Hyppää pääsisältöön

Radiopioneerit tamperelaisella ullakolla

Radiohistoriassamme tapahtui mullistava harppaus 1. marraskuuta 1923, jolloin Arvi Hauvonen lausui ensimmäiset sanansa eetteriin tamperelaisella ullakolla. Alkoivat säännölliset yleisradiolähetykset, liki kolme vuotta ennen Yleisradion perustamista.

Tietolaatikko

Yleisradiotoiminnaksi sanotaan radioaaltoja käyttäen tapahtuvaa ohjelmien välittämistä ennalta määrittelemättömälle yleisölle. On tulkintakysymys, lasketaanko Hauvosen aloittamat lähetykset ensimmäisiksi yleisradiolähetyksiksi Suomessa. Toisen laskutavan mukaan yleisradiotoiminta alkoi Suomessa vasta maaliskuussa 1925, jolloin ohjelmatuotantonsa aloittanut Suomen Radioyhdistys sai kerätä lupamaksuja korvaukseksi radion kuuntelusta. Tampereen Radio rahoitti toimintansa osittain myös lahjoitusten ja arpajaisvoittotulojen turvin.

Sähköinsinööri Hauvonen oli ajan hermolla: maailman ensimmäinen yleisradioasema KDKA oli aloittanut Yhdysvaltain Pittsburghissa vuonna 1920, Euroopassa ensimmäiseksi oli ehtinyt BBC vuonna 1922. Suomeenkin oli syntynyt 1920-luvun alussa lukuisia pieniä radioamatöörien perustamia asemia, mutta ne eivät tuottaneet suurelle yleisölle suunnattua ohjelmaa.

Hauvonen ja työparinsa Lauri Tiitola asettuivat syksyllä 1923 Hämeentie 26:teen, Tampereen Puhelinosuuskunnan ullakolle. Lähetysten alettua myös puhelinlaitoksen miehet innostuivat radioista ja vastaanottimien rakentaminen alkoi.

Perustettiin Tampereen Radioyhdistys, joka aina Yleisradion perustamiseen asti myi radiolupia asemansa lähetysten kuuntelua varten. Parhaimmillaan Tampereen Radio sai lupamaksun kahdelta tuhannelta ihmiseltä. Saadut lupamaksut eivät riittäneet kattamaan aseman kuluja ja moni kuunteli asemaa "salaa".

Koska nauhoitustekniikkaa ei vielä ollut, olivat kaikki radiolähetykset suoria. Puheen ja äänilevyjen soittamisen lisäksi 3NB:ltä kuultiin kuitenkin myös paljon elävää musiikkia: radioasemalta vedettiin nimittäin mikrofonijohdot sekä ravintola Villensaunaan että elokuvateatteri Scalaan. Villensaunassa soitti iltaisin italialaisen viulistin Gennaro Romanon orkesteri ja Scalassa puolestaan mykkäfilmien taustalla oma orkesterinsa. Valinta musiikista tehtiin asemalla: radiolähettimen vieressä oli kolmiasentoinen kytkin, jolla valittiin radioitavaksi se orkesteri, joka kulloinkin sattui soittamaan. Pian asemalle saatiin vieraiksi myös laulajia, jotka lauloivat mikrofoniin ilman säestystä.

Musiikin lisäksi alkuaikojen lähetyksissä kuultiin myös ääneen luettuja kirjoja sekä erilaisia esitelmiä. Pariisin olympialaisten aikaan kesällä 1924 radiossa luettiin ääneen Suomen Tietotoimistolta saatuja kisatuloksia.

Joulukuussa 1924 asema siirtyi Tammerkosken rantaan. Lähetysantenni vedettiin Tammerkosken yli kahden talon välille ja radiolähetin sijoitettiin kosken rantaan pieneen, vartavasten rakennettuun mökkiin. Uudelle radioasemalle saatiin hyvät "sponsorit" ja ohjelmaa pystyttiin lähettämään viitenä päivänä viikossa klo 20-22. Lähetystehoa nostettiin ja Tammerkosken aseman lähetyksiä kuunneltiin ainakin Joensuussa, Kemijärvellä ja peräti Tukholmassa.

Varsinainen ohjelma tehtiin usein teatteritalosta vuokratussa huoneessa, ja pian näyttelijät alkoivatkin avustaa radiolähetyksissä. Vuonna 1925 alettiin radioida sunnuntain jumalanpalveluksia tuomiokirkosta. Asemalta kuultiin myös radiohistoriamme ensimmäinen suora reportaasi. Kesken kuulutuksen Hauvonen huudahti: "Nyt tuossa radioaseman kohdalla joku nainen hyppäsi veteen!". Hänen kollegansa kerrotaan hypänneen naisen perään ja niin hänet saatiin pelastetuksi.

Yleisradion perustamisen 1926 jälkeen toiminta Tammerkosken asemalla siirtyi vähitellen Yleisradion määräysvaltaan. Vuonna 1930 rakennettiin uusi asema Pyynikille ja radiotoiminta Tammerkosken rannalla lakkasi. Tampereen radion toiminta jatkui Pyynikillä ensin puoli-itsenäisenä ja sulautui sittemmin lopullisesti Yleisradioon vuonna 1934.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto