Hyppää pääsisältöön

EU laajentui koko Euroopan liitoksi

Euroopan unionin merkittävin laajennus tapahtui vappuna 2004. Tuolloin unioniin liittyi peräti kymmenen uutta valtiota. Kolme vuotta myöhemmin mukaan tulivat myös Bulgaria ja Romania. Sanottiin, että vasta itään laajennettuaan EU:sta tuli se Euroopan yhdentymisen ja rauhan liitto, joksi se oli perustettu.

Vuoden 2004 laajentumisen myötä unioni sai uusia jäseniä idästä, aina Suomenlahdelta Välimerelle. Tulokkaisiin kuuluivat Viro, Liettua, Latvia, Puola, Unkari, Slovenia, Slovakia, Tsekki, Kypros ja Malta.

Näistä Puola ja Unkari olivat kolkutelleet unionin ovea jo kymmenisen vuotta. Ykkösjuttu-ohjelmassa tutustutaan näihin mahdollisiin jäsenmaihin vuonna 1996. Tuolloin molempien suurimmat ongelmat liittyivät talouden ja tuotannon modernisoimiseen, mutta molemmilla oli myös omia erikoistapauksiaan, jotka tuli ratkaista ennen jäsenyyttä.

Unkarin kohdalla välejä naapurivaltioihin hiersi monimiljoonainen maan rajojen ulkopuolella asuvien unkarilaisten asema. EU:n mielestä asia ei saisi enää unioniin liittymisen jälkeen aiheuttaa hiertymiä vaan lähentää valtioita.

Puolan kohdalla ongelmia tuotti lähinnä talous- ja työvoimakysymykset. Myös korruptio aiheutti EU:lle huolta. Suurin yksittäinen asia oli kuitenkin sen laajat EU:n ulkorajat, jotka Puolalla ovat Suomen ohella EU:n pisimmät. Varsinkin Ukrainan vastaisen rajan vuotaminen ja harmaan talouden rehottaminen oli ongelma, kuten 360 graderin reportaasissa juuri ennen jäsenyyttä nähdään.

Unioni laajentui Balkanille

Samassa ohjelmassa tutustutaan myös EU:n entisiin Jugoslavian maihin vievään Sloveniaan. Italian ja Slovenian välinen raja oli jo tuolloin helppo ylittää ja rajaseudun asukkaat olivat tottuneet asioimaan rajojen yli. Inarin kunnan kokoinen ja parin miljoonan asukkaan Slovenia oli Jugoslavian rikkain osa ja veretön irtautuminen valtioliitosta edisti sen nopeaa kasvua niin taloudellisesti kuin henkisesti kohti Euroopan unionia.

Slovenialaiset äänestivät jäsenyydestään ja yli 90 prosenttia kansasta sanoi kyllä. Ainoa huolenaihe tuntui olevan se sama, joka jokaisessa uudessa jäsenvaltiossa mietitytti uusia unionin kansalaisia. Hinnat nousisivat varmasti.

Kroatia liittyi unioniin heinäkuussa 2013. Tutkija Pilvi Torstia huoletti entisen Jugoslavian jakaantuminen unionin jäseniin ja sen ulkopuolelle jääviin. Hän pelkäsi tämän aiheuttavan ongelmia erityisesti monien kansallisuuksien Bosniassa.

"Isoin kysymys on, että EU:n raja muuttuu rajaksi Bosnian ja Kroatian ja Serbian ja Kroatian välillä. Osalla bosnialaisilla tulee olemaan Kroatian passi ja osalla ei. Ihan perheiden sisällä voi olla tällainen tilanne. Nämä asiat ovat omiaan vahvistamaan nationalismia. Mä kannan huolta ihan rauhan säilymisestä Bosniassa", Torsti arvioi.

Slovenialaisten tavoin latvialaisetkin pelkäsivät hintojen nousua, kerrottiin Atlas-ohjelmassa vuonna 2004. Yksi murhe oli tupakka, jonka hinta nousisi paitsi uuden talousyhteistyön, myös uuden lainsäädännön takia. Kuitenkin varsinkin nuoret näkivät EU:n uudenlaisina opiskelu- ja työmahdollisuuksina, joita ilman jäsenyyttä ei olisi. Latviassa talouselämässä valtaa piti ulkomainen pääoma ja korruptio rehotti. Ulkopolitiikassa ongelmia aiheuttaa suuri venäjänkielinen vähemmistö, jonka asioihin naapurimaa Venäjä innokkaasti puuttuu.

Baltian maiden erikoisuutena olikin pitkä Venäjän vastainen raja, josta ei kuitenkaan ole mitään virallista rajasopimusta. Syyksi tähän kertoi Venäjän pääministeri Mihail Kasjanov vuonna 2003 A-studiossa olevan Venäjän kansalaisten etujen ajamisen Baltian maissa.

Lilliputtivaltio Malta sanoi kyllä EU:lle, vaikka moni sen kansalaisista pelkäsi elintärkeän laivateollisuuden katoavan saarelta jäsenyyden myötä. EU jakoikin maltalaiset kahtia, mutta se ei ole millään tapaa erikoista, kuvataan 360 grader -ohjelmassa juuri ennen jäsenyyttä.

Suurten unionista pienten liitoksi

Jean Monnet -professori Esko Antolan mukaan kerralla otettiin näin monta jäsentä, koska 1990-luvun lopun talousnousutunnelmissa tehtiin päätöksiä ja sopimuksia joissa näin päätettiin. Hänen mukaansa enää laajentumisen aattona tällaista päätöstä ei luultavasti olisi tehty. Hän myös näki laajentumiseen itään vahvistavan EU:a saksalaiseen suuntaan. Moni uusista valtioista olivat historiallisesti ja taloudellisesti kytköksissä Saksaan.

Samalla uudistus vei unionia kohti pienten valtioiden liittoa. Vain yksi uusista jäsenistä, Puola, oli suuri valtio. Tästä muutoksesta ovat suuret valtiot tietoisia ja harjoittavat sen mukaista politiikkaa. Antola myös ennakoi päätöksenteon vaikeutumista tulevaisuudessa. 25 kesken on vaikeampi löytää konsensus kuin viidentoista. Myöskin sisäpoliittiset vaihtelut valtioiden välillä lisääntyisivät.

Vuoteen 2007 merkkejä näistä olikin löytynyt. Maailmannäyttämöllä-keskusteluohjelmassa käsiteltiin muutamassa vuodessa vastarannan kiisken maineen saaneen Puolan sisäistä kamppailua EU-politiikassaan. Maata johtavien Kaczynskin veljestem aatokset EU:sta erosivat huomattavasti paljon kansan näkemyksistä. Professori Antola ei kuitenkaan suostu nimittämään Puolaa häiriköksi, vaan näkee monien jäsenmaiden EU-politiikassa yhteneviä asioita. Jäsenyyden alkamisen jälkeen ei tullutkaan mannaa taivaasta ja syntipukiksi löydetään unioni. Tällöin kansallismieliset poliittiset voimat voimistuvat.

Uudelle rannalle, Mustallemerelle

Juuri tuona vuonna 2007 EU sai jäsenikseen myös kaksi valtiota Mustanmeren rannalta. Romanian ja Bulgarian jäsenyys sai paljon kritiikkiä osakseen. Olivatko valtiot valmiit unioniin?

Ulkolinjan dokumentissa Eurooppa uusilla rajoilla tutustuttiin näihin maihin ja varsinkin niiden suhteisiin rajanaapureihinsa. Euroopan unionin rajat siirtyivät vieläkin idemmäs.

Maiden demokratian tila ei ollut unionin vaatimalla tasolla, mutta kun samaan aikaan samanlaisia ongelmia oli myös jäsenvaltioissa Unkarissa ja Puolassa, ei parannuksia oikein ponnekkaasti voinut vaatia.

Romanian kohdalla ongelmia tuotti vanhan autoritaarisen regiimin jäänteet poliittisessa elämässä. Kommunistihallinnon haamu vaikutti parlamenttiin vielä 2000-luvullakin. Julkistettuja Securitatiksen tietoja käytettiin valtataistelussa.

Varsinkin romanialaisia oli jo töissä runsaasti unionin maissa, varsinkin Espanjassa, joten Romaniassa työvoiman massalähtöön ei uskottu. Toisaalta nekin jotka lähtevät rahoittavat kotiseutuaan.

Bulgarian talous oli nousukierteessä. Se oli uudistanut talouttaan kovasti juuri unionia silmällä pitäen. Maatalous oli kuitenkin kärsinyt. Ennen tupakan viljelijämaana tunnetussa Bulgariassa ei kannattanut enää viljellä, koska naapurimaassa Kreikassa samaa tupakkaa viljeltiin Euroopan unionin tuella.

Siirtymätalouden haittoja kuitenkin tasautettiin houkuttelemalla ulkomaisia sijoittajia maahan Euroopan alhaisimmalla yhtiöverotuksella. Samaan aikaan kuitenkin harmaa talous ja korruptio kukoistaa. Moni rikastui Balkanin sotien aikaan viemällä rajan yli Serbiaan kaikkea ruoasta aseisiin. Raja vetää vieläkin salakuljettajia puoleensa.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto