Ville Matilainen
Yle
Veljekset Jaakko Tiitola ja Martti Tiitola muistelevat jääkiekon alkuaikoja vuonna 1978 taltioidussa dokumentissa. Laji oli 50 vuodessa muuttunut paljon, niin sääntöjen, suojusten, joukkueiden koon kuin itse pelin nimenkin osalta.
Jääkiekon, eli jäähockeyn ensiesiintymiseksi Tampereella voidaan nimetä tapaninpäivänä 1927 tapahtunut episodi, jolloin Kanadasta tilatut jääkiekkomailat — eli halot, kuten niitä jo tuolloin kutsuttiin — sekä kiekot esiteltiin paikalle kutsutuille pesäpalloilijoille ja jääpalloilijoille.
Taustalla oli silloisen Suomen Luistinliiton taloudelliset ongelmat ja liiton ylläpitämien luistinratojen kannattamattomuus. Luistinliiton puheenjohtaja Yrjö Salminen oli ulkomaanmatkoillaan Keski-Euroopassa ja Kanadassa tutustunut jäähockey-nimiseen lajiin ja halusi levittää sitä myös Suomeen. Jäähockey otettiin luistinliiton ohjelmaan vuonna 1927 ja kansainväliset lajisäännöt tilattiin Suomeen.
Ensimmäiset jäähockeyn näytösottelut järjestettiin vuoden 1928 tammikuussa Tampereella. Ensimmäinen virallinen ottelu käytiin heti helmikuussa Tampereen Pallon ja Helsingin Palloseuran välillä.
Kymmenpäisen Tiitolan veljessarjan Jaakko ja Martti olivat lajissa alusta asti mukana. Dokumentissa veljekset muistelevat jääkiekon alkutaipaletta ja SM-sarjan syntyä, luistin- ja palloilulajiliittojen kilpailua ja tietenkin alkuajan otteluita omituisine sääntöineen.
Alkuvuosina jääkiekkoa pelattiin matalalaitaisissa karsinoissa ulkojäillä. Sääntöjen salliessa oli pelaajien esimerkiksi mahdollista myös käväistä kesken luistelun kenttärajojen ulkopuolella, jos pelitilanne niin vaati. Erotuomarin tuli sääntökirjan mukaan pitää pelaajat kurissa ja rangaista heitä sopivasti, mutta ei kuitenkaan liian usein, jotteivät pelaajat hermostuisi ja peli menettäisi luonnettaan. Pelaajien, myös maalivahtien, oli kiellettyä heittäytyä pitkälleen, istuutua, polvistua tai tahallaan kaatua jäälle.
Sääntökirjasta löytyy myös hyvin herrasmiesmäisiä piirteitä. Mikäli toinen joukkue menetti tapaturmien johdosta niin monta pelaajaa, että jäällä oleva määrä ei riittänyt viiteen kenttäpelaajaan ja maalivahtiin, tuli toisen joukkueen tasattava oma kentällisensä siten, että joukkueet pelasivat tasalukuisina.
Myös joukkuekoot olivat pienet. Pelaavalle joukkueelle sallittiin vain kaksi vaihtopelaajaa ottelua kohden. Lisäksi joukkueella sai olla varamaalivahti.
Alkuajan suojukset tehtiin tee-se-itse-menetelmällä muun muassa sanomalehdestä, jota käärittiin nilkkojen ympäri ja teipattiin housunpunttien alle eristysteipillä. Jaakko Tiitola antaa dokumentissa myös havaintoesityksen tällaisten suojusten pukemisesta.
