Hyppää pääsisältöön

Vanhusten Baltia

Baltian maiden vanhustenhuolto perustuu vapaaehtoistyölle ja hyväntekeväisyydelle. Millaista on eläkeläisten arki maissa, joissa keskivertoeläke on jopa alle sata euroa kuussa.

Toimittaja Risto Olavi Koskinen lähti kiertämään Baltian maita tutustuakseen vanhusten elämään ja vanhustenhuollon tilaan Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Matka alkoi Virosta, jossa oma-apu on tärkein vanhustenhuollossa. Eläkeläiset ovat perustaneet oma-apukeskuksia, joissa muun muassa kunnostetaan taloja, hoidetaan puutarhaa ja annetaan vertaistukea. Tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo.

Myös kahdessa muussa Baltian maassa Latviassa ja Liettuassa on oma-apu tärkein vanhustenhuollon väline. Latviassa taloudellinen tilanne on kuitenkin niin huono, että monet työkyvyttömät eläkeläiset joutuvat kerjuulle. Eläke ei millään riitä edes perustoimeentuloon.

Latvialainen Tekla Jeffemova alkoi ajamaan taksia eläkepäivillään. Hänen miehensäkin työskentelee, kun merimiehen eläke on vain 15 latia kuussa.

Liettuassa eläkeläiset opettavat toisiaan omaishoitajiksi lähihoitokursseilla. Myös siellä Viron malliset yhteistoimintatalot ovat suosittuja.

Vaikka eläkkeet ovat pieniä ja vanhuuspäivät kuluvat töitä tehdessä, ovat ohjelmassa tavattavat Baltian vanhukset onnellisia. Osa terveydestään, osa jostain muusta syystä, kuten Stalinin aikaan vuosiksi Siperian leireille joutunut Valerija Baniené, joka on onnellinen, että pääsi näkemään Liettuan itsenäisyyden.

Matka myös päättyy Viroon ja Tallinnaan. Siellä toimi Omaabi-yhdistyksen talo, jossa oli kahvila, kampaamo ja kauppa. Vanhusten ylläpitämä yhdistys ruokki vähävaraisia ja keräsi rahaa hyväntekeväisyyteen. Vapaaehtoistoimin pyörinyt talo kuitenkin päätettiin purkaa ja talo sulkea tammikuussa 2004.

Ohjelma on koottu Vierivät kivet -sarjassa esitetyistä inserteistä.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto