Hyppää pääsisältöön

Euroopan integraatio on ennen kaikkea rauhanaate

Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1994, kiersi todellinen eurooppalainen Erkki Toivanen Euroopassa keskustelemassa suurten ajattelijoiden ja yhdentymisen puolesta puhujien kanssa unionista ja eurooppalaisesta identiteetistä. Miten Eurooppa-aate voi 1990-luvun sotivalla ja sortuvalla mantereella?

Tietolaatikko

Ohjelmista on jouduttu poistamaan lyhyitä pätkiä tekijänoikeussyistä.

Euroopan yhdentyminen on vakavissa vaikeuksissa, sanoo Erkki Toivanen. Työttömyys, Balkanin tapahtumat ja nationalismi ovat jälleen kerran eurooppalaisten arkipäivää. Millaisen unionin me tarvitsemme vuosituhannen vaihtuessa. Minne saakka unionin tulisi laajentua? Käsitykset menevät ristiin, siksi Toivanen teki Minun Eurooppani -ohjelmasarjan. Ohjelmasarjan, jossa Eurooppa on synonyymi Euroopan unionille.

Sir Edward Heathin tavoitteissa Euroopan unioni on yhteisen kulttuuriperinnön ja talouden tyyssija. Hän on mies, joka vei Britannian Eurooppaan. Hän ei jaa suomalaisten pelkoja päätösvallan siirtymisestä laajemalle.

"Parlamentin suvereniteetti on olemassa kansan hyväksi. Se ei ole kuin aarre, jota ihaillaan. Jos siitä on siis hyötyä, sitä on käytettävä. Mikäli siitä ei ole hyötyä, ei maan kannata liittyä. Ihmiset, jotka näin sanovat näyttävät olevansa itsekkäitä ja he haluavat vain elää eristyksissä. Tämä ei modernissa maailmassa kuitenkaan ole mahdollista", Heath sanoi.

Arkkiherttua Otto von Habsburg on europarlamentin ikäpresidentti. Vielä 80-vuotiaanakin hän kampanjoi uudelleen valintansa ja yhtenäisen ja rauhallisen Euroopan puolesta. Moni muu nimi ei merkitse Euroopan kehitykselle enempää kuin Habsburg. Suku hallitsi suuria osia Euroopasta vuosisatoja. Arkkiherttua Otto oli neljävuotias, kun hänen isästään tuli Itävallan keisari ja Unkarin, Kroatian ja Böömin kuningas. Aikuisena hänestä itsestään tuli uuden kansallisvaltioiden täyttämän Euroopan puolesta puhuja. Hänelle Eurooppa oli yhteistä kulttuuria ja arvoa ja ennen kaikkea rauhaa, jonka säilyttäminen oli niin monta kertaa laiminlyöty.

Ohjelmassa hän kertoo näkemyksistään tulevaisuuden Euroopasta, mutta muistelee myös Balkanin tapahtumia. Balkanhan oli tärkeä osa hänen sukunsa imperiumia.

Hänet uudelleenvalittiin parlamenttiin, josta hän jäi eläkkeelle 1999.

Helene Carrere D'Encausse on historioitsija, journalisti, kirjailija ja Ranskan akatemian jäsen. Hän on myös europarlamentin jäsen ja Venäjä-asiantuntija. Hän itse sanoi, että parlamenttiin häntä ei ajanut poliittiset ambitiot, vaan Ranskan ulkoministeriö suorastaan kädestä pitäen talutti hänet sinne. Hänen asiantuntemuksensa haluttiin Euroopan unionin käyttöön, varsinkin kun suhde Venäjään oli 1990-luvulla murroksessa. Carrere D'Encaussen sukujuuret ovat Kaukasuksella ja Venäjällä. Hän näkeekin, että jossain vaiheessa Euroopan on yllettävä Venäjälle saakka, jo turvallisuuden vuoksi. Rauha onkin hänen puheissaan kantava sana.

"Olen aina pitänyt nuoruuteni Eurooppaa lähtökohtana - eli sovinnon etsimistä Ranskan ja Saksan välille, saada sodat loppumaan. Kuuden ja kahdentoista valtion Euroopat olivat jo toisenlaiset. Kun Eurooppa ei enää keskittynyt Saksaan ja Ranskaan, se oli manner, joka suojautui kommunismin uhkaa vastaan. Ulkopuolelle suljettiin siis merkittävä määrä maita, mikä oli huono pohja Euroopan kehittämiselle. Tunsin aina syvää alakuloa", Carrere D'Encausse kertoo.

Nyt tuokin aika on takana ja on aika levittää kulttuurinen Eurooppa maantieteelliseksi.

Jacques Attali oli ideoimansa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ensimmäinen johtaja. Pankki on yksi Euroopan yhteisvastuuhengen ilmentymistä. Sen tarkoitus on auttaa itä-Euroopan valtioita nousemaan taloudellisesti ja ajatuksellisesti osaksi Eurooppaa.

Algeriassa syntyneen Attalin ajatuksiin Euroopan yhdentymisissä näkyy tietty etäisyys. Hänen mielestään yhdentyminen lähti väärästä asiasta. Talous kun ei muutenkaan tunne rajoja. Muutoinkin hän kritisoi sitä, että tavoitteena oli pitkään puolikas Eurooppa. Itähän oli diktatuurin alla, joten se voitiin unohtaa. Hän korostaakin kokonaisen Euroopan yhdentymistä.

Adam Michnikillä oli suuri rooli Puolan vapauttamisessa Neuvostoliiton kaitsennasta. Hänen mielestään keskieurooppalaisuus liittyy vahvasti Habsburgien valtakuntaan. Hänen mielestään tuo nyt jo kadonnut vyöhyke loi arvomaailman jollaista ei ole muualla. Noista eurooppalaisista arvoista Toivanen pohtiikin, että ehkä itäinen Keski-Eurooppa on sisäistänyt ne länttä paremmin. Ehkä länsi-Eurooppa tarvitseekin nyt sydäneurooppaa lujittaakseen omaa uskoaan eurooppalaisuuteen.

Michnik myös pohtii vapautta, eurooppalaisuutta ja puolalaisuutta sekä Puolan muuttumista kohti markkinataloutta.

"Olen sitä mieltä, että kommunismin luhistuessa Euroopan dynaamisuus tietyssä mielessä ehtyi. Nyt tarvitsemme uusia sysäyksiä ja uskon, että meidän maissamme niitä voi syntyä. On oltava varovaisia sillä optellemme eurooppalaista demokratiaa hitaasti ja kivulla", hän pohti.

Mary Robinson oli Irlannin ensimmäinen naispresidentti. Hän oli ansainnut kannuksensa ihmisoikeusjuristina ja vapaamielisenä poliitikkona. Hän vaati muun muassa naisten ja homojen oikeuksia Euroopan vanhakantaisimmaksi kutsutussa Irlannissa. Pian hänestä tulikin tärkeä keskustelija ja epäoikeudenmukaisuuksien esiin nostaja koko maailmassa.

Irlanti oli liittynyt Euroopan unionin edeltäjään yhteisöön jo 1970-luvulla. Irlanti oli Robinsonin mielestä vain hyötynyt jäsenyydestään, varsinkin suhteissaan suureen naapuriinsa Iso-Britanniaan. Hänen mukaansa pienikin maa voi saada paljon vaikutusvaltaa unionissa ja jopa yksilön vaikutusmahdollisuudet voivat olla suuret. Hän myös kokee Irlannin ja pohjoismaat samankaltaisiksi, maiksi joilla on samat arvot.

Teksti: Juhana Säilynoja

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto