Hyppää pääsisältöön

Kanalan pitäminen on vaivatonta ja helppoa

Kana nimelta Erikson
Kana nimelta Erikson Kuva: Yle / Laitakaupungin kanat -blogi laitakaupungin kanat

>Kuvittelin etten tänä kesänä tekisi juuri muuta kuin hoitaisin kanoja. Mutta olin väärässä. Kanat ovat lemmikkeinä – öh tai siis – kotitarvetuotantoeläiminä todella helppohoitoisia.

Tärkeintä on varmistaa puhdas vesi, ruoka ja turva pedoilta. Ja opettaa lapsille kuinka hommat hoidetaan.

Vain ulkoilusta nurmikolla joudutaan tinkimään jos olemme keksineet kesäpäiville muuta tekemistä kuin kanastelua.

Kanojen yöpuu. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Kanat heräävät ja tömähtävät alas orreltaan noin kuuden maissa aamulla. Jos kanalan kopin luukku on auki, ne kiipeävät alas liuskaa pitkin saman tien. Jos luukku on suljettu yöksi ja avaaminen odottaa ihmisperheen heräämistä, kello kymmeneen mennessä kaakatus on kopissa yltynyt jo kovaksi, pitäisi päästä ulos. Kanat alkavat heti syömään jyviä ja juomaan, kuopsuttelemaan maata. Aamuisin kopissa ei ole yhtään munaa.

Kanankakkapihdit. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Kanalan huoltovälineinä meillä on ollut tähän mennessä huonekaluliikkeen sininen kassi, kirppikseltä ostetut grillipihdit, harava, tiskiharja ja vesihana. Lapset ovat muutaman kerran haravoineet kanalan maapohjan. Tiskiharjalla pesemme pari kertaa viikossa vesisäiliön, siihen tulee helposti jotain vihertävää limaista kasvustoa. Nostelemme kuivuneet kakkakökkäreet kanalan kopista grillipihdeillä kassiin ja kassin tyhjennämme kompostiin. Kerran viikossa jos niinkään usein. Kanala ei oikeastaan haise pahalle. Kuumalla ilmalla saattoi pieni lemahdus eksyä nenään tuulenvireen myötä, mutta haju ei vastaa kanankakkalannoitteen kaltaista pistävää löyhkää. Olen lukenut kanaharrastajien palstoilta paljon keskustelua kanaloiden kalkitsemisesta ja taistelusta lintukirppuja ja muita loisia vastaan, mutta koputan vimmatusti puuta ja ihmettelen että enkö vain huomaa öttiäisiä vai olemmeko todella säästyneet tähän asti näiltä vitsauksilta.

Anarkistien pesänurkka. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Muninta tapahtuu pitkin päivää, noin klo 10-15 välillä. Kanat valitsivat pesäpaikakseen kopin nurkan, vaikka olimme tehneet kanalaan kolme munintakarsinaakin. Ehkä olisimme voineet opettaa kanat munimaan tiettyyn paikkaan siirtelemällä munia tai laittamalla puusta tehtyjä esimerkkimunia kanoille. Mutta olimme laiskoja ja tuo nurkkakin toimii hyvin. Ison siivousluukun kautta munat saa poimittua kätevästi. Kaikki kanat munivat samaan pesään ja munat kerätään pois joka päivä. Kukaan kanoista ei ole alkanut hautomaan munia, tämä vietti ei ole herännyt.

Luumun pesukuoppa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Päivän mittaan laitamme kanat ulkoaitaukseen, jos vain olemme kotona. Ketun visiitin jälkeen ulkotarhan vahtiminen on ollut tarkkaa. Tarhassa kanat kaivavat maahan kuopat ja asettuvat niihin pötköttämään, välillä vähän kieriskellen. Kanat eivät ole munineet ulkotarhaan. Yleensä munahätäinen kana alkaa pienesti kotkotella ja liikkuu levottomasti aidan viertä. Levoton hätäilijä nostetaan kanalaan munimaan. Useimmiten arvaus tarpeesta osuu oikeaan ja kana kipittää heti koppiin puuhailemaan.

Reetta pörhistelee pesun jälkeen. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Illalla kanat laitetaan takaisin kanalaan. Ne menivät itse valoisaan aikaan nukkumaan noin yhdeltätoista. Nyt kun illat ovat pimenneet, nukkumaanmeno on aikaistunut jopa yhdeksään. Kolme kanaa kiipeää koppiin orsille, Pöö kaakattaa viimeisenä ulkona, ikään kuin varmistaen että on turvallista mennä unille. Kopista kuuluu töminää ja siipien räpiköintiä, orsilla haetaan oikeaa järjestystä. Sitten ne hiljenevät. Olen kuullut että kukko määrittelisi kanaparvessa myös nukkumapaikat orsilla. Kukko ylimpänä, lempparikanat ja suosikit alenevassa järjestyksessä alaspäin. Pitääköhän paikkaansa?

Kanakolmikko. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua