Hyppää pääsisältöön

Europorsaan rekkaralli: käsikirjoitus

Suomalaisten sikatilojen määrä on 2000-luvulla pudonnut rajusti, mutta tilakoko on yli kaksinkertaistunut. Suomalaistilat ovat kuitenkin Euroopan mittakaavassa pieniä. Miljoonia eläviä porsaita ja sikoja kuljetetaan jättirekoissa maasta toiseen - parhaan hinnan perässä. Isänmaaton porsas testaa suomalaisten sikatilojen kestävyyden.

EUROPOSSUN REKKARALLI

Lappeenrantalaisen Asmo Mikonsaaren tilalla on kasvatettu lihasikoja 70-luvulta saakka. 2000-luvun puolivälissä tilalle valmistui 2,5 miljoonan euron emakkosikala. Sikalaan mahtuu kuutisensataa emakkoa ja vuosittain myydään ulos noin 14-tuhatta porsasta. Suomalaisittain tila on suuri.

Asmo Mikonsaari:
”Sanotaan 2008-2009 niin silloin se näytti vielä että lamppu syttyy vielä. Sit tapahtu kaikki kustannusten nousut ja kaikki muut ongelmat tuli mukaan ja taas tultiin sille niin sanotusti nollalinjalle takaisin.”
”Jos puhuttas normaalista pk-yrittämisestä, niin täähän on täysin kannattamatonta. Etelä-Suomessa ainakaan tällä ei pysty kukaan tekeen tulosta enää tai sitten on jotain aivan uskomattomia joulupukkeja oltava, että porsasmäärät pitäis saada kasvuun näillä kustannuksilla 20 prosenttia ja sehän on täysin mahdotonta tekijä.”

Mikonsaaren olisi muutama vuosi sitten pitänyt alkaa remontoida lihasikalan rakennuksia. Investointien sijasta hän luopui lihasikojen pidosta. Näin ovat tehneet monet muutkin - rehun ja polttoaineen hintojen nousun vuoksi. Tilanne on aiheuttanut porsaita tuottaville emakkosikaloille porsasruuhkan, kun sopimuskumppani ei ole hakenut porsaita ajallaan jatkokasvatuspaikkaan.

Asmo Mikonsaari:
”Porsasmäärät välistä on kaksinkertaiseksi noussut siitä mikä on normaalimäärä olemassa. Ja se aiheuttaa valtavat kustannukset rehustuksen ja kaikkien työpanoksen tuntimäärä kasvaa eläintä kohden valtavasti ja kaikki kustannukset nousee moninkertaiseksi siinä eli se tulos mitä siinä vois saada vähän, niin se siihen viimeistään katoaa kokonaan.”

Tanska on maailman suurimpia porsaantuottajamaita. Torben Lundsgaard osti sikatilan kymmenisen vuotta sitten. Tila on laajentunut nelinkertaiseksi.

Torben Lundsgaard:
“We have 900 sows and we make around 30 000 piglets. We export all of them and we have 400 hectares.”
(Emakoita on 900. Porsaita tuotamme vuodessa noin 30 000. Ne menevät kaikki vientiin.Tilalla on 400 hehtaaria maata.)

Tila on siis kaksi kertaa suurempi kuin Mikonsaaren, mutta Tanskan mittakaavassa se on vain keskikokoinen.

Torben Lundsgaard:
“It's cheaper to produce one pig in a 1000-sow-system than it is in a 300-sow-system. And it's the same in the slaughter production. Maybe today you could produce 7 000, 8 000 slaughter pigs on a farm but if you should make 20 000, you can get down the cost price.“
(Yhden sian tuottaminen tulee halvemmaksi, kun on tuhat emakkoa kuin jos olisi vain 300 emakkoa. Sama pätee teurastukseen. On tiloja, joilla tuotetaan 7 000 - 8 000 teurassikaa vuodessa.
Yksikköhinta on pienempi isommilla määrillä. Ne pitäisi sallia.)

Elävät porsaat ovat Tanskassa tärkeä vientituote. Vuosittain Saksaan ja Puolaan viedään jatkokasvatettavaksi lähes 10 miljoonaa porsasta, määrä on kolmannes Tanskan porsastuotannosta. Hollannista vietiin viime vuonna 6,5 miljoonaa porsasta.

Vielä pari vuotta sitten Lundsgaardin porsaat päätyivät tanskalaisille tiloille.

Torben Lundsgaard:
“If we should sell in Denmark, we should sell to two or three different farms and it's much easier for us to sell them to one buyer in another country."
(Jos möisimme porsaat Tanskaan, meillä olisi asiakkaana useita tiloja. On helpompaa myydä ne ulkomaille yhdelle ostajalle.)

MOT:
"So do you also get a better price from Poland?"
(Saako Puolasta myös paremman hinnan?)

Torben Lundsgaard:
“When we are looking around in Europe to see where we could get a stable buyer and a good price for our piglets, we find someone in Poland who would like to buy them and so we make a contract. “
(Etsimme ympäri Eurooppaa, mistä löytyisi vakaa ostaja ja mistä saataisiin porsaista hyvä hinta. Puolasta löytyi sellainen ostaja, ja teimme sopimuksen.)

Tanskalaiset ovat yksi maailman suurimmista lihanviejistä. Tanska vie 90 prosenttia tuottamastaan porsaanlihasta ulkomaille, pääasiassa toisiin EU-maihin. Elävien porsaiden vienti kasvaa vuosi vuodelta. MOT seurasi elokuun lopussa, miten Lundsgaardin tilan 550 porsasta aloitti 15-tuntisen Puolan matkansa.

Torben Lundsgaard:
“We can say for each time we export a truck of piglets we lose some workers in Denmark and some slaughtery is closed down. Slaughteries in Denmark have lost slaughterpigs in the last years and they still lose them, and it's because the piglets' export is growing, getting higher and higher. It's growing around one million per year and has grown for the last three or four years.”
“And now, this week, today they just talked about, if we can't stop the export, they will close down more slaughteries and around one thousand people will lose their jobs in Denmark.”
(Aina kun possulasti lähtee ulkomaille, tanskalaisteurastamot ovat hätää kärsimässä. Ne menettävät jatkuvasti teurassikoja porsasviennin takia. Vienti myös kiihtyy koko ajan. Määrät kasvavat miljoonalla porsaalla vuodessa. Sama on jatkunut jo kolme vuotta. On ollut puhetta, että ellei vientiä saada loppumaan, jopa tuhat tanskalaista teurastamotyöläistä menettää työnsä.)

MOT:
"Why do you discuss it now?"
(Miksi siitä puhutaan juuri nyt?)

Torben Lundsgaard:
“Because the politicians have found out that they cannot live without farming in Denmark. They try to do many things so they can get the jobs back to Denmark.”
(Miksi siitä puhutaan juuri nyt? Koska poliitikot ovat tajunneet, että Tanska ei pärjää ilman maataloutta. He koettavat kaikin voimin
saada työpaikat takaisin Tanskaan.)

Kristian Køfer:
“We have 4 floors and 5 different compartments in every floor.”
(Rekassa on neljä kerrosta ja kussakin kerroksessa viisi osastoa.)

MOT:
"What do you think about this? "
(Mitä ajattelet tilanteesta?)

Torben Lundsgaard:
“ Business is business. If we in the political way can't have space enough for pig production in Denmark, we must find another place to produce our pigs. And if this is out of Denmark, we must do it in that way. I cannot take this social part of Denmark's economy on my shoulders, I can only look at my own.”
(Bisnes on bisnestä. Jos poliitikot eivät saa siantuotantoa kuntoon Tanskassa, meidän pitää löytää toinen paikka, missä tuottaa sikamme. Tuotetaan sitten ulkomailla. En voi ottaa harteilleni koko Tanskan taloutta, vain omani.)

Suomessa sianlihamarkkinoita hallitsee kaksi yritystä Atria ja HKScan. Noin kolme neljästä Suomessa kasvatetusta siasta päätyy teurastettavaksi näille. He vakuuttavat vannovansa kotimaisuuden nimeen.

Jari Leija:
”Atrian brändituotteissa 100 prosenttia eli käytetään pelkästään kotimaista raaka-ainetta.”

MOT:
"Miksi?"

Jari Leija:
”Me uskomme suomalaiseen lihaan ja niin että suomalainen kuluttaja haluaa nimenomaan suomalaisesta lihasta tehtyjä tuotteita.”

Hannu Kottonen:
”97 tai 98 prosenttia käytetystä lihasta on kotimaista. Se on täysin, täysin välttämätön, että täällä Suomessa, voidaan merkittävää lihateollisuutta hoitaa, niin täällä pitää olla silloin kilpailukykyinen ja tehokas alkutuotannon ketjussa, jossa lähdetään kotimaisesta lihasta liikkeelle.”

Sikoja kasvatetaan tarkan aikataulun mukaan. Porsaat siirretään tietyn ikäisinä ja painoisina kasvamaan lihasikaloihin ja teurastettavaksi teurastamolle. Silti ketju on ollut epätasapainossa jo pitkään.

Asmo Mikonsaari:
”Me ei olla vieläkään myyty yhtään sikaa niin kolmeen kuukauteen alle 40 kiloista porsasta ja porsaan ihannepainohan on 28 - 30 kg tuottajan ja sekä sen ostajan kannalta, niin me myydään sellaista 45 - 50 painoltaan olevaa porsasta eli ne on puolet liian kauan täällä ennen kuin ne on päässyt lähtemään eteenpäin."

Jari Leija:
”Me ollaan tänä vuonna uudistamassa kaikkiaan tätä sopimusrakennetta että saadaan tää ketju toimimaan ja että näitä ruuhkia ei pääse syntymään, tarkoittaen että siinä vaiheessa kun emakoita siemennetään, jokaisella syntyvälle porsaalla olisi koti, se tuo velvoitteita tuottajasopimuksiin mutta se tuo myöskin velvoitteita tälle yhtiölle.”

Suomessa Atria on purkanut porsasruuhkaa viemällä porsaita rekalla Viron kautta Puolaan. Tänä vuonna on viety noin 22 000 porsasta.

Jari Leija:
”No se on parempi asia purkaa sitä ruuhkaa ulkomaille, kuin se että ne porsaat jouduttaisiin tappamaan pieninä Suomessa ja eläinsuojeluasiat kärsii niin se ei ole hyvä asia, niin päädyttiin siihen, että otetaan sit tappio ja viedään ne Puolaan.”

HK on vienyt joitakin tuhansia eläviä porsaita Ruotsiin. HKScanin toimitusjohtajan mukaan porsasruuhkassa on kyse joulu- ja kesäsesonkien aiheuttamasta kysynnän vaihtelusta.

Hannu Kottonen:
”Siin ei oo mitään kummallista ja pikemminkin myöskin jos ajatellaan suomalaisen, suomalaisen tuottajan kannalta sitä tilannetta sehän on myöskin vientimahdollisuus suomalaisille kotieläimille ja tuotantoeläimille, ja, ett siinä mielessä asia on positiivinen pikemminkin musta Suomen kannalta."

Torben Lundsgaard:
“They have to drive 15 to 17 hours.
(Ajomatka kestää 15-17 tuntia.)

MOT:
"Isn't that a long time?"
(Eikös se ole aika pitkä aika?)

Torben Lundsgaard:
“ It's a long time but when they start driving, the piglets just lie down and sleep and walk around a little sometimes and lie down again. It's not a problem for them.“
(Onhan se pitkä aika, mutta porsaat enimmäkseen makaavat ja nukkuvat, joskus vähän kävelevät. Matka ei ole niille rasitteeksi.)

Siinä missä porsasvienti on suomalaisille kiusallinen yksityiskohta, on se tanskalaisille osa laajempaa strategiaa.

Torben Lundsgaard:
“We have meat. We produce meat and we export meat. We have one leg where we produce and export piglets, and we have one leg where we export genetics.“
(Tuotamme lihaa myös vientiin. Yhtäältä me tuotamme ja viemme porsaita, toisaalta me myös viemme karjunspermaa.)

MOT:
"There is a discussion about that the pigs get stressed when they are taken from one place to another."
(Puhutaan, että siirtäminen paikasta toiseen stressaa porsaita.)

Torben Lundsgaard:
“They get stressed when you put them on and you get them out. When they're standing in the truck it's not a problem.”
(Lastaus- ja purkuvaihe stressaa niitä. Itse rekassa oleminen ei ole ongelma.)

Sikabisneksen valtiaat, Atria ja HKScan päättävät pitkälle myös tuottajille maksettavista hinnoista.

Asmo Mikonsaari:
”Täällä ei haluta maksaa tästä tuotteesta mitään, tää tuottaa laadullisesti Euroopan huipputasoa niin kuin Ruotsin kanssa samassa kilpaillaan, että kenellä on kaikkein tiukimmat säädökset, mutta hinnat on Euroopan keskiarvon alapuolella ollut koko nyt mitä olen itte tätä emakkopuolta vetänyt.”

MOT:
"Miksi te ette voi maksaa tuottajille paremmin?"

Hannu Kottonen:
”No, tää on tietysti kannattavuuskysymys tälle koko ketjulle, joka on iso kysymys, tässä tietenkään ei Suomi ole yksin täss tilanteessa, ett jos ajatellaan niin kun ylipäätään tuottajien tilannetta Euroopassa, niin se on aika haastava.”

Jari Leija:
”Tuottavuuskehitys on joka tapauksessa turvattava, että me saadaan investoinnit tilojen investoinnit käyntiin ja hintahan määräytyy markkinoilla, se on tän yhtiön osalta se on selvää, että hinta määräytyy markkinoilla.”

Asmo Mikonsaari:
”Suomessa on liian sanotaan pieni ryhmä mikä päättää elintarvikkeiden koko tästä ketjun sanotaan liikkeestä. Tänne pitäisi saada jotain uutta verta sanotaan, että tulis niin kuin selvä kilpailutilanne niin saatais muuttaa tämä.”

Tanskalaisten porsaiden rekkarallin toinen päätepistemaa Puola on perinteinen sianlihantuottaja. Täällä valtaosa tiloista on edelleen pieniä, alle viidenkymmenen sian tiloja. Puolassa sikatilojen määrä on vähentynyt rajusti.

Waldemar Swidrowskin tila sijaitsee Varsovan länsipuolella. Se on Puolan mittapuun mukaan iso: 130 emakkoa tuottaa vuosittain noin neljä tuhatta porsasta. Swidrowski hoitaa tilaa yhdessä poikansa kanssa. Tilalla on viime vuosina investoitu uusiin rakennuksiin ja suunnitelmissa on kaksinkertaistaa emakoiden määrä.

Waldemar Swidrovski:
”Tilanne ei ole hullumpi. Tuottavuus on hyvä lähinnä siksi, että viljan hinta on laskenut ja sen takia rehunkin hinta tulee laskemaan. Koska Puolassa on hyvin vähän sikoja, lihanjalostustehtailla on jatkuvasti pulaa raaka-aineesta. Sen takia lihan hinta on melko korkea.”

Pikkukylässä on 40 sikatilaa. Suurin osa niistä ostaa porsaat ulkomailta, Tanskasta ja Hollannista. Muutama vuosi sitten porsaat olivat halpoja. Nyt tilanne on muuttunut.

Waldemar Swidrovski:
”Elämäänsä helpottaakseen monet kasvattajat luopuivat kokonaan emakoista, muuttivat emakkosikalat lihasikaloiksi. Niinpä tällä hetkellä, kun porsaiden hinta on korkealla, he ovat joutuneet vaikeuksiin, kun ei olekaan helppo muuttaa tiloja takaisin ja käynnistää omaa porsastuotantoa.”

Swidrowskin mukaan lihasikojen kasvattaminen on yksinkertaisempaa kuin emakkosikalan pitäminen.

Waldemar Swidrowski:
”Tämä tietysti edellyttää sitä, että maahan tuodut porsaat ovat terveitä. Siinä suhteessa on paljon vaihtelua, usein koko erä vaatii lääkehoitoa, antibiootteja. Se on kuitenkin ihan oma ongelmansa. ”

Torben Lundsgaard:
”Of course it's a problem if we don't control the sicknesses from country to country. It could be a risk. But we have to think that we produce a European pig. Pig production is more global than before. So if we have a sickness or a problem, we stop that market or we cannot come to that market.”
(Ongelmia tulisi, jos tarkastuksia ei tehtäisi kussakin maassa. Meidän pitää ajatella, että tuotamme eurooppalaista possua. Siantuotanto on entistä globaalimpaa. Mutta sairaita sikoja ei yhteisille markkinoille viedä.)

Kotimainen lihantuotanto tuo työpaikkoja elintarviketeollisuuteen. Kotimaisen raaka-aineen käyttö ei kuitenkaan takaa, että tuote olisi valmitettu Suomessa. HK on pitkään valmistanut esimerkiksi pekonin Puolan tuotantolaitoksilla. Atria valmistaa pekonin Ruotsissa ja siirtää tänä syksynä meetwurstin valmistuksen Tanskaan.

Jari Leija:
”Meillä on moderni, uusi metvurstitehdas Tanskassa, me haluttiin pysyy Suomen markkinoilla ja kun ei ole investointikykyä käytännössä ne on erittäin isoja investointeja käytännössä niin tänä päivänä investointi Suomeen niin päädyttiin että se tehdään suomalaisista raaka-aineesta ja tehdään Tanskan modernilla tehtaalla.”

Hannu Kottonen:
”Tuotannon tehokkuuden kannalta, niin on tietysti järkevää tietyissä tuoteryhmissä teknologia on yhdessä paikassa, tehdään siellä tehokkaasti ja tuottavasti, kun, kun se, että se ois ripoteltu useampaan tuotantolaitokseen.”

Pekonin ja meetwurstin raaka-aineet kuljetetaan pakastettuna Suomesta Puolaan, Ruotsiin ja Tanskaan.

Puolassa on vahva teurastamokulttuuri ja halpaa työvoimaa. Puolalaisiin teurastamoihin tuodaan sikoja teurastettavaksi mm. Saksasta.

Waldemar Swidorovski:
”Lihanjalostamot selittävät asian taloudellisilla syillä: ostetaan sieltä, missä on halvempaa. Jalostamoille käytäntö ei kuitenkaan ole ollut kannattava, sillä siankasvattajat ovat vähentäneet lihasikojen tuotantoa, joten jalostamoilla on pulaa raaka-aineesta ja sen hinta on noussut.”

MOT:
"Do the Danes eat pork meat that is produced in Denmark?"
(Syövätkö tanskalaiset Tanskassa tuotettua sianlihaa?)

Torben Lundsgaard:
“Yes, if they can find it in the shops. It's not so easy to find in the shops because many of the slaughteries buy meat from other countries, pack them and sell them in Denmark. One of the reasons is that the shops would like to buy very cheap meat and sell it for a higher price so they can make economy. And if they can buy cheaper meat in Germany or in Poland, they just buy it and sell it in Denmark.”
(Syövät kyllä, jos sitä on kaupan. Sitä on vaikea löytää, sillä monet teurastamot ostavat lihan ulkomailta ja pakkaavat sen Tanskassa. Kaupat haluaisivat ostaa mahdollisimman halpaa lihaa, myydä sen kalliilla
ja kasvattaa siten katettaan. Jos Saksasta tai Puolasta saa halvemmalla, kaupat ostavat lihan sieltä ja myyvät sen Tanskassa.)

MOT:
"How are the pigs?"
(Miten siat voivat?)

Kristian Køfer:
“They are fine.”
(Hyvin ne jaksavat)

MOT:
"Are they awake?"
(Ovatko ne hereillä?)

Kristian Køfer:
“They´re awake every time we stop they wake up.”
(Ne heräävät joka kerta kun pysähdymme.)

MOT:
"Do they have something to eat or to drink?"
(Onko niillä ruokaa?)

Kristian Køfer:
“Nothing to eat but we have 800 litres water with us and it is going around the truck all the time.”
(Ei, mutta vettä on. Vettä on 800 litraa, sitä on saatavilla joka osastossa.)

Jari Leija:
”Jos esim. sika on syntynyt Tanskassa, se on kasvanut Saksassa ja teurastettu Puolassa, niin minkä maalaisesta lihasta sitten on kysymys?
"Se on hyvä kysymys.”

Hannu Kottonen:
”Tää on hyvin mielenkiintoinen kysymys, mä en muista ihan tarkkaan eläinlajeittain, missä vaiheessa passi vaihtuu.”

Kristian Køfer:
"Pigs can be in the truck 24 hours. But this trip is only 1000 km, we do that in 15 hours."
(Kuljetus saa kestää korkeintaan 24 tuntia. Tämä reissu on vain tuhat kilometriä. Se ajetaan 15 tunnissa.)

MOT:
"Kuinka pitkälle se liha pystytään jäljittämään?"

Hannu Kottonen:
”Tilalle asti käytännössä ja myöskin jos tulee joku pieni erä tulee maailmalta, niin myöskin siellä päästään tilatasolle asti ja auditoimme näitä myöskin itse.”

Jari Leija:
” Tuontilihan osalta aukottomaan jäljitettävyyteen en usko tänä päivänä ja siks uskon myöskin, että suomalainen kuluttaja haluaa sen jäljitettävyyteen sen lihan osalta ihan ruuan takia, ja me satsaamme siihen Suomessa.”

Kristian Køfer:
“They are little unconfortable in the start but in 1-2 hours then they sleep all the way. We wake them up when we unload them.”
(Ne ovat aluksi vähän levottomia, mutta asettuvat sitten. Perillä saamme herättää ne.)

Suomessa noudatetaan tiukemmin EU:n eläinsuojelulainsäädäntöä kuin Euroopassa keskimäärin. Suomessa sioilla on oltava enemmän tilaa kuin muualla Euroopassa eikä porsaiden häntiä typistetä.

Johan Åberg:
”Suomessahan on sallittu ainoastaan eläimen niin sanottu yksilölääkitys, ja ainoastaan eläinlääkärin, eläinlääkärin luvalla. Kun sitten taas monessa muussa maassa harrastetaan niin sanottua massalääkitystä, elikkä sekoitetaan vaikkapa antibiootteja rehuihin ja annetaan sitten kaikille ennaltaehkäisevästi.”

Waldemar Swidrowski:
”Possut saavat ennaltaehkäisyksi rautaa, jotta ne eivät saisi anemiaa. Siinä kaikki. Antibiootteja käytetään vain silloin, jos siat sairastuvat. Siinä tapauksessa resepti saadaan eläinlääkäriltä, ja lääkäri myös antaa antibioottiruiskeet.”

Eläimille tarkoitettujen lääkkeiden kulutuksessa on Euroopan maiden välillä suuria eroja. Kaikista maista, kuten esimerkiksi Puolasta ei edes ole tarjolla vertailukelpoista aineistoa.

Suomessa käytetään vähemmän lääkkeitä kuin monissa muissa maissa, mutta täälläkin lääkkeiden kulutus on 2000-luvulla lisääntynyt.

Suomalaiselle sikatilalliselle maksettiin elokuussa lihakilosta noin euro 75 senttiä.

MOT:
"Kuinka paljon tämä sitten vaikuttaa suomalaisen siankasvattajan kustannuksiin, että täällä on tiukempia normeja?"

Johan Åberg:
”Puhutaan useammasta kymmenestä sentistä per tuotettu lihakilo, mikä on se ero.”

MOT:
"Millä keinoin suomalainen sikatalous pystytään säilyttämään elinvoimaisena?"

Jari Koskinen:
”Tälläkin hetkellä Suomessa, niin hinta on alle Euroopan keskiarvon. Tietysti kun meillä on muutenkin olosuhteet huonommat kuin tuolla Euroopassa ja taas toisaalta me ollaan haluttu pitää huolta eläinten hyvinvoinnista, niin meillä on myös vaatimustaso hieman korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin, niin kyllä silloin meidän pitäisi pystyä myös saamaan parempaa hintaa.”

MOT ruokakaupassa:
Possun pihvifile, liha on suomalaista. Tässä on porsaan ulkofilettä, liha on tanskalaista, valmistusmaa Ruotsi. Tämä liha on suomalaista.

Maa- ja metsätalousministeriö toivoo elintarvikkeisiin entistä selkeämpiä pakkausmerkintöjä, joista selviäisi ruuan alkuperämaa.

Jari Koskinen:
”Jos julkisissa hankinnoissa vaikka vaadittais kaikelta tuotettavalta sianlihalta vastaavia vaatimuksia kuin, mitä Suomessa asetetaan tuotannolle. Elikkä esimerkiksi porsaalla olisi saparot, mitä ei oo vaikkapa Saksassa tai Tanskassa, niin silloin suomalainen tuotanto olisi vahvemmilla, jos kerran kuluttajat haluaa, että tämmöisiä eläinten hyvinvointiin liittyviä asioitakin pidetään mielessä.”

Johan Åberg:
”Että julkista rahaa käytetään toisaalta maatalouden tukemiseen ja siihen, että voitais suosia ja ylläpitää tätä kotimaista tuotantoa, ja toisaalta julkista rahaa käytetään myös siihen, että ostetaan ruokaa, jonka tuottaminen Suomessa ois käytännössä laitonta.

Jari Koskinen:
”Yksi tämmöinen yksinkertainen esimerkki on yhdestä kunnasta, jossa yhtenä kriteerinä on vaikka se, että leivän pitää olla korkeintaan kuusi tuntia vanhaa. Eli voidaan asettaa tän tyyppisiä rajoja, joissa sitten tiedetään, että lähellä oleva tuotanto pärjää paremmin, koska muut ei pysty tämmöisiin vastaamaan.”

Jari Koskinen:
”No se on selvää, että jossain kohtaa se voi olla myös kalliimpaakin. Mutta sitten voi tietysti miettiä, että hyödyttääkö se Suomen kansantaloutta enemmän, että ne eurot pyörii sitten siinä omalla alueella tai omassa maakunnassa tai Suomessa ylipäätään. Mehän Suomeen tuodaan ruokaa noin 4,5 miljardilla eurolla ja me viemme noin reippaalla 1,5 miljardilla eurolla. Jos halutaan tätä tuonnin ja viennin kuilua kaventaa, niin silloin tietysti täytyy toivoa, että sitä kotimaista tuotantoa suositaan.”

Kaikesta Suomessa kulutetusta sianlihasta kotimaista on runsaat 80 prosenttia. Ulkomaisen lihan tuonti lisääntyy joka vuosi. Alan toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että kotimaisuusaste ei enää saisi laskea. Esimerkiksi S-ryhmän myymästä sianlihasta 15 prosenttia on ulkomaista.

Ilkka Alarotu:
”Käytännössä se ulkomainen on edullisempaa tänä päivänä. Tietysti joitakin poikkeuksia voi olla.”

MOT:
"No, onko sitten ylipäätään mitään järkeä kasvattaa eläimiä Suomessa ja pitää yllä tätä elintarviketuotantoa täällä?"

Ilkka Alarotu:
"Meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että Suomessa on hyvä omavaraisuus. Maailman ruokamarkkina on menossa siihen suuntaan, että ruoan raaka-aineet on pörssikauppaa ja niistä kilpaillaan ja nää kehittyvät maat, kuten Kiina ja Intia ja muut, niin ostaa koko ajan enemmän ja enemmän ruoan raaka-aineita ulkomailta, jolloin näistä raaka-aineista tulee kovempi ja kovempi kisa koko ajan ja se johtaa siihen, ett hinnat nousee, taikka hintojen vaihtelu lisääntyy. ”

Johan Åberg:
”Jos me ajateltaisiin, että Suomessa lopetettaisiin sianlihantuotanto kokonaan, ja yritettäisiin hakea se liha jostain muualta, niin ei varmaan saataisi samaan hintaan. Että kyllä sitten se… kyllä ne muuallakin maailmalla osaa tehdä bisnestä. Että jos myyjä tietää, että me ollaan ainoa vaihtoehto, niin kyllä silloin hinta myös sille tuontilihalle nousee. Että se on ihan varma.”

Åberg ottaa varoittavaksi esimerkiksi sokerin, josta oli ylituotantoa 2000-luvun alussa. EU:ssa tehtiin tuolloin sokerireformi.

Johan Åberg:
”Muun muassa Irlanti päätti luopua kokonaan omasta tuotannosta, koska sitä maailmanmarkkinasokeria sai halvalla ihan mistä vaan, ei ollut mitään ongelmaa.”

Parissa vuodessa tilanne muuttui eikä maailmanmarkkinoilta saatukaan enää halpaa raaka-ainetta.

Johan Åberg:
”Esimerkiksi makeisteollisuus on osittain muuttanut pois Irlannista sen takia, että siellä sokeri on niin kallista, ettei kannata siellä tuottaa. Että se, että välillä löytyy tämmösiä markkinoita, tai halpoja eriä, niin se ei tarkoita sitä, että pitkässä juoksussa löytyisi sitä tavaraan korvaamaan tavallaan sen koko oman tuotannon.”

Myös Puolassa uskotaan kotimaisen lihan vetovoimaan. Puolan sikankasvattajien liitto on valmitellut strategian, jolla lihantuotantoa pyritään lisäämään.

Waldemar Swidrowski:
”Poikani on rakentamassa tilalle vielä yhtä sikalaa. Lisää työtä se kaikki varmasti teettää, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ole, tilaa on pakko suurentaa sekä sikojen määrän että tilojen koon osalta.”

Torben Lundsgaard:
“When we accept that we want to buy cheapest in one situation, in the same situation we have to accept we eat the European pig. And the European pig could be produced in Denmark or in Poland or in Germany or Spain maybe. But it will be produced in Europe.”
(Jos kerran haluamme ostaa halvinta mahdollista, pitää hyväksyä se, että sika on "eurooppalaista". Se voi olla tuotettu Tanskassa, Puolassa, Saksassa tai Espanjassa. Mutta Euroopassa kumminkin.)

MOT:
"Suositteletko pojallesi tilanpidon jatkamista?"

Asmo Mikonsaari:
”En ainakaan tällä hetkellä, se on ihan varmaa. Jos lukee neljä viis vuotta käy koulua ja sitten rupee tekeen talkoilla töillä niin eihän se ole enää herran jeeveli mistään kotoisin. Siinä pitää olla vähän sairas luonne, jos sanoo lapselle, että siinä on sulle työmaa, saat pari miljoonaa velkaa ja sää voit olla 70 vuotiaana maksanut ne. Saatat olla.”

Kommentit