Omaishoitajuus on oikeus

Saara ja Reijo Haapamäen yhteinen taival sai alkunsa Iin Olhavanjoella pidetyissä tansseissa viisikymmentäluvun alussa. Nyt matkakumppanina on myös Saaran Parkinsonin tauti, joka vaatii tarkkaa silmälläpitoa. Huolenpitäjänä toimii Reijo.

– Sen tietää, että kun se on etenevä sairaus, niin se ei parane. Että saa olla kiitollinen tästäkin päivästä, että pääse kävelemään, kun toinen taluttelee. Tulevaisuutta ei kestä ajatella, kun sen tietää, mitä se on, vakavoituu Saara pohtimaan vointiaan. Hymy palaa kuitenkin pian kasvoille, ja pariskunta vaihtaa lämpimän silmäyksen.

Reijo on yksi 300 000 suomalaisesta, joka hoitaa kotona lähiomaistaan. Vain 40 000 heistä saa omaishoidontukea, sillä läheskään kaikki eivät tule tukea hakeneeksi. Hakemus vaatii oman paperinpyörityksensä, mutta toisaalta moni ei myöskään hoksaa oikeuttansa. Mennään vain eteenpäin, myötä- ja vastamäessä.

Omaishoitajan työtä tehdään suurella sydämellä ja rakkaudella. Kun hoidettavat saavat asua omassa kodissaan, yhteiskunta säästää pitkän pennin. Tuttu ympäristö myös ylläpitää toimintakykyä, ja hoito voidaan toteuttaa juuri niin kuin se parhaaksi koetaan. Haapamäellä ensimmäiset lääkkeet otetaan jo aamuneljältä. Ja hyvinä päivinä käydään yhdessä ajelulla tai kaupassa.

– Se riippuu paljon Saaran jaloista. Että jonakin päivänä aiotaan mennä, mutta mennäänkin toisena päivänä, Reijo selvittää.

Omaishoitajan rahallinen kuukausipalkkio, muutama sata euroa, on pieni kiitos mittaamattoman arvokkaasta työstä. Sitäkin arvokkaampia ovat vapaapäivät, johon jokainen omaishoitaja on lain mukaan oikeutettu. Reijo ottaa vapaapäivät palveluseteleinä, joilla saa maksettua kotiin tulevan hoitajan kahdeksaksi tunniksi kolmena päivänä kuussa. Ulkopuoliset hoitajat Saara ottaa avosylin vastaan.

– Se on hirveän mukavaa vaihtelua. Sitä aivan odottaa niitä päiviä, kun tänne tulee apulainen, Saara kiittelee.

Yhdessä, yksissä tuumin ja ennen kaikkea omassa kodissa. Näin sujuu Saaran ja Reijon tavallinen arki. Viime talvena Reijon sydämen läppäleikkaus sekoitti kuitenkin elämän hetkeksi. Sairaalasta oli kiire kotiin Saaraa hoitamaan, vaikka Reijo itsekin kaipasi vielä apua. Omaishoitajan sairastuminen mutkistaa asioita, mutta Haapamäellä siitäkin selvittiin.

Mutta onko omaishoito oikeus vai velvollisuus? Neuvoja Reijo ei omaishoitajuutta pohtivalle halua antaa, se on jokaisen mietittävä tykönään.

– Kyllä se ainakin oikeus on. Sen oman mielipiteen noudattaminen on siinä tähdellistä – että haluaa omaisensa hoitaa, ja näinhän se useimmilla on.

– Reijo on maailman paras hoitaja, sitä parempaa ei olekaan, sanoo Saara vielä kiikkustuolistaan.

> Lisätietoa omaishoitajuudesta


Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ