Hyppää pääsisältöön

Kirjasto on demokratian kivijalka

Kirjastotoimenjohtaja Marjaana Karjalainen kuvailee kirjastoa tiedon, virkistyksen ja monen muun hyvän asian lähteeksi Ex Libris -ohjelmassa vuonna 1993.

Kirjastolakia muutettiin vuonna 1993. Ennen lainmuutosta kunnalliset kirjastot saivat vuodesta 1962 lähtien vuosittain merkittävän määrän valtionapua. Valtion tuesta oli suuri hyöty pienille ja vähävaraisille kunnille. Aineistojen laajentuessa myös kävijä- ja lainamäärät kasvoivat. Vuoden 1993 valtionavun leikkaukset iskivät etenkin maakuntakirjastoihin, joissa muun muassa kaukolainat muuttuivat maksullisiksi. Tiukassa taloustilanteessa maakuntakirjastot pyrkivät tuomaan esille tarpeellisuutensa ja säilyttämään jo saavutetun asemansa.

Ohjelmassa haastatellaan kirjaston asiakkaita ja henkilökuntaa Porin Kyläsaaren sivukirjastossa ja Suonenjoen kaupunginkirjastossa.

Kyläsaaren sivukirjastossa aikaa viettävät yhdeksänvuotiaat kaksoset Saara ja Laura Rinta-Jouppi, joiden suosikkikirjoihin kuuluu muun muassa Pekka Töpöhännän seikkailut. Vaikka kirjaston määrärahoja on leikattu noin puolella, kirjastovirkailija Riitta Kunvikin mielestä sivukirjaston lakkauttaminen olisi suuri vahinko, ja eniten siitä kärsisivät lapset ja vanhukset.

Lumihiutaleiden leijaillessa ulkona, jututtaa toimittaja suonenjokelaisia kaupunginkirjaston sisällä. Toppatakein sonnustautuneet asiakkaat kertovat kirjaston hyvistä puolista, joista yksi on palveluiden maksuttomuus. Suonenjoen kirjastotoimenjohtaja Sisko Nuutinen on huolissaan syrjäalueiden kirjastojen eriarvoistumisesta verrattuna yliopistokaupunkien kirjastoihin. Nuutisella on kuitenkin suunnitelma: kyselyn avulla hän tahtoo kartoittaa palvelut joita suonenjokelaiset pitävät tärkeinä. Kuuluvatko niihin esimerkiksi taidenäyttelyt? Joita jo nyt järjestetään kirjaston katon alla.

Teksti: Mira Sharma

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto