Hyppää pääsisältöön

Hämeenlinna, tavallinen kaupunki

Hannu Kivioja Q-teatterin näytelmässä Hämeenlinna.
Hannu Kivioja Q-teatterin näytelmässä Hämeenlinna. Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius hannu kivioja

Ei me ihmiset oikein osata tätä elämää. Tuo ajatus mielessäni seisoskelin pysäkillä Q-teatterin ensi-illan jälkeen, rutkasti myöhässä olevaa bussia odotellessani. Näkemäni näytelmä oli Juha Itkosen entisestä kotikaupungistaan kirjoittama Hämeenlinna. Siinä katsotaan Hämeenlinnaa etelähelsinkiläisestä näkökulmasta. On se Suomi, jossa sykkii ja tapahtuu. Ja sitten on se, jossa ei. Suurin osa meistä elää jälkimmäisessä.

Q-teatterin Hämeenlinna. Kuva Pate Pesonius.

Jussi Nikkilä on ohjannut Itkosen tekstistä irtonaisen, painavia ihmiskohtaloitaan ilmavasti kuljettavan esityksen. Näytelmä on satuttava ja hauska. Se rysäyttää ostoskärryt kolisten tavallisen ihmisen tavallisen elämän ytimeen. Hämeenlinnassa eletään tätä päivää: on Prisma, Rosso, Kannustalo ja tötsä halpaa rosé-viiniä. Tehdään töitä, haaveillaan rakkaudesta, isommasta kodista, risteilystä, uudesta urasta. Riidellään, juopotellaan ja petytään. Sössitään vähäsen tai totaalisesti. Onni on juuri niin haurasta kuin se oikeasti on. 

Hienot näyttelijät ottavat rooleistaan kaiken irti. Varsinkin Sanna-Kaisa Palo ja Pirjo Lonka loistavat. Palo näyttelee näytelmän kertojaa, helsinkiläistä julkkistoimittajaa, joka on saanut poikkeavan toimeksiannon. Hänen on mentävä Hämeenlinnaan, ja kirjoitettava kaupungista reportaasi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen. Mikä läsnäolo Palolla onkaan! Hän on yhtäaikaa höyhenpuuhkankevyt ja painava, täynnä sävyjä, täynnä sähköä. Pirjo Lonka näyttelee tissuttelevaa Päiviä, kaupan hedelmä- ja vihannesosaston esimiestä, jota elämä ei ole päästänyt helpolla. Lonka tekee roolinsa niin rempseän osuvasti, että tuttavani kuiskutti väliajalla: "Ihan kuin mun anoppi", ja heti perään toinen: "Ihan kuin mun äiti". Pukusuunnitelija Riitta Röpeliselle erikoiskiitos, niin tunnistettavasti nämä naiset on puettu.

Eero Ritala ja Elena Leeve ovat näytelmän täydellinen nuoripari, jolla kaikki on hyvin. Kunnes ei enää olekaan. Kummankin roolityö kasvaa kepeästä syväksi näytelmän edetessä. Lotta Kaihua näyttelee intensiivisesti kivikasvoista Santtua, naista armeijan harmaissa. Hän on kova, niin kuin herkimmän on joskus oltava.

Hannu Kiviojan rooli sovitusta etsivänä, perheensä hylänneenä ja asiansa tyystin sotkeneena isänä tuntui ensi-illassa poikkeavan muusta ensemblestä. Kivioja näytteli hitaammin, ehkä tyylitellymmin. Ystäväni sai minut väliajalla tajuamaan miksi: jos mies on ollut 10 vuotta vankilassa, totta kai hän on eri rytmissä kuin muut. Pihalla kaikesta kuin se kuuluisa lumiukko.

Hannu Kivioja ja Lotta Kaihua. Kuva Pate Pesonius.Näytelmän lopun minä ja ystäväni tulkitsimme eri tavoin. Kuoliko joku, miten kuoli, vai jäikö vain ikkunan taakse, en tiedä. Ripaus lohtua lopussa yhtäkaikki on,  toivoa anteeksiannosta. Yleisön aplodit olivat pitkät ja kiitolliset. Syystä.

Kotimatkalla bussissa, pimeää Helsinkiä katsellessani, ajattelin että kenties kaikesta vaikeasta ei tarvitse aina osata puhua. Ehkä kaikkia solmuja ei täydy yrittää aukaista. Jos vain osaisi  olla armollisempi. Itselle ja toisille.

 

Q-teatteri: Hämeenlinna. Käsikirjoitus Juha Itkonen, ohjaus Jussi Nikkilä. Äänisuunnittelu ja musiikki Kasperi Laine, lavastus Camilla Nenonen, pukusuunnittelu Riitta Röpelinen, valosuunnittelu Ada Halonen, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Lotta Kaihua, Hannu Kivioja, Pirjo Lonka, Sanna-Kaisa Palo, Eero Ritala ja Elena Leeve 28.9. asti, 2.10. alkaen roolissa Saara Kotkaniemi. Ensi-ilta 12.9.2013.


YLE Teeman Tekijänä: Jussi Nikkilä -ohjelma seuraa ohjaajan työpäivää kolme viikkoa ennen Hämeenlinnan ensi-iltaa. 


Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.