Hyppää pääsisältöön

Elämäni vasenkätisenä

 

Prisma Studion toimittaja ryhtyi 18 päiväksi vasenkätiseksi. Ei suinkaan huvikseen, vaan testatakseen erään väitteen.  Nimittäin sveitsiläistutkimuksen mukaan jo 16 päivää vasenkätisenä muuttaa ihmisen aivojen toimintaa. Nyt nähdään, tapahtuuko todella niin. Tämä on päiväkirja siitä, miten elämä wannabe-vasenkätisenä sujui.

Päivä numero 1 karkailevan oikean käden kanssa

Aloitan elämäni vasemmalla kädellä kääntämällä kahvikupin oikealta kädeltä vasemmalle. Tämä ensimmäinen muutos tuntuu yllättävän helpolta ja itse asiassa tajuan, että tavallisesti pidänkin kahvikuppia juuri tässä kädessä. Tuudittaudun hetkeksi ajatukseen, että ehkä elämästäni ei tulekaan niin hankalaa kuin olen pelännyt. Voisinkohan olla vasurina luonnonlahjakkuus?

Helppous unohtuu nopeasti, kun huomaan miten vaikeaa on muistaa olla vasenkätinen. Oikea käteni karkaa mukaan toimintoihin. Yritän laittaa sen taskuun, mutta sieltäkin se hypähtää mukaan leivän voiteluun. Lapselta lainattu käsinukke toimii oikean käden estäjänä suhteellisen mukavasti:  käsinukkehevonen seuraa kiinnostuneena, kun napitan neuletakkia kiinni vasurillani kiduttavan hitaasti. Mutta töissä saan itseni kiinni vastaamasta puhelimeen hevoskädelläni!

Päivät 2-3 aivojumppaa ja arkirutiinien harjoittelua

Omenan kuoriminen väärällä kädellä on hirvittävän vaikeaa: kuori repeytyy omenan pinnasta neliösentin roikaleina ja toimitus kestää sietämättömän pitkään. Alan pikkuhiljaa tajuta, miten pitkä aika 18 vasenkätistä päivää tulee olemaan!

Oikea käteni on nyt tukevassa lastassa. Se puristaa kättäni juuri sen verran, että muistan olla käyttämättä sitä. Lastasta huolimatta joudun pysähtymään kaiken tekemisen äärelle miettimään, miten tämän hoidan. Tämä kaikki vaatii paljon – aivoiltani. Vasen käteni voi hyvin, mutta pääkoppani on joutunut sellaiseen jumppaan, että olen jo iltaseitsemältä valmis nukkumaan.

Päivä 4, jolloin lähetän pernaruttokirjeen

Joudun lähettämään töissä kirjeen. Kirjoitan saatteeksi muutaman rivin käsin. Kirjoittaminen on riivatun hankalaa. Koko yritys sattuu ranteeseen ja lopputulos on naurettava. En tiedä, olenko palannut menneisyyteen: aikaan, jolloin olin juuri oppinut kirjoittamaan – vai olenko hypännyt tulevaisuuteen: aikaan, jolloin vanhuuden vuoksi käteni ei enää tottele niin kuin ennen. Käsialani on joka tapauksessa omituista ja allekirjoittaminen vasemmalla on aivan hirveää (mitähän grafologi tästä sanoisi?). Lopputuloksena lähetän kirjeen, joka näyttää erehdyttävästi pernaruttokirjeeltä. Lähetän kirjeen vastaanottajalle sähköpostiviestin, jossa varoitan häntä tulossa olevasta yllätyksestä.

Päivä numero 5: ”Oikeakätinen maailma, haasta minut!”

Innokkaana käännynnäisenä luen kaiken mahdollisen vasenkätisyydestä. Useimmiten törmään tämän tapaisiin otsikoihin:

  • Väärälle kädelle suunniteltu maailma
  • Puheenaihe: Meitä vasureita sorretaan
  • Vasenkätisyys on luovimista
  • 16 pahinta asiaa vasenkätisille ihmisille – Iloitkaa oikeakätiset!
  • Tässä syyt, miksi vasenkätisyys pilaa elämän

 Vasemmalla kädellä kirjoitettu lista asioista, jotka haastavat vasenkätiset oikeakätisessä maailmassa

Olen odottanut tätä yhteentörmäystä henkeä pidätellen. Odotan koko ajan joutuvani pulaan sen takia, että elän nyt väärinpäin suunnitellussa maailmassa, mutta yhteentörmäystä ei tule. Minua ei sorreta. Maailma ei ole väärälle kädelle suunniteltu. Vasenkätisyys ei pilaa elämääni.

Ainoa aito vasurihetki tähän mennessä on se, kun halusin leikata jotain ja nappasin vasempaan käteeni vanhasta tottumuksesta oikeakätiset sakset: leikkaaminen oikeakätisten saksilla on toden totta kivulias prosessi. Mutta että koko maailma olisi väärinpäin? E-ei, en ole vakuuttunut.

Päivä 7: sushia syömäpuikoilla

Päätän nostaa panoksia ja asettaa itselleni isomman haasteen: lähden lounaalla syömään sushia syömäpuikoilla – tietysti vasemmalla kädellä! Pyydän kuvaajaa mukaan, sillä olen aivan varma, että syömisestä ei tule mitään, että ruoka tipahtelee sinne tänne, soija roiskuu pöydälle ja sushirullat hajoavat käsittelyssäni. Valmistaudun suureen häpeään. Tuttu tarjoilijakin nauraa projektilleni ja tarjoaa haarukkaa avuksi.

 Viikon harjoittelun jälkeen sushin syöminen puikoilla onnistuu jopa harmittavan hyvin

Yllätyksekseni vasen käteni on aika näppärä syömäpuikkojen kanssa! En sotke erityisesti enkä kuole nälkään. Kun ruoka on syöty ja vatsa täynnä, huomaan olevani jopa vähän pettynyt siihen, ettei syöminen puikoilla ollut tämän vaikeampaa. Olisin ehkä halunnutkin olla huono – siitä olisi saatu paremman näköistä ja hauskempaa kuvaa!

Päivät 8-9: notkahdus ja turhautumista

Lupaudun hoitamaan kaverin lapsia ja neljän lapsen kanssa leikkipuistossa unohdan kätisyysasian täysin. Kun jälkikäteen mietin, kummalla kädellä puhalsin saippuakuplia, en osaa yhtään sanoa. Olen turhautunut ja harmissani.

Käyn palaverissa, jossa kirjoitan muistiinpanoja perinteisesti kynällä ja paperilla. Kirjoittaminen on edelleen todella vaikeaa enkä huomaa edistyväni. Onko kyse harjaantumattomuudestani (varmasti!) vai sittenkin siitä, että sanotaan, että kuulakärkikynä ei toimi yhtä hyvin edellä työnnettäessä (vasurityyli) kuin perässä vedettäessä (oikealla kädellä)? Olenko törmännyt aitoon vaikeuteen vasurina?

Päivä 10: treeniä, treeniä

Edellisten päivien notkahduksen jälkeen vaadin itseltäni extrakovaa paneutumista. Keksin omia vasenkätisharjoituksia vasemman käteni vahvistamiseen. Rakennan tornia puupalikoista, kerään kolikoita pankkiin erilaisin sormiyhdistelmin ja teen hamahelmistä kuviota. Hamahelmet ovat niin pieniä, että vasen käteni tuntuu kömpelöltä, muuten pärjään touhuissani hyvin.

Myös napittaminen alkaa vihdoin sujua. Olen kärsivällisesti napittanut neulettani joka päivä ja harjoitus alkaa vaikuttaa.

Päivä 11: Osaan piirtää kissan!

 Kissa

Olen lupautunut mukaan hyväntekeväisyystempaukseen, johon liittyy piirtämistä. Kynän käyttöni joutuu siis taas testiin. Oikea käsi lastassa, saan vasemmalla aikaan ihan kissan näköisen kissan. Toki oikealla kädellä tulos olisi ollut hienostuneempi, mutta ilakoin kissan näköistä kissaa. Kynänä oli tällä kertaa tussi, joka liukuu paperilla paremmin kuin kuulakärkikynä. Taidan huomenna testata piirtämistä kuulakärkikynällä, jotta tämä ”onko vika kädessä vai kynässä?” -mysteeri ratkeaa.

Päivät 12-13: haavoja, turvotusta ja lihaskipuja

Oikea käsi lastassa, etusormessa laastari peittämässä veitsellä leikkaamaani haavaa. Vasen käsi liiasta treenaamisesta niin turvoksissa, ettei sormus mahdu sormeen.Edessä häämöttävä ja koko ajan lähestyvä lopputestaus saa minut lisäämään motorisia harjoituksia. Keksin harjoitella vasuriani kahdella golfpallolla. Pidän molempia palloja kädessä ja pyörittelen niitä toistensa ympäri. Nostelen myös sormia yksitellen ylös, kun pidän kättä kämmen alaspäin painettuna pöytää vasten. Nimettömän nostaminen on lähes mahdotonta, joten vaadin siltä tosi paljon toistoja, sormiparka.

Tehotreeniä seuraavana aamuna minulla on lihaskipuja vasemman käden sormissani, etenkin nimettömässä. Kaiken kaikkiaan käsieni kunto tuona aamuna on hyvä tiivistys vasurielämästäni. Oikea käsi on lastassa ja etusormessa on laastari, sillä olen leikannut itseäni veitsellä sormeen. Vasen käsi on jäykkä ja kipeä, nimetön niin turvoksissa, ettei sormus mahdu sormeen.

Päivät 14-16: vasen on mun uusi oikea!

Olen yllättynyt ja hitusen ylpeä siitä, miten hyvin muistan vasenkätisyyteni. Kukaan ei yllätä minua tekemästä asioita vahingossa oikealla kädellä, vaan käytän vasenta järjestelmällisesti kaikessa.

Reilun parin viikon treenauksen jälkeen pystyn helposti tekemään lähes kaikki arkiaskareet vasemmalla kädellä. Vaikeita asioita ovat edelleen kuorimaveitsen käyttö, porkkanan raastaminen ja käsin kirjoittaminen, mutta muuten vasenkätisyys on jo luontevaa.

Oma kokemukseni on, että vasurini on nyt paljon parempi kuin alussa, mutta mitä armottomat testit kertovat? 16:n päivän vasenkätisyyden jälkeen käteni testataan Meilahden sairaalassa tarkoilla yläraajatesteillä ja aivoni kuvataan kahteen kertaan. MEG- ja fMRI-tutkimukset kertovat, muuttiko vasenkätisyys aivojani. On totuuden hetki.

Kommentit
  • Ihminen haluaa levittäytyä avaruuteen

    Menemmekö Marsiin vai asteroideille, kun Maassa ei voi elää?

    Astrobiologia on kiinnostunut meidän kaltaisen elämän löytämisestä avaruudesta. Mutta voisiko Maan elämä siirtyä avaruuteen ja pärjätä siellä? Tarjoavatko Mars ja asteroidit olosuhteet, joihin ihminen levittäytyy? Mitä elämä vaatii jatkuakseen avaruudessa? Tästä puhuvat dosentti Kirsi Lehto ja tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen astrobiologiaa-sarjassa.

  • Älylaitteet tyhmentävät koko ihmiskunnan – Aivotutkijan 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen

    Aivotutkija Minna Huotilaisen blogi

    Onko niin, että vuorokauden ainut hetki, jolloin mikään PIIP ei keskeytä keskittymistäsi on se aika, jonka nukut? Ja nukutko edes? Mikä on unen laatu, jos aamun ensimmäinen ja illan viimeinen teko on työsähköpostien tarkistus? Älylaitteet tyhmentävät koko ihmiskunnan, jos käytämme niitä näin huonosti. Sinun pitäisi keskittyä, mutta PIIP. Otat puhelimen käteen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede