Hyppää pääsisältöön

Punainen määräys: käsikirjoitus

Viime helmikuussa venäläiskanadalainen liikemies Oleg Galouchko otettiin kiinni Helsinki-Vantaan lentokentällä. Siitä alkoi Galouchkon painajaismainen taistelu Suomen viranomaisia vastaan. Suomi ei vieläkään ole päättänyt, voiko Galouchkon luovuttaa Venäjälle.

Oleg Galouchko:
“Looks like that for the Finnish Supreme Court you have to bring the 100 % insure that you will die and then they would consider that maybe it´s not possible to send a person there yeah. It´s a disaster, it´s a disaster.”
(Suomen korkeimmalle oikeudelle pitää ilmeisesti toimittaa sataprosenttiset takeet siitä, että henkilöä odottaa kuolema. Vasta sitten se alkaa harkita, ettei häntä ehkä voi lähettää kyseiseen maahan. Se on katastrofi.)

Eeva Heikkilä, asianajaja, 9 Bedford Row:
”Olemmeko me sellainen valtio, joka todella luovuttaa yksilön kidutettavaksi? Tämä on se kysymys, mikä Suomen viranomaisten täytyy kysyä itseltään. Tämä on se, mikä ratkaisee sen, mitä Galushkolle tapahtuu.”


Punainen määräys

Tehdasalue Riyazanin kaupungissa, 200 kilometriä Moskovasta etelään. Kymmenisen vuotta sitten venäläiskanadalainen Oleg Galouchko pyöritti täällä menestyvää alumiinitehdasta. Tehdas tuhottiin, ja Galouchko päätyi monen mutkan kautta tänne Vantaan vankilaan.

Oleg Galouchko:
”Minä sain vuonna 2004 tarjouksen mieheltä, joka kertoi edustavansa erästä suurta venäläistä alumiiniyritystä. Hän sanoi, että minun on myytävä yhtiö kymmenesosalla sen arvosta. Sitä kutsutaan tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä. - - - Minä luonnollisesti kieltäydyin, ja ongelmat todella alkoivat.”

Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB eli entinen KGB alkoi syyttää Galouchkoa ja hänen liikekumppaneitaan tullimaksujen maksamatta jättämisestä. Kyse on runsaasta sadastatuhannesta eurosta.

Oleg Galouchko:
”Sinne tuli 30–40 konekiväärein varustautunutta luotiliiveihin pukeutunutta FSB:n työntekijää, jotka syöksyvät sisään huutaen, vievät mukanaan kaikki tietokoneet, kaikki kirjanpidon dokumentit. Toisin sanoen kaikki oli suunnattu siihen, että yhtiön toiminta saataisiin loppumaan eikä siihen, että saataisiin 150 000 ruplan tullimaksut.”

Galouchko ei suostunut luopumaan alumiinia jalostaneesta Okametista.

oleg Galouchko:
”Vuonna 2008 tutkija, FSB:n everstiluutnantti Zemjahov, joka johti tätä tutkintaa ja johtaa vieläkin, sanoi minulle suoraan, että jos ette tule meitä vastaan, ettekä anna yhtiötä, ettekä tunnusta, me pistämme teidät vankilaan ilman oikeudenkäyntiä ja te allekirjoitatte viikon kuluttua kaiken, mitä me haluamme.”

Galouchko pakeni Venäjältä. Hän asettui perheineen toiseen kotimaahansa Kanadaan.

Alumiinia jalostanut Okamet päätyi maailman suurimman alumiinintuottajan Rusalin haltuun. Rusalin pääomistaja on presidentti Putinin lähipiiriin kuuluva miljardööriliikemies Oleg Deripaska.

Galouchko ei ole yksin. Korruptoituneet viranomaiset tai kilpailijat ovat kaapanneet muitakin yrityksiä tekaistujen oikeusjuttujen avulla.

Näin uskoo myös Galouchkon vaimo Elena.

Elena Galouchko:
”Kun puhuu venäläisten asianajajien ja poliitikkojen kanssa, kaikki ovat sitä mieltä, että kaikissa vuosina 2005–2008 nostetuissa jutuissa, joissa oli kyse yhtiöiden varastamisesta, niissä oli mukana FSB. FSB on mukana siellä, missä on suuret rahat.”

Lontoosta käsin toimiva sijoitusrahaston toimitusjohtaja William Browder käy kamppailua Venäjän viranomaisia vastaan. Browderin edustama Hermitage Capital Management oli Venäjän suurin ulkomainen sijoittaja ennen kuin se ajautui vaikeuksiin Venäjän viranomaisten kanssa.

William Browder, toimitusjohtaja, Hermitage Capital Management:
”Well in Russia, the authorities are running a sort of kleptocratic regime, widely acknowledged. And what they do, the authorities, when I say the authorities I mean the president, his ministers, his deputy ministers, they use law enforcement in order to steal property from people. They open up a criminal case, they use the criminal case to try to arrest them in the country. They use that arrest then to get them to sign over their property. And if this person flees, then they use Interpol and extradition treaties to go after them. These are being directed by political officials in Russia for their own private benefit. That's what it means to be politically motivated.”
(Venäjän viranomaisten hallinnossa varkaat pitävät valtaa, kuten yleisesti tiedetään. Tarkoitan viranomaisilla siis presidenttiä ja ministereitä.He käyttävät poliisiviranomaisia varastamaan ihmisten omaisuutta ja nostavat rikosjutun, jolla henkilö pyritään pidättämään Venäjällä. Sen varjolla henkilöä vaaditaan luovuttamaan omaisuutta valtiolle. Jos henkilö pakenee, häntä etsitään Interpolin ja luovutussopimusten avulla.
Niiden avulla venäläispoliitikot ajavat omaa etuaan. Tätä tarkoittaa, että juttu on "poliittinen".)

Muutama vuosi sitten Galouchko päätti viedä Venäjän valtion oikeuteen saadakseen omaisuutensa takaisin. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB vastasi tekemällä hänestä etsintäkuulutuksen kansainväliselle rikospoliisijärjestölle Interpolille.

Interpolin etsintäkuulutus ei kuitenkaan velvoita minkään maan viranomaisia ottamaan henkilöä kiinni. Pelkästään viime vuonna Galouchko vieraili muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa, Ranskassa, Belgiassa, Virossa, Latviassa ja Turkissa. Yhdelläkään rajalla häntä ei otettu kiinni.

Oleg Galouchko:
”Ne eivät reagoineet Venäjän antamaan Interpolin pidätysmääräykseen. Ne varmaan tietävät, mistä on kysymys.”

Vasta kun Galouchko tuli Suomeen, viranomaiset alkoivat toimia.

Lauantaina 16. helmikuuta Galouchko lensi Helsinkiin tavatakseen Venäjällä toimivia avustajiaan. Maahantulo sujui ongelmitta.

Maanantaina 18. helmikuuta Galouchko oli palaamassa Tukholman kautta Lontooseen. Kentällä ei ollut passintarkastusta. Galouchko pääsi lentokoneeseen asti, ennen kuin alkoi tapahtua.

Oleg Galouchko:
”Olin jo istumassa, kun paikalle tuli kaksi poliisia, jotka sanoivat, että he pidättävät minut. Pyysin heitä esittämään pidätysmääräyksen, mutta he eivät näyttäneet mitään.”

Elena Galouchko:
”Pyysimme asianajajaamme selvittämään, kuka antoi pidätysmääräyksen. Saimme vastauksen, että kukaan ei ole antanut poliisille määräystä pidättää häntä, ja että hänet pidätti passitarkastuksen upseerin. Mutta siellä ei ollut passintarkastusta. Siksi upseeriakaan ei voinut olla.”

Kuka Galouchkon otti kiinni ja kenen käskystä?

Liikkuvan poliisin mukaan Galouchkon otti kiinni Liikkuvan poliisin Lentoaseman yksikkö. Kiinniotto tehtiin keskusrikospoliisilta tulleen virka-apupyynnön ja Interpolin etsintäkuulutuksen perusteella.

Keskusrikospoliisi kiistää lähettäneensä virka-apupyyntöä.

Ismo Kopra, tutkinnanjohtaja, KRP:
”No siitä meillä ei ole sen tarkempaa tietoa eikä se oikeastaan meille kuulukaan. Meille oleellista on se, että joku on jäänyt kiinni rajatarkastuksessa etsintäkuulutuksen perusteella. Se riittää meille, mutta tässä tapauksessa hänet on, on ottanut kiinni rajavartija siellä Helsingin lentoasemalla.”

Myös KRP:n esitutkintapöytäkirjan mukaan Galouchkon otti kiinni Rajavartiolaitos.

Pentti Alapelto, päällikkö, Rajavartiolaitos:
”Rajavartiolaitos ei ollu osallisena kyseisessä tapauksessa.” - - - ”Jos toinen viranomainen pyytää meiltä virka-apua, niin tällaisissa tapauksissa voimme asiaa hoitaa, mutta kyseisessä tapauksessa meiltä ei pyydetty minkäänlaista apua.”

Kummalliseksi tapauksen tekee se, että Interpolin etsintäkuulutuksesta huolimatta Galouchko päästettiin Suomeen. Hänet pidätettiin vasta, kun hän oli lentämässä pois.

Oleg Galouchko:
”Tässä tapauksessa kävi niin, että selvästi jonkun pyynnöstä Suomen poliisi päästi minut maahan jotta saataisiin selville, kenen kanssa minulla on tapaaminen. Ja minun tapaamiseni koski minun Venäjällä vireillä olevaa juttuani.” - - - ”Myöhemmin tajusin, että kyseessä on jokin FSB:n operaatio, joka on suunnattu minua vastaan.”

Galouchkon asianajaja kysyi Suomen keskusrikospoliisilta ovatko Venäjän viranomaiset vaikuttaneet kiinnioton ajankohtaan. KRP vastasi, että ”Kysymykseen toisen valtion viranomaisen vaikuttamisesta etsintäkuulutuksen täytäntöönpanoon emme ota kantaa.”

Galouchkon tapauksessa etsintäkuulutuksen antoi Interpolin Moskovan toimisto. Kansainvälinen Interpol ainoastaan levittää etsintäkuulutuksia eli niin sanottuja ”punaisia määräyksiä” tietojärjestelmänsä kautta.

Kaikki Interpolin etsintäkuuluttamat ihmiset eivät suinkaan ole vaarallisia rikollisia.

Jago Russell, toimitusjohtaja, Fair Trials International:
”There are a number of cases and situations in which we think red notice should not be used.” - - - “Some countries are using Interpols arrest alert system to persue political opponents, refugees, journalists, businessmen, a whole range of people who shouldn´t be subject to these alerts.”
(On tapauksia ja tilanteita, joissa punaista määräystä ei mielestämme pitäisi käyttää. Jotkin maat käyttävät Interpolia jahdatessaan poliittisia vastustajia, pakolaisia, toimittajia, liikemiehiä ja muita, joita ei tulisi etsintäkuuluttaa.)

Lontoosta käsin toimiva kansalaisjärjestö Fair Trials auttaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet Interpolin listalle syyttöminä.

Jago Russell:
”So if you have a public red notice against you, you're labeled as an international wanted criminal: you can't get jobs, you can't open a bank account, you know. Your reputation can be destroyed. - - - People get put in prison because of these things and sometimes people are extradited with no due process from some countries as a result of these red notices. So the consequences can be absolutely devastating, which is why these red notices need to be used just in appropriate cases.”
(Punainen määräys leimaa henkilön kansainväliseksi rikolliseksi. Hän ei voi saada töitä eikä avata pankkitiliä. Maine saattaa romuttua. Etsintäkuulutettuja joutuu vankilaan, ja heitä luovutetaan maasta ilman oikeusturvaa. Seuraukset voivat olla järkyttäviä. Punaista määräystä tulisi käyttää vain tarkoituksenmukaisesti.)

Ismo Kopra:
”Kyllä me lähdetään siitä, että meidän ei tarvii sitä enää hirveästi miettiä, että onko tää nyt kelvollinen etsintäkuulutus vai ei, kun se tulee sieltä Interpolin sihteeristön kautta. Sit viimekädessähän oikeusministeriö ja korkein oikeus vielä katsoo sen läpi, että onko edellytyksiä.”

Venäjä on yrittänyt jahdata myös liikemies William Browderia Interpolin kautta. Browder ja hänen tutkintavankeudessa kuollut asianajajansa Sergei Magnitski tuomittiin Venäjällä yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen talousrikoksista.

William Browder:
“The authorities put me and Sergei Magnitsky on trial, Sergei Magnitsky having been dead. And so they put a dead man on trial. And they convicted him and they convicted me.”
(Viranomaiset haastoivat oikeuteen minut ja Sergei Magnitskin, joka oli jo kuollut. He veivät siis kuolleen miehen oikeuteen ja tuomitsivat sekä hänet että minut.)

Interpol kuitenkin kieltäytyi lisäämästä Browderia kansainväliselle etsintälistalleen. Interpol pitää hänen Venäjällä saamaansa tuomiota poliittisena.

Willian Browder:
“Interpol uses my case as an example of why the system works and it does work, it did work in my case. But what if I had been a nobody? What if I hadn't been running one of the most high profile justice campaign out there?”
(Interpol todistelee tapauksellani järjestelmän toimivuutta. Niin se toimikin, minun tapauksessani. Vaan entä jos en olisi ollut niin paljon julkisuutta saanut henkilö?)

Jago Russell:
“I'm delighted that Interpol recognised that Russia was trying to abuse the red notice system and refused to publish a red notice against Bill Browder. But that case in itself is not evidence that there is no need to reform the system. It's an exceptional case.” - - -” For the majority of normal people that is not the way it works at all. They normally don't find out about the red notice until they're arrested at the airport or border crossing.”
(Onneksi Interpol myönsi Venäjän käyttäneen Interpolia hyväksi ja kieltäytyi etsintäkuuluttamasta Bill Browderia. Se ei kuitenkaan todista, ettei järjestelmää tulisi uudistaa.
Se oli poikkeus. Tavallisia ihmisiä järjestelmä ei kohtele näin. Yleensä punaisesta määräyksestä ei tiedä ennen kuin joutuu pidätetyksi rajaa ylittäessään.)

Galouchko pidätettiin viime helmikuussa. Maaliskuussa Venäjältä tuli pyyntö luovuttaa hänet Venäjälle. Nyt hän istunut Vantaan vankilassa jo yli puoli vuotta odottamassa luovutuspäätöstä.

Galouchkolla on vaimo ja kaksi tytärtä, jotka vierailevat hänen luonaan usein.

Elena Galouchko:
”Meillä on 13-vuotias tytär, jolle tämä kaikki on tietenkin merkinnyt maailman loppua. Mieheni on hyvä isä ja meillä on läheiset suhteet lasten kanssa.”

Oleg Galouchko:
”Tärkeintä ihmiselle on vapaus. Ja vapauden menetys muuttaa täysin elämän. Siksi vankilassa olo aiheuttaa vakavan stressin minulle ja perheelleni. Ei ole mahdollista olla yhteydessä, joudun olemaan täysin ilman tiedon lähteitä, päivässä voin puhua puhelimessa 10–15 minuuttia ja siinä kaikki.”

Galouchko on pyytänyt neljä kertaa päästä vapaalle odottamaan mahdollista luovutuspäätöstä. Joka kerta Vantaan käräjäoikeus on evännyt pyynnön. Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Ismo Kopra on vaatinut Galouchkon pitämistä säilössä, koska ”Juttu on vanhenemassa ja Venäjän viranomaiset pyytäneet kiirehtimään asiaa.”

Elena Galouchko:
”En ymmärrä, miksi häntä ei päästetä vapaaksi. Hän ei ole tappanut ketään, ei ole ryöstänyt mitään eikä uhkaa ketään. En ymmärrä lainkaan, miksi häntä ei päästetä vapaaksi.”

Ismo Kopra:
”Tässä tapauksessa niin matkustuskielto, vaikka sitä on pyydetty ja anottu, niin jokaisessa istunnossa, niin siihen ei taas me olla voitu suostua. Tää on ainoa keino turvata tää mahdollinen luovutus, pitää hänet säilössä.” - - - ”Tämä kyseinen henkilö on kahden maan kansalainen, ja jos hänet määrätäänkin matkustuskieltoon, niin meidän mielestä on hyvin todennäköistä, että hän sen jälkeen kyllä katoaa.”

Elena Galushko:
”Se on minusta outoa. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, hän on 50-vuotias eikä poikanen, joka pakenee jonnekin. Me olemme kouluikäisen lapseni kanssa valmiit muuttamaan tänne, vuokraamaan asunnon ja vahtimaan häntä, jos he pelkäävät jos hän on täällä yksin.”

Galouchkon kaltaisten periksi antamattomien liikemiesten ja asianajajien huonosta kohtelusta Venäjällä löytyy esimerkkejä. William Browderin asianajaja Sergei Magnitsky paljasti viranomaisten tekemän suuren veropetoksen. Magnitskia alettiin syyttää petoksesta, jonka hän oli paljastanut. Hän kuoli vuonna 2009 tutkintavankeudessa epäselvissä oloissa.

Galouchkon lontoolainen asianajaja Eeva Heikkilä pitää Magnitskin tapausta todisteena siitä, että Venäjän vankiloissa voi tapahtua mitä tahansa.

Eeva Heikkilä:
”Vastaavia tapauksia löytyy Venäjältä hyvin paljon. Näistä ehkä tunnetuin on Magnitskin tapaus, jossa myöskin hyvin tavallinen, ei poliittisesti motivoitunut aktivisti suljettiin esi-, esitutkintavankeuteen ja hänet sitten siellä kidutettiin kuoliaaksi. - - - Jos Galushko Venäjälle luovutetaan, niin hyvin todennäköistä, ja tämä on se kriteeri, on hyvin todennäköistä, että hän joutuu siellä epäinhimillisen kohtelun kohteeksi ja on hyvin suuressa hengenvaarassa.”

Oleg Galouchko pelkää nyt henkensä edestä.

Oleg Galouchko:
”Minun lähettämiseni Venäjälle merkitsee tällä hetkellä kuolemantuomiota. Se pitää ymmärtää niiden ihmisten, jotka nyt käsittelevät ja tekevät päätöksen luovuttamisesta. Minusta jokaisella pitää olla tässä asiassa henkilökohtainen vastuu. Ihmiset eivät voi sanoa, että eivät tienneet mitään vaan toimimme vain lain mukaan. Heidän on tajuttava, että he lähettävät ihmisen kuolemaan.”

Päätöksen Oleg Galouchkon mahdollisesta luovuttamisesta Venäjälle tekee Suomen oikeusministeriö.

Viime kesäkuussa ministeriö pyysi korkeimmalta oikeudelta lausuntoa, onko Galouchkon luovuttamiselle oikeudellisia esteitä.

Jostain syystä oikeusministeriön virkamies Juhani Korhonen lähetti korkeimmalle oikeudelle kirjeen, jossa hän pyrki todistelemaan, että esteitä luovuttamiselle ei ole. On poikkeuksellista, että virkamies valitsee puolensa luovuttamisasiassa.

Toinen kansainvälisiä kysymyksiä käsittelevä virkamies Hannu Taimisto ei ole kuullutkaan kirjeestä.

Hannu Taimisto, hallitusneuvos, oikeusministeriö:
”Se asia ei oo tullu, tämä yksittäinen tapaus ei ole tullut vielä oikeusministeriön harkintaan. Parhaillaan, ymmärtääkseni asiaa selvitetään korkeimmassa oikeudessa. Selvityksen kohteena on luovuttamisen mahdolliset oikeudelliset edellytykset tai esteet.”
Marko Lönnqvist: ”Mulla on semmoinen tieto, että oikeuteen, kun paperit on mennyt, niin sinne on pyydetty lausunto myös ministeriöltä, jossa todetaan, että luovuttamiselle ei olisi esteitä.”
”Se ei voi pitää paikkaansa, koska oikeusministeriö pyytää korkeimman oikeuden lausuntoa luovuttamisen oikeudellisista kysymyksistä. Ei korkein oikeus pyydä mitään lausuntoa oikeusministeriöltä.”

Kesäkuussa Suomen korkein oikeus antoi lausunnon, että Oleg Galouchko voidaan luovuttaa Venäjälle.

Elokuun lopullla kävimme Vantaan vankilassa haastattelemassa Oleg Galouchkoa uudelleen.

Oleg Galouchko:
“We fully lost any confidence in the neutrality and integrity of the Ministry of Justice unfortunately.” - - - “It looks like that the whole system the whole state system in Finland both government and judicial is re-entered for pleasing the russian country parts, unfortunately. Because the other conclusion is also horrible that the whole system is undemocratic yeah. But for me it looks like that they are so polite to please their russian friends that the faith of any individual in this process is nothing.”
(Olemme menettäneet luottamuksen Suomen oikeusministeriön neutraaliuteen ja rehellisyyteen. Ikävä kyllä. Koko Suomen järjestelmä ja valtio, sekä hallitus että oikeusjärjestelmä,
tähtää valitettavasti venäläisten kollegoidensa mielistelyyn. He haluavat niin kovasti miellyttää venäläisystäviään, että yksittäisen ihmisen kohtalo ei paina prosessissa yhtään mitään.)

Sekä Britanniassa että Ranskassa tuomioistuimet ovat kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä Venäjälle. Perusteena on ollut sekä epäilys syytteiden poliittisuudesta että Venäjän vankiloiden huonot olot.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on viime vuosina antanut useita ratkaisuja, joiden mukaan ihmisen luovuttaminen Venäjälle loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Suomen Korkein oikeus on toista mieltä: ”Sitä, että Galouchko sijoitettaisiin Venäjällä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin vankilaoloihin, ei voida pitää niin ilmeisenä, että hänen luovuttamisestaan Venäjälle voitaisiin tällä perusteella kieltäytyä.”

William Browder:
”Based on the Galouchko case I wouldn't come to Finland again and I would advise anybody who has any problems with Russia not to come to Finland again. I mean, I am so amazed and shocked by the, by the decision of the Supreme Court in the Galouchko case that it's… I'm advised by my lawyers to stay away complete from that country.”
(Galouchkon tapauksen tietäen en tulisi enää Suomeen enkä kehottaisi siihen ketään, jolla on ongelmia Venäjän kanssa. Olen hämmentynyt ja järkyttynyt korkeimman oikeuden päätöksestä Galouchkon tapauksessa. Lakimieheni ovat neuvoneet minua pysymään poissa siitä maasta.)

Pyysimme haastattelua sekä lausunnon tehneeltä tuomarilta että korkeimman oikeuden presidentiltä Pauliine Koskelolta. Kumpikin kieltäytyi.

Sähköpostivastauksessaan Koskelo toteaa, että rikoksesta epäillyn luovuttamista Venäjälle säätelee Euroopan Neuvoston luovutussopimus. Myös Euroopan ihmisoikeussopimus pitää ottaa huomioon. Koskelo vierittää harkintavastuun oikeusministeriölle.

Elena Galushko:
”Koko ajan törmäämme haluttomuuteen ottaa huomioon jotain asioita, vaan päinvastoin siirtää ne syrjään, jotta hänet saataisiin luovutettua ja täytettyä sopimukset. ”Me teille ja te meille”. Tältä minusta vaikuttaa.”

Hannu Taimisto:
”Sopimukset yleensä lähtee siitä, että, että kun joku sopimus solmitaan, niin silloin asianomainen valtio niin kuin vapaaehtoisesti luopuu omasta suvereenisuudestaan ja harkintavallastaan.” - - - ”Ei meillä ole mitään intressiä, enkä usko, että millään muullakaan maalla on mitään intressiä niinku olla luovuttamatta niinku rikoksentekijöitä Venäjälle tai minnekään muualle vuoden -57 sopijavaltioon.”

Eeva Heikkilä:
”Mikäli Suomen valtio väittää, että heillä on ehdoton pakko suostua kaikkiin luovutuspyyntöihin, mitä Venäjän valtio heille esittää, huolimatta siitä, että ne voisivat olla poliittisesti motivoituneita tai henkilö voisi olla hengenvaarassa, tämä ei voi pitää paikkaansa ja tämä on ehdottomasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista.”

Oleg Galouchkolla on kuitenkin toivoa. Heinäkuun alussa Venäjällä tuli voimaan talousrikoksia koskeva armahduslaki. Pian tämän jälkeen Galouchko sai tiedon siitä, että hänet tullaan armahtamaan. Varsinainen armahduskirje viipyy yhä.

Oleg Galouchko:
“Unfortunately that letter was supposed to be sent a month ago we still never heard about that or maybe somebody in the Ministry of Justice is just sitting on it and not releasing it.”
(Kirje oli määrä lähettää jo kuukausi sitten, muttemme ole kuulleet mitään. Tai ehkä joku oikeusministeriössä hautoo sitä eikä halua lähettää sitä.)

Armahduksen vastaanottaminen merkitsee käytännössä sitä, että Galouchkon täytyy tunnustaa rikos, jota hän ei koe tehneensä, ja maksaa korvauksia Venäjän valtiolle. Myös tehdasomaisuuden takaisinsaaminen vaikeutuu.

Heinäkuun käsittelyssä Vantaan käräjäoikeus ei suostunut päästämään Galouchkoa vapaalle tulossa olevasta armahduksesta huolimatta.

Viikkoa ennen tämän ohjelman ulostuloa Galouchkon tapaus sai yllättävän käänteen. Oikeusministeriö ja keskusrikospoliisi ilmoittivat, että ne voisivat harkita Galouchkon vapauttamista uudelleen.

TUOMARIN ÄÄNI:
”Galouchko, joka on määrätty säilössä pidettäväksi 21. helmikuuta, häntä ei enää ole pidettävä säilössä eikä hänen vapautta muutenkaan rajoitettava tämän asian vuoksi.”

Oleg Galouchko:
”For one point of view I´m glad that I´m free but from another point of view I would say that the struggle is not yet completed.“
(Toisaalta olen tyytyväinen, että olen vapaa, toisaalta taas taistelu ei ole vielä ohi.)

Galouchko aikoo nyt haastaa Suomen viranomaiset oikeuteen.

Kommentit