Hyppää pääsisältöön

Puserolaki ja poliittisten paitojen muotinäytös

Poliittisten tunnusmerkkien käyttö julkisissa tilaisuuksissa kiellettiin Suomessa lailla 1934. Kouluissa aatteellista suuntaa ilmaisevien asujen käyttö oli kielletty jo aiemmin. Puserolaki poistui toisen maailmansodan jälkeen. Kouluissa kielto kumottiin 1968. Saman kevään Ajantasa-ohjelma kertaa puserolain voimaantulon ja esittelee muotinäytöksessä nyt kouluissakin sallittuja aikansa poliittisia asuja.

Huhtikuun 5. päivänä 1934 vahvisti tasavallan presidentti puserolain, jonka nojalla kiellettiin sakon tai vankeuden uhallla käyttämästä asuja tai asun osia, jotka korostavat jäsenten kuulumista johonkin poliittiseen puolueeseen.

Lailla haluttiin eritoten hillitä oikeistoradikaalin Isänmaallisen kansanliikkeen julkista toimintaa. IKL:n mustien paitojen lisäksi kielto koski kansallissosialististen kalstalaisten ruskeita ja työläisnuorisoliiton ruskeanharmaita puseroita.

Jo edellisvuoden marraskuussa oli opetusministeriö määrännyt, että sen alaisissa kouluissa oli oppilailta kielletty aatteellista suuntaa ilmaisevien asujen käyttö. Opettajat velvoitettiin tarpeen tullen kurinpidollisin keinoin valvomaan määräyksen noudattamista.

Sekä opetusministeriön määräyksen että paitalain taustalla oli pelko, että paidalliset muodostuvat taistelujärjestöiksi. Perusteluissa mainittiin myös, ettei yhtenäisten asujen käyttö ole kansamme luonteen mukaista.

Määräaikaiseksi säädettyä puserolakia jatkettiin muutamaan otteeseen, mutta lopullisesti se poistui toisen maailmansodan jälkeen. Helmikuussa 1968 opetusministeriökin antoi päätöksen, jolla se kumosi kiellon kouluissa.

Vuonna 1968 haastatellun Lapuan yhteislyseon rehtorin Paavo Huhtalan mukaan Lapualla ei ole otettu mitään erikoista kantaa, jos poliittinen väri näkyy koululaisten asuissa. Huhtalan mukaan 1930-luvulla nuoret sinimustat pojat olivat hyvin virkeitä ja innokkaita poikia, joitain pieniä konfliktejakin sattui. "Ei ne mustat puserot ja sinimustat merkit mitään häiriötä tuottaneet kouluelämään, päinvastoin pikemminkin."

Muotinäytös esitteli 60-luvulla käytössä olleita nuorisojärjestöjen puseroita

Ajantasa-ohjelma järjesti myös pienen mannekiininäytöksen, jossa 1960-luvun puolueiden nuorisojärjestöjen sekä varhaisnuorisojärjestöjen edustajat esittelivät puseroitaan ja paitojaan. Kansallisella kokoomuspuolueella, Liberaalisella kansanpuolueella ja Ruotsalaisella kansanpuolueella ei ollut erityistä paitaa, ei myöskään Maaseudun puolueen nuorilla, koska puolueella ei ollut nuorisojärjestöä.

Näytöksessä Eila esitteli Suomen demokratian pioneerien liiton ruohonvihreän puuvillaisen puseron, asuun kuului myös punainen liina ja maakohtaiset punokset ja merkit. Ossi oli Vesaisten keskusliiton ohjaaja ja hänen yllään nähtiin turkoosinvihreä paita, jonka taskunsuissa oli oranssinväriset v-kirjaimet ja solmio oli samaa oranssia. Partiojärjestöön kuuluva Hannu oli vartionjohtaja, puuvillaisen puseron väri ruskea, hioissa paikkakunta-, taito- ja harrastusmerkkejä, kolmioliinan väri vaihteli lippukunnittain. Solja edusti Varhaisnuorisoliitto haukkoja ja hänen yllään oli syvänsininen puuvillapusero ja valkoinen pillinyöri, asuun kuului myös punavalkoinen kolmionmuotoinen kaulavaate, harrastusmerkkejä ei Soljalla vielä ollut. Risto edusti Nuorten kotkain keskusliittoa, hänellä oli yllään tummansininen puuvillapusero, nahkaisella pidikkeellä kiinnitetty punainen kolmioliina. Maija kuului Nuoren keskustan liittoon, hänen harmaa jumpperinsa oli otettu käyttöön vuoden 1968 vaihteessa, paidassa on metsänvihrein kirjaimin teksti "Keskustanuoret", tämän jumpperin käyttöön ei liittynyt erillisiä säännöksiä, harraste- tai paikkakuntatunnuksia.

Ohjelma on mustavalkoinen, joten paitojen ja puseroiden värivivahteet ovat ohjelman toimittajien Voitto Kotilaisen ja Riittasisko Jukkala-Benischin havainnoimia.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto