Hyppää pääsisältöön

Kirsikkapuisto murenee palasiksi

Mika Myllyaho ohjasi Kirsikkapuiston Kansallisteatteriin
Mika Myllyaho ohjasi Kirsikkapuiston Kansallisteatteriin Kuva: Kansallisteatteri/ Pasi Ylirisku kirsikkapuisto

Ensimmäiseksi katse osuu isoon valokylttiin näyttämön yllä. Kirsikkapuisto, siinä lukee, ja alla on hintalappu: 1 000€. Tällä näyttämöllä kaikella on hintansa. Lavaste-elementti 6 000€. Muovituoli 8€. Sopii hyvin. Anton Tšehovin 109-vuotiaassa klassikossa kun on puhutaan alati rahasta, hintalapusta, joka lätkäistään rakastetun kirsikkatarhan päälle. Miten hinnoitella muistoja, kauneutta, historiaa? 

Kansallisteatterin Kirsikkapuisto. Kuva Pasi Ylirisku.

Kirsikkapuisto kertoo tarinan perheestä, joka on kerran ollut vauras, joka on tuhlannut rahansa ja elää velaksi. Tarinan kyvyttömyydestä löytää ulospääsy tilanteessa, jossa maailma ajaa kiivasta vauhtia oman elämäntavan ohi. Tšehovin tekstin tarjoama analogia nykymaailmaan on kylmäävä. Tajuan sen esitystä katsoessani: juuri me olemme niitä jämähtäneitä, velaksi eläviä tuhlareita. Emme ymmärrä, että meidän on muututtava - ja pian, tai kaikki sortuu ympäriltämme. 

Ikävä kyllä Mika Myllyahon Kansallisteatteriin ohjaama Kirsikkapuisto ei houkuta eikä pakota katsojaa pohtimaan asiaa sen syvemmin. 

Kohtalokkaampaa katsomiskokemuksen kannalta on kuitenkin se, että esitys ei herätä juurikaan tunteita. Käsiohjelmassa muistutetaan, että Tšehov tarkoitti näytelmänsä komediaksi. Tämä komedia ei synnyttänyt ensi-iltayleisössä kuin ajoittaisia naurahduksia. Itse huomasin enimmäkseen ajattelevani teatterintekemistä ja sen vaikeutta. Teatterin taikaa, joka joskus syttyy, ja joskus sitten ei. 

Kansallisteatterin Kirsikkapuisto saavutti ensi-iltansa dramaattisten mutkien kautta. Pääroolissa köyhtyneenä tilanomistajatar Ranevskajana piti olla Tea Ista, ja hänen vastinparinaan, vaurastuneena maaorjanpoikana Kristian Smeds. Mutta Ista sairastui, Smeds vetäytyi, ja ohjaaja joutui miettimään näkökulmansa uusiksi. Poistuneiden näyttelijöiden tilalle palkattiin Tiina Weckström ja Jani Volanen. Olisi mahtavaa, jos voisi kertoa, kuinka Kansallisessa päästiin vaikeuksien kautta voittoon. Mutta kun esitys tuntui komeudesta ja vauhdista ja vimmasta huolimatta jotenkin epäselvältä ja täyteenahdetulta, nousi katsomon pimeydessä väkisin mieleen kysymys: millainen alkuperäinen tulkinta olisi ollut? 

Mika Myllyaho on lavastaja Katri Renton kanssa valinnut keskeiseksi näyttämöelementiksi pari junavaunua. Niillä seurue jyskyttää Pariisista kohti Venäjän aroja, ne muuttuvat kartanon huoneiksi ja Lopahinin lomamökeiksi. Toisaalta näyttämökuva tuo mieleen sirkuksen: tämä seurue leikkii ja temppuilee vaan, eikä suostu kohtaamaan todellisuutta ympärillään. Ohjaus leikkaa yhteen vaunuissa kuvattuja videoita ja näyttämötapahtumia. Videot eivät tällä kertaa tuo mielestäni näyttämötulkintaan merkittävää lisäarvoa. Vaikka video antaa mahdollisuuden lähikuviin, paradoksaalisesti ne pikemminkin tuntuivat etäännyttäviltä. Videoscreenillä nähtävät tapahtumat ja katsojien edessä näytellyt kohtaukset olivat kuin kaksi eri todellisuutta. Kun jokin henkilöistä hyppäsi kankaalta näyttämölle tai toisinpäin, eläytyminen katkesi. 

Emmi Parviainen ja Tiina Weckström. Kuva Pari Ylirisku.

Ohjaaja Myllyaho on nostanut nuoren Emmi Parviaisen näyttelemän Anjan, Ranevskajan tyttären, esityksen näkökulmahenkilöksi. Hänelle on kirjoitettu uutta tekstiä, jossa korostetaan äidin ja tyttären kiihkeää suhdetta. Anja saa alkuperäistekstiä enemmän tilaa. Parviainen näyttelee paniikkikohtausten ja epäonnisen rakkauden riivaamaa, herkkää tyttöä mielettömän hyvin. Hän on notkea, säteilevä, luonteva, poikkeuksellisen karismaattinen. Myös Tiina Weckström tekee hienoa työtä huojuvan maailmansa keskellä värjyvän äidin roolissa. Kuitenkin tuntui, että tässä tulkinnassa Ranevskajan keskeinen hahmo kutistui. Ja monet sivuhenkilöt jäivät pelkiksi vilahduksiksi. Yksilöiden tragediat hävisivät vilkkaasti vaihtuvien tilanteiden tiimellykseen: saunotaan, juhlitaan, taiteillaan trapetsilla, tanssitaan. On enkelinsiipiä, tiimalaseja, on venäläistä rulettia.

Myös antoisia hetkiä katsoja saa kokea: kun Esko Salmisen turhamainen, pönäkkä Gajev romahtaa ja itkee vanhaa Firs-palvelijaa auttamaan pukeutumisessa. Kun Jani Volasen viileä Lopahin palaa huutokaupasta kirsikkapuiston uutena omistajana. Kun Katja Küttnerin Varja tuskailee raivostuttavaa tilannettaan: hän rakastaa Lopahinia, mies rakastaa häntä, mutta mitään ei tapahdu. Hellyyttäviä ovat kaikki Ismo Kallion järkähtämättömän höppänästi näyttelemän Firsin kohtaukset. Mutta hyvät hetket eivät pelasta kokonaisuutta, joka tuntuu murtuvan pieniksi palasiksi.

Poistuessamme teatterista ystäväni totesi tyynesti: "Tämä on esitys, joka on helppo unohtaa": Niin se taitaa minullekin olla.

 

Anton Tšehov: Kirsikkapuisto. Suomennos Eino Kalima. Ohjaus Mika Myllyaho, lavastus Katri Rentto, puvut Auli Turtiainen, musiikki Samuli Laiho, valot Ville Toikka, äänet Esa Mattila, videot Pasi Ylirisku, naamiointi Heikki Nylund ja Laura Sgureva. Rooleissa Katja Salminen, Olli Ikonen, Petri Liski, Ismo Kallio, Katja Küttner, Emmi Parviainen (TeaK), Esko Salminen, Helena Vierikko, Jani Volanen, Tiina Weckström ja Paavo Westerberg.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Penkkitaiteilija

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.