Hyppää pääsisältöön

Palkkatyö määrittelee ihmisiä ja yhteiskuntia

Muutoksen sosiologia sarjan työ-jaksossa tutkitaan, miten modernisaation kautta päädyttiin palkkatyöhön ja kuinka globalisaatio, teknologian kehitys ja vapautunut markkinatalous muuttavat sekä työn luonnetta että työntekemisen ehtoja. Miksi yhteiskuntamme pyörii työn varassa ja miksi palkkatyö on usein ihmisen arvokkuuden mitta?

Modernin yhteiskunta rakentuu teollisen tuotannon ja rahatalouden varaan. Yksittäinen kansalainen on osallinen rakenteissa palkan, kulutuksen ja verojen kautta. Keskiössä on palkkatyö, joka usein määrittelee yksilön paikan ja kulttuurisen arvon.

Ihminen voi kokea työn elämäntarkoituksena, identiteetin antajana tai toisaalta vain välttämättömänä pahana. Työ käsitteenä on jatkuvassa muutoksessa. Yhä useampi tekee suorittavan ruumiillisen työn sijasta abstraktimpaa ja vaikeammin määriteltävää työtä. "Suo, kuokka, Jussi" -asetelma on muuttunut, mutta silti selviämisen ja pärjäämisen eetos istui ainakin 90-luvun suomalaisissa vahvasti.

Tutkija Matti Kortteinen Stakesista kertoo tutkimuksissaan törmänneensä ajattelutapaan, joka toistuu ihmisten puheissa riippumatta heidän taustastaan. Kortteinen päätyi kutsumaan sitä "selviytymiseetokseksi", sillä ajattelutapaa leimasi kolme hieman erilaista mutta pohjimmaltaan samanlaista ajatusta: "Elämä on kovaa", Yritän selvitä", "Olen selvinnyt ja olen siitä ylpeä".

Suomalaisissa istuu siis vahvasti selviytymisen periaate. Mutta mikä teki elämästä selviytymistaitelun? Ja miksi työ on monille ihmisille elämää ja ihmisarvoa määrittävä seikka?

VR:llä liikenteenohjaajana toimiva Sari Argillander toteaa, että olisi hyvin vaikeaa myöntää, sitä ettei kykenisi tekemään työtään. Useat suomalaiset valitsevatkin ennemmin töiden teon hammasta purren, kuin heikkoutensa myöntämisen.

Tutkija Kortteisen mukaan selviytymiseetokseen liittyy riskien otto terveyden kustannuksella. "On kunniakasta joko selvitä tai sitten antaa periksi, jos terveys pettää".

Mutta mitä tapahtuu niille, jotka poistuvat näiltä "kunnian kentiltä"?

Kortteinen toteaa, että työttömyyden henkistä ja sosiaalista merkitystä on hyvin mahdoton ymmärtää lähtemättä häpeän ja nöyryytyksen käsitteestä. Työssä selviytyminen on suomalaisessa kulttuurissa kunnian kysymys ja työn menettäminen koetaan vahvasti henkilökohtaisena tappiona.

"Urakkatyö kuukausipalkalla" on työn moninaistumisen seuralainen. Töitä tehdään työsopimuksessa mainittujen tuntien lisäksi reilusti enemmän, mutta se ei näy välttämättä palkassa.

Jokaisen pitää osata tehdä itsestään tuote, jonka myy työnantajalle.

Työvoimatoimistossa työskentelevä psykologi Ulla Kantturan mielestä työn henkinen vaativuus on lisääntynyt. Työntekijältä vaaditaan yhä useammin kykyä asiakastyöhön ja monenlaista joustavuutta. "Jokaisen pitää osata tehdä itsestään tuote, jonka myy työnantajalle", Kanttura toteaa. Ihminen on kuin jatkuvasti kehittyvä "työkykypakkaus".

Työ on tuottanut kansojen varallisuuden ja mahdollistanut niiden olemassaolon ja kehityksen. Työ on kytketty talouteen ja toimeentuloon ja niistä lähtökohdista on vaikea lähteä hakemaan muutosta näkemykseen palkkatyöstä. Mutta suunta on paljolti ihmisten valittavissa.

Tampereen yliopiston professori Liisa Rantalaiho esittää kaksi vaihtoehtoista tulevaisuudennäkymää. Ensimmäisessä vaihtoehdossa työ määrittää yhteiskuntaa, instituutioiden toimintaa ja ihmisen arvoa kuten nykyään, mutta tällöin lopputuloksena voi olla kahtiajakautunut yhteiskunta alati tehostuvaan työn yhteiskuntaan ja siitä syrjäytyneisiin ulkopuolisiin. Toinen suunta voisi olla kyseenalaistaa vanhaa ymmärrystä palkkatyöstä arvokkuuden mittana ja alkaa miettiä välimuotoja palkkatyölle ja työttömyydelle.

Rantalaihon teoria antaa mielenkiintoisen näkymän 2000-luvulla puhuttaneeseen syrjäytymiseen. Mitä jos syrjäytymisessä ei olekaan kyse heikoista yksilöistä, jotka pitää saada palautettua työelämään, vaan yhteiskuntamme rakentuu niin, että se väistämättä kahtiajakautuu?

Tietolaatikko

Vuosisadan alussa tehdastyöläinen työskenteli noin 3000 tuntia vuodessa. Vähitellen työaika on lyhentynyt ja työn tuottavuus lisääntynyt. Nykytyöläinen tekee töitä noin 60 % siitä ajasta, jonka teki hänen kollegansa vuosisadan alussa. Tosin työaika myös eriytyy ja eri ihmisten työhön käyttämä aika vaihtelee suuresti.

Vuonna 1970 yli miljoona suomalaista osallistui suoranaisesti tuotantoon, nykyään vajaa 700 000 suomalaista tekee perinteistä tuotannollista työtä ja suunta on yhä laskeva. Palvelualalla suunta on puolestaan nouseva. Tietotyöläisiä oli 1970-luvun alussa alle puolimiljoonaa, vajaassa kolmessa kymmenessä vuodessa heidän määrä on kaksinkertaistunut. Työn muuttuessa fyysisestä henkisemmäksi työn rajaa on yhä vaikeampi määritellä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto