Hyppää pääsisältöön

Kun pakollisesta kouluruotsista tuli ongelma

Suomi on kaksikielinen maa, missä jokaisen koululaisen on viimeistään 1970-luvulta alkaen ollut opiskeltava myös toista kotimaista kieltä. Asia nousi poliittiseksi kiistaksi 1990-luvun alussa.

Vaikka Suomi on ollut virallisesti kaksikielinen itsenäistymisestään lähtien, tuli toisen kotimaisen kielen opiskelu pakolliseksi vasta vuosina 1972-1977 toteutetun peruskoulu-uudistuksen myötä. Käytännössä ruotsia oli toki opiskeltu aiemminkin: vakiintuneen tavan mukaan ruotsi oli ensimmäinen oppikoulussa aloitettu vieras kieli. Osa oli voinut lukea sitä jo kansakoulussa.

Kun ruotsin opinnot oppikoulussa oli aloitettu 11-vuotiaana, alkoi suurin osa suomalaislapsista peruskoulussa lukea ruotsia vasta 13-vuotiaana. Oppimäärä pysyi samana, mutta tuntimäärä pieneni. Valtaosa peruskoululaisista lukee tänä päivänä ruotsinsa kolmivuotisena B1-kielenä.

Vuonna 1990 keskustelu "pakkoruotsin" mielekkyydestä nousi päivänpolitiikkaan. Eduskunnan kulttuurivaliokunnassa pohdittiin, voisiko yläasteella olla vain yksi pakollinen kieli. Hallituspuolueet jakautuivat asiassa odotetusti kahteen leiriin. Näkyvimmin oli esillä pakollista kouluruotsia vastustanut opetusministeri Riitta Uosukainen (kok.), joka "ei halunnut perata negatiivisia asioita, vaan poistaa ne." Pääministeri Esko Aho (kesk.) puolestaan vaihtoi näkökantaansa asiassa kahdesti. Poliittisen kädenväännön tuloksena B1-ruotsin tuntimäärää yläasteella vähennettiin entisestään.

Yksi tuon ajan näkyvimmistä ruotsin kielen vastustajista oli musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo. Ruotsia itse erinomaisesti puhunut Heikinheimo ei voinut sietää tilannetta, missä "sortovallan kieli" edelleen oli suomalaisille pakollista. FST:n tutkiva journalisti Holger Spår (Eero Wallén) otti härkää pelotta sarvista ja haastatteli Heikinheimoa aiheesta syksyllä 1992.

Seuraavan kerran aihe nosti isommin päätään 2000-luvun taitteessa. Pohdittiin, oliko muutaman lukion kokeilu vapaaehtoisesta yo-ruotsista viisasta, vai eikö. Entä jos Itä-Suomessa luettaisiinkin pakollisena kielenä venäjää? Se asia ei ratkennut, mutta vuonna 2005 Vanhasen hallitus muutti yo-ruotsin suorittamisen koko maassa vapaaehtoiseksi.

2010-luvun taitteessa ilmapiiri kiristyi jälleen. Järjestöistä näkyvimmin olivat esillä Suomalaisuuden liitto, puolueista perussuomalaiset. Pakollisen kouluruotsin halusivat lakkauttaa myös vihreät. Kun Yle alkuvuodesta 2013 esitti sarjan Suomi on ruotsalainen, suomittiin ohjelmaa "propagandana pakkoruotsin ylläpitämiselle."

Keväällä 2013 Vapaa kielivalinta, Suomalaisuuden liitto, Kokoomuksen nuorten liitto ja Perussuomalaiset nuoret panivat vireille kansalaisaloitteen, jotta pakollisen kouluruotsin vapaaehtoistaminen tulisi eduskuntakäsittelyyn. Aloite sai vaaditut 50 000 allekirjoitusta puolen vuoden määräajassa.

Tietolaatikko

Ensimmäiset suomenkieliset koulut perustettiin 1800-luvun lopulla fennomaanien, ruotsinkielisten suomenmielisten toimesta. Vuoden 1900 kieliasetus nosti suomen tasaveroiseksi virkakieleksi ruotsin ja venäjän rinnalle. Vuonna 1919 säädetty perustuslaki määritti kansalliskieliksemme suomen ja ruotsin. Fennomaanit toivoivat ruotsille vähemmistökielen asemaa.

Kansakouluissa opeteltiin vuoteen 1964 asti pääsääntöisesti vain äidinkieltä. Vakiintuneen käytännön mukaan toisen kotimaisen kielen opinnot aloitettiin ensimmäisen vieraana kielessä oppikoulussa. Peruskoulussa jokaiselle oppilaalle tuli pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toinen on toinen kotimainen kieli.

Vuonna 1993 yläasteella luettavan B1-kielen tuntimäärää vähennettiin. Vuonna 2005 toisen kotimaisen kielen suorittaminen ylioppilaskirjoituksissa tuli valinnaiseksi.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto