Nuoret 1970-luvulla syntyneet poliitikonalut tapasivat Päivärinta-ohjelmassa syksyllä 2003. Puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajat oikealta ja vasemmalta keskustelivat uuden porvarinuorten yhteisyhdistyksen tarpeesta. Pöydässä myös kinattiin, onko porvariudella muuta ideologiaa kuin ei-vasemmistolaisuus.
"Nuoret porvarit ovat heittäytyneet radikaaleiksi — oikein nuorisoradikaaleiksi, sillä he ovat perustaneet keskustelukerhon. Vai onko takana muutakin?" kysyy toimittaja Susanne Päivärinta.
Päivärinnan kanssa keskustelemassa lokakuussa 2003 nähtiin puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajat Sami Sulkko (kesk.), Juho Romakkaniemi (kok.), Paavo Arhinmäki (vas.), Petteri Oksa (sd.) ja Mari Puoskari (vihr.) sekä kd-nuorten hallituksen jäsen Linda Åstrand.
Myös yleisö saattoi osallistua suoran lähetykseen tekstiviestein, joita julkaistiin ruudussa.
Keskustanuorten Sami Sulkko ja Kokoomusnuorten Juho Romakkaniemi olivat olleet kantavana voimana perustamassa Porvarillisen yhteistyön puolesta -yhdistystä. Keskustelufoorumiksi kutsuttuun yhdistykseen kuuluivat myös RKP:n ja kristillisdemokraattien nuoret. Sulkon mukaan näillä nuorisojärjestöillä oli monia yhteisiä näkemyksiä ja tarkoituksena oli "eheyttää ei-vasemmistolaisten puolueiden yhteistyön edellytyksiä ja tehdä tulevaisuussuuntautuneita avauksia uuden yhdistyksen puitteissa".
Porvariuden määritelmää ohjelmassa tentattiin sekä Sulkolta, Romakkaniemeltä että Kristillisdemokraattisten nuorten hallituksen jäseneltä Linda Åstrandilta.
Vasemmistonuorten puheenjohtajan Paavo Arhinmäki oli ennen tv-ohjelmaa kutsunut porvariyhdistystä huonoksi vitsiksi. Edelleenkin PYP:in toiminnasta puuttui hänen mielestään oikea sisältö. Arhinmäki piikitteli pöydän vastapuolta sillä, että porvarit eivät ole osanneet määritellä itseään muutoin kuin ei-vasemmistolainen, joten hyvä, että ideologiaa aletaan nyt miettiä. Myös Demarinuorten puheenjohtaja Pekka Oksa penäsi porvaristolta määritelmää, mitä nämä ovat sen sijaan mitä eivät ole.
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajan Mari Puoskarin mukaan vastakkainasettelu oikeiston ja vasemmiston välillä on liian suppeaa. Vihreiden ei hänen mukaansa tarvitse historian painolastin vuoksi periaatteesta vastustaa tiettyjä asioita.
Kiihkeä erimielisyyttä tai vastakkainasettelua ei nuorten poliitikkojen välille saatukaan.
Kun puoluieiden nuorisojärjestöjen edustajilta kysyttiin kantaa Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton Seppo Riskin ehdotukseen, että työmarkkinoille ensi kertaa tuleville nuorille pitäisi voida maksaa alempaa palkkaa, tyrmättiin ajatus jokaisen keskustelijan suulla.
Entä mikä asia yhdistää eri puolueiden porvarinuoria? Porvallisen yhteistyön puolesta -yhdistyksen väki näki, että ainakin yhteisen porvarillisen presidentin saamiseksi voisi yhteistyötä tehdä. Tosin mahdollisia porvaripresidenttiehdokkaiden nimiä oli liuta valittavaksi: Esko Aho, Matti Vanhanen, Ville Itälä, Sauli Niinistö, Gustav Hägglund, Elisabeth Rehn, Olli Rehn ja Bjärne Kallis.
Susanne Päivärinta ei uskonut porvarinuorten koskaan pääsevän yhteisymmärrykseen näistä nimistä. Hän myös kyseenalaisti, mikä merkitys presidentin puoluetaustalla on. Romakkaniemi kuitenkin puolusti presidentin asemaa arvokeskustelun päänä, jolloin poliittisella arvomaailmallakin on merkitystä.
Teksti: Elina Yli-Ojanperä
