Hyppää pääsisältöön

RSOn kapellimestarivieras 27.9.2013 Tugan Sohijev - Katso haastattelu & lue suomennos.

Venäläinen Tugan Sohijev johtaa Radion sinfoniaorkesteria Musiikkitalossa perjantaina 27. syyskuuta 2013. Konsertin ohjelmassa on Firsovan Beyond the Seven Seals, Sibeliuksen viulukonsertto ja Prokofjevin sinfonia nro 5. RSOn viulisti Maria Puusaari haastatteli kapellimestarivierasta.


Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarivieras Tugan Sohijev

Tällä viikolla ohjelmistomme on hyvin kiinnostava: Elena Firsovaa, Sibeliuksen viulukonsertto ja Prokofjevin 5. sinfonia. Miten päädyit valitsemaan nämä teokset?

Mielestäni kyseessä on ensinnäkin tärkeä paluu Sergei Hatshatrjanille, jonka ura ikään kuin alkoi täällä Helsingissä Sibelius-viulukilpailun voiton myötä. En usko hänen soittaneen täällä orkesterin kanssa sen jälkeen eli kymmeneen vuoteen.

Hän on kyllä käynyt soittamassa Šostakovitšia muttei Sibeliusta.

Aivan. Itse asiassa hänen ensimmäinen konserttinsa RSO:n solistina oli minun kanssani hänen voittonsa jälkeen, jolloin soitimme Šostakovitšia. Ja nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, hän palaa Sibeliuksen pariin! Tämä on siis suuri tapahtuma, ja mielestäni Sergei on vuosien saatossa kehittynyt muusikkona upeaksi taiteilijaksi. On kunnia jakaa lava hänen kaltaisensa muusikon kanssa. Prokofjevin 5. sinfonian esittämistä olin puolestaan pohtinut jo pitkään, ja juteltuani RSO:n johdon kanssa tulimme tulokseen, että orkesterille tuli valita jotain yhtä haastavaa. Orkesteri toki tuntee sinfonian jo todella hyvin, mutta tällä kertaa pyrimme kääntämään sinfonian lähes nurin perin korostaen niitä kaikkia yksityiskohtia, jotka tekevät Prokofjevin musiikista omanlaisensa.

Teet tosiaan hyvin tarkkaa työtä partituurin kanssa, mikä kuuluu kokonaisuudesta nousevina lukuisina yksityiskohtina. Onko tämä Prokofjevin sinfonia yksi suosikeistasi? Olet työskennellyt paljon upeiden venäläisten teosten kanssa, mutta tuntuu, että sinulla on erityinen suhde juuri Prokofjeviin.

Pidän Prokofjevista, koska hänen musiikissaan on niin paljon eri ulottuvuuksia, erityisesti tässä sinfoniassa. On lyyrinen Prokofjev. On kekseliäs Prokofjev, joka yhdistelee käsittämättömällä tavalla niin instrumentteja, rytmejä kuin rakenteitakin. On Prokofjev, joka on hieman huligaani sekä hyvin sarkastinen ja humoristinen. Nämä kaikki puolet tulisivat kuulua musiikissa, ja tämän takia työskentelyn on oltava yksityiskohtaista. Usein orkesterit saattavat soittaa sinfonian läpi täydellisesti kuitenkin saavuttamatta kovin syvää ymmärrystä teoksen luonteesta. Vaikka joudummekin harjoitellessa pysähtymään paljon ja pysymään kärsivällisinä, on se sen arvoista. Esimerkiksi vaskisektio tulee vahvan tutti-kohdan jälkeen yhtäkkiä täysin erilaisella harmonialla koko muuta orkesteria vastaan. Vain yksityiskohtaisen harjoittelun avulla muusikot havaitsevat tämän eron harmoniassa, jota on tärkeää kuunnella myös konsertissa. Prosessia voi ajatella partituurin läpivalaisuna, joka paljastaa teoksen sisäiset rakenteet. Tämä tekee loppujen lopuksi soittamisesta muusikolle helpompaa ja loogisempaa; he tietävät, mitä on tulossa ja mihin ollaan menossa, millainen on musiikin luonne ja tunnelma. Tämä on suhtautumiseni Prokofjeviin yleisesti eikä pelkästään 5. sinfoniaan, joka on kenties hänen sinfonioistaan ilmiselvin.

Viides sinfonia valmistui toisen maailmansodan aikana vuonna 1944, jolloin Prokofjev eli säveltäjäyhteisössä. Sodan vivahteet eivät kuitenkaan juurikaan kuulu tässä sinfoniassa, jota voi luonnehtia melko inhimillisenä ja jopa positiivisena.

Se on hyvin positiivinen. Prokofjev ei ikinä tuntunut ilmaisevan omia sisäisiä tunteitaan kovin selvästi, toisin kuin Šostakovitš, jonka musiikista suorastaan virtaa säveltäjää koskettanut henkilökohtainen kipu ja draama. Prokofjev oli erilainen. Hän tuntui olevan jossain mielessä jopa piittaamaton omista tunteistaan, mutta tämä on tietenkin spekulointia. Mitä olen hänestä lukenut, oli hän kovin herkkä ihmisenä, joten ehkäpä hän piiloutui musiikkiinsa. Koska Prokofjevin totuutta on niin hankala oivaltaa, on sitä etsittävä yhä syvemmältä musiikista.

Hänen henkilöhistoriansa on siinäkin mielessä hyvin kiinnostava, että hän kuului venäläisiin kosmopoliitteihin, jotka asuivat noin 20 vuotta ympäri maailmaa ja sitten palasivat Venäjälle.

Hän palasi, koska hänelle oltiin lupailtu hyviä asioita, jotka eivät valitettavasti toteutuneet. Lisäksi hän kuoli Stalinin kanssa samana päivänä, joten hänen kuolemaansa ei noteerattu mitenkään, ironista kyllä. Hänen musiikkinsa on kuitenkin minulle henkilökohtaisesti erityistä välittämättä siitä, onko kyseessä sinfonia, ooppera vai pianosonaatti.

Soitamme konsertin alussa myös Elena Firsovan teoksen Behind the Seven Seals, joka on itse asiassa oma tilaustyösi.

Pyysin Elena Firsovaa tosiaan säveltämään minulle jotain sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran olin esittänyt hänen musiikkiaan Šostakovitšin juhlavuotena. Teos oli Garden of Dreams…

Jota mekin olemme soittaneet kanssasi.

… jota mekin tosiaan soitimme täällä Helsingissä. Se menestyi silloin valtavan hyvin, ja tunsin myös itse erityistä yhteyttä musiikkiin. Siksi kysyin Elenalta, voisiko hän kirjoittaa minulle jotain, ja siitä syntyi tämä mysteerinen Behind the Seven Seals.

Teoshan kertoo elämän suurista arvoituksista, kuten mistä olemme saaneet alkumme.
Nimenomaan. Olenkin hyvin onnellinen tästä musiikillisesta suhteesta Elenan kanssa. Hän asuu tällä hetkellä Lontoossa ja kuuluu niihin säveltäjiin, joilla on väkevä menneisyys avantgarde-säveltäjinä, jotka pakotettiin lähtemään silloisesta Neuvostoliitosta. Häntä opetti esimerkiksi Edison Denisovin, jolla oli valtava vaikutus sen sukupolven venäläisiin nykysäveltäjiin. Olen siis etuoikeutettu, että tunnen Elenan, jolla on suuri musiikillinen perintö menneisyydestä mutta joka myös säveltää uskomatonta nykymusiikkia.

Suomennos Elissa Shaw - Video Tiina-Maija Lehtonen

Julkaistu 27.9.2013