Hyppää pääsisältöön

Sinko, Säteisheitin vai Yle?

Kun Yleisradio aloitti vuonna 1926 toimintansa, uudelle palvelulle piti keksiä vetävä nimi. Esillä oli monia vaihtoehtoja, kuten Sinko, Säteisheitin ja Kansansäteilijä. Nimi Yleisradio napattiin Puolustusvoimilta, jossa yleisradiolla tarkoitettiin kaikkien kuultavissa olevaa radiolähetystä.

Viisiosainen ohjelmasarja Suomainen rapsodia käy läpi Ylen värikästä historiaa ohjelmanäyttein ja viihteen keinoin yhtiön perustamisesta 1970-luvun lopulle asti. Vuonna 1976 valmistunut yli 6-tuntinen ohjelmasarja on Ylen juhlaohjelma.

Suomi kehityksen kärjessä - Yle vuosina 1926-36

Tekniikan kehityksessä Suomi oli alusta asti ajan hermolla. Maailman ensimmäinen yleisradioyhtiö, BBC, oli aloittanut toimintansa vain neljä vuotta aikaisemmin kuin Yleisradio. Innokkaat radioamatöörit olivat kuitenkin tehneet Suomessakin ohjelmakokeiluja jo 1920-luvun alkuvuosista asti.

Uudelle palvelulle veikkailtiin valoisaa tulevaisuutta. Kun Lahden suurasema vuonna 1928 valmistui, radion kuuluvuus ulottui kattamaan suurimman osan maasta.

Eduskunta kannatti radiotoiminnan laajentamista, koska se näki uusissa radiovastaanottimissa eriomaisen verotuskohteen. Radion kuunteluun tarvittiin nimittäin radiolupa .

Alkuvaiheessa kaikki radion lähetykset olivat suoria. Tuon ajan radiotähtiä ja koko kansan tuttuja olivat legendaariset kuuluttajat: Alexis af Enehjelm, Carl-Erik Creutz, Ebba Jacobsson-Lilius, Kaisu Puuska-Joki ja Markus Rautio.

Markus Rautio eli Markus-setä oli varsinainen radion monitoimimies. Markus-setä valisti lapsia kaurapuuron terveellisyydestä vuosien ajan. Ensimmäinen Lastentunti lähetettiin jo Yleisradion perustamisvuonna 1926. Välillä Markus Rautio ohjasi, käsikirjoitti, kuulutti ja esitti itsekin ohjelmaa, lauloi ja lausui, kun suorassa radiolähetyksessä oli sopiva aukko tai jos joku sovittu ohjelmanumero jäi pois.

Ensimmäinen äänityslaite, levyleikkuri, otettiin Yleisradiossa käyttöön vuonna 1934. Diplomi-insinööri T.K.L. Laakso esitteli pikalevytallenninta radiokuuntelijoille ja kertoi käyttöohjeista: ”Levyjä ei saa laittaa mihin gramofoniin tahansa, eikä niitä saa käyttää kuka tahansa.”

Yleisradion vanhin säilynyt tallenne on presidentti P.E. Svinhufvudin uudenvuoden puhe vuodelta 1935.

Isänmaan asialla - Yle vuosina 1936-46

Iloinen 1920-luku ja elintason kasvuun uskova 1930-luku saivat kuitenkin väistyä. Kun Suomi ajautui sotaan, valjastettiin myös radio isänmaan asialle. Yleisradion tehtävä oli ylläpitää positiivista mielialaa kotirintamalla ja valaa kansaan taistelutahtoa.

Sodan aikana perustettiin myös rintamaradioita, kuuluisimpana Aunuksen radio, jonka johdossa toimi legendaarinen radiomies Pekka Tiilikainen.

Ääniaalloilla käytettiin myös likaisempia keinoja. Vastapuolelle suunnatut propagandalähetykset ja vihollisesta sepitetyt, härskit pilkkalaulut olivat radiosodan aseita. Moskovan Tiltu huuteli omia herjojaan ja Suomen puolelta vastasi Jahvetti.

Sota-ajan suosittuja radio-ohjelmia oli mm. Yrjö Kilpeläisen eli Jahvetin pitämä kirjelaatikko. Jahvetilta sai kysyä ihan mitä vaan ja vastaus tuli aina. Tykistön luutnantti Yrjö Kilpeläinen oli 164 cm pitkä, mutta radiokuuntelijoille hän uskotteli olevansa ”pitkä ja solakka”. Vastapuolen Jahvetti usein suututti herjoillaan.

Sota-aikana myös musiikilla oli keskeinen merkitys. ”Kodin kynttilät” ja ”Elämää juoksuhaudoissa” herkistivät niin kodeissa kuin rintamallakin, ”Iso Iita”, ”Ellin boxi” ja ”Edankajärven jää” edustivat rempseämpää linjaa.

Radion kulta-aika - Yle vuosina 1946-56

Sodan jälkeen radiokin piti normalisoida, kun valta maassa vaihtui. Yleisradion johtajaksi valittiin vankilasta vapautunut ja maanpetoksesta tuomittu Hella Wuolijoki, jota jatkosodan ajan oli pidetty turvasäilössä.

SKDL:n kansanedustaja Hella Wuolijoki moitti, että Yleisradio oli sodan aikana valjastettu oikeistovoimien ja sotapropagandan käyttöön. Nyt Yleisradion ohjelmistossa puhalsivat uudet tuulet. Uusia ohjelmia olivat mm. Työmiehen tunti, Maamiehen tunti, Kuulumisia Neuvostoliitosta, Metsäradio ja Pienoisparlamentti.

Hella Wuolijoen valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Kun Neuvostoliiton ja Valvontakomission otteet hiukan hellittivät, Wuolijoki erotettiin ja hänen tilalleen valittiin värittömämpi johtaja, radion taloudenhoitaja Einar Sundström.

Sodan jälkeiset vuosikymmenet olivat joka tapauksessa radion kulta-aikaa. Radiossa siirryttiin ULA-kauteen. Käyttöön otettiin ultralyhyet eli FM-aallot, jotka paransivat kuuntelukokemusta ja mahdollistivat myös rinnakkaislähetykset.

Radiolupien määrä kasvoi vauhdilla. Kun radiolupia oli vuonna 1945 noin puoli miljoonaa, ylitettiin miljoonan raja kymmenen vuoden päästä eli vuonna 1955.

Vuosikymmenen suuria tapahtumia olivat mm. Armi Kuuselan valinta maailman kauneimmaksi, Helsingin olympialaiset, Porkkalan palautus ja Urho Kekkosen valinta presidentiksi. Ikävämpää puolta edusti vuoden 1956 Yleislakko.

Kodeissa kuunneltiin Metsäradiota, Kankkulan kaivoa, Pienoisparlamenttia, Markus-setää, Kalle Kustaa Korkin seikkailuja ja Niilo Tarvajärven Aamukahveja. Toimittaja Usko Santavuori joutui poliisin pamputtamaksi sensaatiomaisessa radio-ohjelmassa Radio tekee murron.

Televisio valtaa kodit - Yle vuosina 1956-66

Vaikka radio eli kulta-aikaansa, televisio teki jo tuloaan. Teekkarien toteuttama television koelähetys oli nähty jo keväällä 1955. Yleisradio aloitti omat koelähetyksensä vuonna 1957 ja varsinaiset lähetykset seuraavana vuonna.

Osa radiokuuluisuuksista, kuten Niilo Tarvajärvi ja Pertti ”Spede” Pasanen, vaihtoivat radiosta television puolelle. Tv-kuuluttaja Teija Sopanen ja uutisten lukija Heikki Kahila olivat television alkuvuosikymmenten megatähtiä.

Viihteen puolella tietä raivasi kolmikko Jukka Virtanen, Aarre Elo ja Matti Kuusla. Suomalaisen tv-viihteen kansainvälinen läpimurto oli viihdeohjelma Lumilinna, joka voitti arvostetun Montreaux`n Kultaisen ruusun vuonna 1965 ja joka uudisti tv-ilmaisua laajemminkin. Jatkoaika ja Ilkamat jatkoivat myöhemmin tv-viihteen perinteitä.

Poliittisten intohimojen kohteena - Yle vuosina 1966-76

Television läpimurto tapahtui lopulta nopeammin kuin Yleisradiossakaan osattiin odottaa. Kun televisiolupia oli 1960-luvun alussa alle 100 000, niitä oli vuosikymmenen lopussa yli miljoona.

Radion ja television myötä Yleisradiosta tuli myös yhteiskunnallinen valtatekijä ja poliittisten intohimojen kohde. Pääjohtaja Eino S. Repo hyllytettiin ”liian punaisena”, kun hän päästi ääneen nuoret radikaalit, jotka pilkkasivat konservatiivisia, isänmaallisia arvoja.

Yleisradio toi kuitenkin maailman tapahtumat myös suomalaisiin olohuoneisiin. Prahan tankit, Vietnamin sota ja muu uutisointi maailmalta toivat maailman tuskan lähelle. Vastapainona oli radion ja television viihdetarjonta, laadukkaat tv-elokuvat ja katsotut kotimaiset ja ulkomaiset sarjat.

Suomalainen rapsodia

Ohjelmanäytteissä ja artikkelissa esitelty ohjelmasarja Suomalainen rapsodia palkittiin vuonna 1976 Venla-palkinnolla.

Ohjelmasarjan ovat toimittaneet Esko Leimu, Jussi Aarnio ja Veikko Koski. Tuottaja on Jarmo Porola, ohjelman juontaja Sisko Ramsay ja inserttien selostaja Tapani Karhu.

Musiikkiesitykset Risto Hiltunen ja lauluyhtye Hiltuset: Elisabeth Haavisto, Päivi Kautto-Niemi, Maija Salo, Kari Pirhonen ja Timo Ruottinen.

Teksti: Reijo Perälä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto