Hyppää pääsisältöön

Yhteiskunnan kahtiajaon näkeminen ajoi Claes Anderssonin politiikkaan

Psykiatri, muusikko ja kirjailija Claes Andersson on suurelle yleisölle tutuin poliitikkona. Vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja ja entinen kulttuuriministeri lähti mukaan politiikkaan nähtyään yhteiskuntamme kahtiajaon psykiatrin työssään.

Nuorena psykiatrina Andersson aloitti uransa Tammisaaren, Hesperian ja Veikkolan sairaaloissa. Veikkolassa hän lähtikin ajamaan modernia epähierarkkista, terapiaan perustuvaa hoitoa.

"Tavoitteenamme oli, että lääkkeillä ei hoidettaisi vaan inhimillisellä kanssakäymisellä ja terapialla."

Työssään Andersson näki yhteiskuntamme väkivaltarakenteet, jotka löivät huono-osaisia. Nämä kokemukset veivät Anderssonin mukaan niin kutsuttuun Marraskuun liikkeeseen, joka ajoi vähemmistöjen oikeuksia. Liike kyseenalaisti vallitsevia valtarakenteita ja osoitti epäkohtia muun muuassa vankien, vammaisten ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien asemissa. Marraskuun liikkeen kautta Andersson päätyi mukaan politiikkaan.

"Rupesin miettimään, että minkälainen tämä yhteiskunta on, kun jotkut ihmiset joutuvat kärsimään kun toiset taas porskuttaa. Siinä syntyi luontevalla tavalla vasemmistolainen suhtautuminen asioihin", hän kuvaa poliittista heräämistään.

Omaa vasemmistolaisuuttaan hän määrittelee kokemusperäiseksi. Se on kimmonnut työelämästä eikä ole mitään kirjasta opittua ja dogmaattista. Se lähtee siitä, että ihmisten elämää tulee tukea ja auttaa silloin kun se on tarpeen, eikä ketään pidä jättää yhteiskunnan palvelujen ja hyvinvoinnin ulkopuolelle. Niin globaalisti kuin Suomessakin.

Eduskuntavaaleihin hän lähti mukaan vuonna 1987 SKDL:n ehdokkaaksi, varmistettuaan kaveriltaan, ettei vaaraa läpimemenosta ole. Läpi hän kuitenkin meni.

Kolmen vuoden kuluttua SKDL, SKP ja demokraattinen vaihtoehto yhdistyivät vasemmistoliitoksi. Andersson valittiin omasta mielestään puheenjohtajaksi, koska hän oli pysynyt poissa vasemmistoa lamauttaneesta sisäisestä taistelusta.

"Mulla oli vähiten vihamiehiä", hän sanoo valinnastaan. Omaa aikaansa puheenjohtajana hän muistelee onnistuneena. Ministeriyttään taas hankalana. Lama-aikana kulttuuriministeri sai osakseen paljon kritiikkiä. Hyvä puoli oli kuitenkin se, että rahoitus pelasi, koska lama-aikana ihmiset veikkasivat ja pelasivat rahapelejä. Näillä rahoilla rakennettiin kulttuuri- ja urheilutiloja, kuten uimahalleja ja Lahden Sibeliustalo.

Andersson joutui väistymään ministerin paikalta, kun puolueen uudelle puheenjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle tarvittiin näkyvä paikka, hän kun ei ollut kansanedustaja.

Andersson on saanut kimmokkeen kirjoittamiseen aina työelämästään. Muistelmissaan hän yritti kertoa elämästään kaunistelematta.

"Muisti on epäluotettava kaveri. Varsinkin varhaisimmat muistot saattavat poiketa siitä mitä on tapahtunut. Tärkeintä on kuitenkin yrittää muistaa. Ajatellen terveyttämme ja tulevaisuuttamme on tärkeää miettiä missä olemme onnistuneet, mikä on toteutunut ja missä on tullut katkeruutta ja pettymystä."

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto