Haamukoulutusta ja orjatyövoimaa: käsikirjoitus

Työttömille tarkoitettu vientimyyjän valmennuskurssi käynnistyi toivoa täynnä vuoden 2002 lopulla. Sen 20 osallistujaa olivat menettäneet työpaikkansa erilaisista syistä ja nyt juuri heille valmisteltu koulutusohjelma lupasi pääsyä takaisin työelämään.

Värtinen: ”No minulla oli sellaiset hassut odotukset, että minä saisin tässä vanhoilla päivillä niin vielä jotain uutta opittua ja pääsisin, pääsisin todella niin kuin opiskelemaan jotain uutta ja edelleenkin pysyisin työelämässä aivan asiallisesti mukana”.

Syrjänen: ”… mä odotin innolla, kun puola on mun äidinkieli, niin odotin innolla, että löydän työpaikan sitä kautta”.

Lahtinen: ”Mä menin sellasin odotuksin sinne, että mä saan oppia, sekä teoreettista oppia että käytännön oppia ja tietenkin sen takia, että mä sitten työllistyisin tälle alalle”.

Vientimyyjän 10-kuukautinen valmennuskurssi edusti työvoimapoliittisen koulutuksen tuotekehityksen korkeinta tasoa Suomessa. Siinä kouluttaja, koulutettava ja harjoittelupaikan tarjoava yritys muodostavat kiinteässä yhteistyössä toimivan kolmikon. Tarkoituksena on valmentaa työtön juuri sellaiseen tehtävään, johon työnantajayritys tarvitsee tekijän. Siksi työharjoittelu tuossa yrityksessä muodostaa koulutuksesta keskeisen osan.

Syrjänen: ”Nimenomaan työharjoitteluahan mä olisin tarvinnut, et mä pääsen sisään. Et mä oon ollu vaan kaupan töissä, ilman harjoitteluu ja ilman sisäänpääsyä ei niinku pääse alalle. Tämmönen kurssihan niinku kumminkin mahdollisti tällasen”.

Korhonen-Haili: ”Sen piti olla ratkaiseva, että just tän harjoittelupaikan kautta olisi tullut työpaikka”.

Kurssin oli ostanut kahdelta järvenpääläiseltä konsultilta, Ari Tertsoselta ja Juhani Väkelältä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus. Opetuksesta, harjoittelupaikoista sekä harjoitteluun liittyvästä oppilaan ohjauksesta vastasivat miesten yritykset, AAT Consulting Oy ja Educontact Oy.

Varsin nopeasti suurin odotuksin alkanut kurssi alkoi kääntyä pettymykseksi. Aluksi tyytymättömyyttä aiheutti opetuksen taso.

Lahtinen: ”Joo, täytyy kyllä sanoa, että se oli lievästi sanottuna pettymys … kun ajatellaan, että muutamassa päivässä ymmärtää sen, että nyt ei ole kaikki kohdallaan, että ei kai tää tällaisena jatku, mutta kyllä se vaan jatku, ja voisko sanoa näin, että koko ajan huonompaan suuntaan”.

Syrjänen: ”No mitä tähän vientikoulutukseen itsessään tulee, tähän ydinopetukseen, niin se oli kyllä huonoa”.

Lahtinen: ” … tää varsinainen ulkomaankaupan osuus, millä mä tarkoitan nyt tätä teoriaosuutta, jos puhutaan esimerkiks asiakirjoista, asiapapereista, miten tätä ulkomaankauppaa tai nykyisin ulkokauppaa ja sisäkauppaa käydään, mitä siihen liittyy, mitä pitää tietää ja näin poispäin, niin sen osalta sanoisin, että se pettymys oli niin kuin niin suuri, että en voi ymmärtää…”

Korhonen-Haili: ” … et me olis haluttu niin kuin asiantuntijaopetusta. No sehän oli aivan minimissään, suorastaan olematonta ja sit nää konsultit ite veti ne koulutukset ja taaten näin siis itselleen maksimaalisen voiton. Ja se oli ihan täyttä horinaa”.

Värtinen: ”Voitko sinä kutsua sitä opetuksen tasoksi, koska eihän sitä ollut sitä opetusta, tasosta vielä puhumattakaan, siel oli muutama kalvosulkeinen ja semmosta epämääräistä höpinää ja suttupaperia, ja se oli siinä”.

Virtanen: ”Mä suuresti hämmästelen sitä, että tuollaiset miehet pitävät tällaista kurssia asiasta ja alueesta, mistä he eivät tunnu tietävän yhtään mitään, tai ainakin kovin vähän”.

Mot: "Mistä he tuntuivat tietävän ?"

Virtanen: ”Ilmeisesti niin kuin tästä finanssipuolesta ja rahan siirtymisestä toiselta toiselle. Että se tuntui olevan selvää peliä … ”

Värtinen: ”No minä ajattelin, että minä hyppään koko kelkasta pois ja ilmotinkin Arille, että minä lopetan tämän, että tässä ei ole minkään näköistä järkeä, ei päätä eikä häntää. Arilta tuli välittömästi kommentti, että minä hommaan sinulle kolmen kuukauden karenssin, minä että kärsitään sitten tämä homma loppuun ja niin sitä kärsittiin.”

Järvenpään konsulttien palkkion tämän kurssin järjestämisestä piti olla yhteensä noin 170 000 euroa. Se tuli kolmesta lähteestä:

Uudenmaan TE-keskus maksoi heille 75 000 euroa varsinaisen koulutuksen toeuttamisesta.

Harjoitteluun liittyvästä oppilaan ohjauksesta, tutoroinnista, oli lisäksi määrä tulla toteuman mukaan enintään 35 000 euroa. Lisäksi harjoitteluyritysten piti maksaa konsulteille harjoittelijan löytämisestä palkkiona tuhansia euroja kunkin, yhteensä arviolta runsaat 60 000 euroa.

Konsulttien tulonmuodostuksen kannalta olivat siis harjoittelupaikat ja siihen liittyvä tutorointi ratkaisevan tärkeät. TE-keskukselle lähettämässään laskussa konsultit erittelivätkin tarkasti kuhunkin harjoittelupaikkaan liittyvän tutoroinnin päivämäärineen ja tarkkoine tuntimäärineen./strong>

Mot: "No tämän laskun mukaan sinä sitten saitkin tämän harjoittelupaikan LMP Patents –nimisestä yrityksestä Loviisassa?"

Korhonen-Haili: ”Minulla ei ollut mitään sellaista harjoittelupaikkaa.”

Mot: Saitko ylipäätänsä mitään harjoittelupaikkaa ?

Korhonen-Haili: ”En”.

Mot: Kuitenkin tässä laskussa, laskun liitteessä nämä konsultit kertovat käyneensä antamassa sinulle tämmöstä työnohjausta, tutorointia, kolme täyttä päivää siellä loviisalaisyrityksessä ?

Korhonen-Haili: ”En ole elämäni päivänä käynnytkään Loviisassa, puhumattakaan, että olisin siellä ollut harjoittelemassa”.

Masterhouse Talotehdas Oy Mäntsälässä valmistaa monenlaisia hirsitaloja, ja pyrkii löytämään niille vientiäkin.

Mot: Teillä on ollut täällä harjoittelemassa X X –niminen afrikkalaissyntyinen mies ?

Lehtonen: ”Ei ole ollut sellaista miestä”

Mot: "Ei ole näkynyt Afrikan miestä?"

Lehtonen: ”Ei ole”

Mot: "Oletteko aivan varma?"

Lehtonen: ”Aivan varma”

Mot: "Eikö asiasta ole edes neuvoteltu?"

Lehtonen: ”ei ole edes neuvoteltu.

K: No minkälaiseen yritykseen sitten pääsit harjoittelemaan ?

Syrjänen: ”No en päässyt mihinkään”.

Mot: "Mutta mä nään kuitenkin nyt täältä konsulttien kirjoittamasta laskusta, että sinulla on ollut harjoittelupaikka Finnopasteet –nimisessä yrityksessä?"

Syrjänen: ”No ei ollu”.

Mot: "Sanooko sulle tällanen Finn-opasteet mitään?"

Syrjänen: ”Siitä oli jotain puhetta kyllä yhden kouluttajan kanssa, mutta se ei edenny nimenomaan se projekti”.

Mot: "Tämän laskun mukaan sinua on käyty tutoroimassa siellä työpaikalla kolmena päivänä 8 tuntia kunakin päivänä?"

Syrjänen: ”Aika mielenkiintoista, mä en oo kyllä ollu siellä yhtään päivää”.

Finn-Opasteet Oy:n toimitusjohtaja vahvisti puhelimessa, että hän ei tiedä Rafael Syrjäsen harjoittelupaikasta edes neuvotellun. Anneli Haili-Korhosen väitetty harjoitteluyritys oli puolestaan lopettanut toimintansa jo edellisenä kesänä.

Paljastuu siis, että osa harjoittelupaikoista on ollut haamupaikkoja. Ja todellisiinkin harjoittelupaikkoihin liittynyt tutorointi näyttää olleen enimmäkseen haamututorointia.

Aerosoleja valmistava Pentisol Ky maksoi, kuten muutkin isäntäyritykset, konsulteille palkkion harjoittelijan löytämisestä.

Turunen: ”4 180 euroa muistaakseni.”

Kauppaan liittyi lupaus, että konsultti tutoroi eli ohjaa harjoittelijaa työssä oppimisen aikana. Mikä sen arvo oli yritykselle?

Turunen: ”No kyllä se meni samaa tasoa, ei siitä, ei me saatu kyllä mitään. Ao. tutorointi oli sitä, että täällä yks herra kävi kaks kertaa kahvilla, keskusteltiin ihan jostakin muusta kuin yrityksen asioista. Ja siinä se olikin sitten”.

Mot: "Kuitenkin tästä hänen esittämästään laskusta ilmenee, että hän on 6 päivänä käynnyt täällä tutoroimassa, 6 täysmittaista päivää?"

Turunen: ”Tarkottaako sitä tosiaan, että tää on yks päivä ?

Mot: "Siinä on tunnit, 9-16"

Turunen: ”Ohhoh, ohhoh kuusi ? Ja täällähän on sellanenkin päivä, että me oltiin Jorman kanssa, me oltiin Moskovassa ja tää herra on ollu täällä, mutta ei sitä oo kyllä näkyny täällä”.

Virtanen: "Ei häntä Moskovassakaan näkynyt."

Turunen: "Ei."

Mot: "Konsultti on tähän laskuunsa kirjoittanut, että Tauno Värtistä on joulukuussa 2002 tutoroitu … tässä on 8 tuntia?"

Värtinen: ”Minua ei ole tutoroitu sinä päivänä yhtään tuntia vaan kyse, kyse oli nimenomaan orjakontrahdin allekirjoituksesta ja kirjoitustilaisuus kesti noin tunnin”

Mot: "Sitten tää jatkuu sinun kohdallasi, täs on 1,2,3,4,5 päivää sinun tutorointiasi täällä yrityksessä, täysiä pitkiä päiviä?"

Värtinen: ”Kaikki on tuulesta temmattua asiaa ja sepitettyjä juttuja, että minä kiellän jyrkästi, että näin olisi tapahtunut”.

Mot: "Niin, täs on peräti 1,2,3 ..10 täyttä tutorointipäivää Erfurtissa?"

Värtinen: ”Voi herranen aika!”

Kauppa harjoittelijasta tehtiin yrityksen ja konsultin välillä. Yritys sai puoleksi vuodeksi halvalla työntekijän esimerkiksi kesälomasijaiseksi ja konsultti sievoisen löytöpalkkion.

Mot: "3 800euroa? Ja kuka sai sen summan?"

Lahtinen: ”Nämä meidän kurssipitäjät, ohjaajat, opettajat, miksikä mä nyt heitä kutsuisin, konsultit”.

Löytöpalkkion lisäksi työnantajan ei tarvinnut maksaa harjoittelijastaan mitään

Lahtinen: ”Ymmärsin, että minut on otettu sinne sen takia, että olen halpaa työvoimaa enkä ole enää mikään harjottelija, vaan on pitkä hyvä työkokemus takana, on kielitaitoo, erilaisia taitoja, elikkä heiän ei tarvii panostaa tällaseen ohjaamiseen kovinkaan paljon, sanotaan nyt, että orjatyövoimaa ...

Värtinen: ”Työharjoittelujakso oli minun mielestä sitä, että minut oli myyty yhteen firmaan tekemään määrätty ammattitaitoa vaativa projekti erittäin halvalla ja sen jälkeen ne sano näkemiin ja tämä myöskin toteutui”.

Lahtinen: Minä tein työni ja muut sai rahat ”.

Värtinen: ”Minä sain kuukaudessa 126 euroa tältä firmalta plus sitten työvoimaviranomaiset maksoi minulle pientä kurssirahaa ja yritys, jonka palveluksessa olin tämän työharjoittelun ajan, maksoi sitten Tertsoselle 3400 euroa, eli minä olin siellä orjatyössä ja hyödyn korjasi Ari Tertsosen AAT-consulting”.

Järvenpääläiskonsultit ovat myyneet työvoimahallinnolle kaikkiaan 15 kurssia ja laskuttaneet niistä yhteensä runsaat 1,2 miljoonaa euroa. Sen päälle tulivat vielä yritysten maksamat palkkiot.

Kurssit on ostanut yksi ja sama virkamies, suurimman osan ilman asianmukaista kilpailutusta.

Viimeisen vientimyyjäkurssin tutoroinneista konsultit lähettivät Uudenmaan TE-keskukselle yhteensä 41 000 euron laskun. Tällä kertaa lasku tuli sattumalta uuden, valppaan virkamiehen pöydälle. Hän oli jo kuullut kurssilaisten antamasta murhaavasta palautteesta ja oli siksikin varuillaan. Virkamies ryhtyi selvittämään laskun perusteita ja huomasi pian, että selitykset tutoroinneista eivät vastanneet todellisuutta. Vain 15 prosenttia väitetystä tutoroinnista voitiin hyvällä tahdolla katsoa toteutuneen.

Konsultit olivat ällistyneitä. Olivathan heidän kaikki aikaisemmat laskunsa menneet sellaisenaan kyselemättä lävitse. Konsultit selittivät, että vaikka harjoittelupaikkaa ei ollut olemassakaan, he olivat kuitenkin neuvotelleet siitä ja olivat siksi mielestään oikeutettuja saamaan palkan työstään.

Lopulta TE-keskus päätti maksaa konsulteille laskun riidattomana pidetyn 15 prosentin osuuden, 6 000 euroa.

Haamulaskutuksen paljastanut virkamies jätti vastalauseensa. Hänen mielestään perusteiltaan väärän laskun esittäminen oli avustuspetos tai sen yritys ja juttu olisi pitänyt antaa poliisin tutkittavaksi. TE-keskuksen johto katsoi kuitenkin, että perusteettoman laskunosan maksamisesta kieltäytyminen riittää. Myöskään konsulttikaksikon aikaisempia laskuja ei haluttu ryhtyä penkomaan.

Mutta konsultit eivät tyytyneet tähän päätökseen. He ovat haastaneet TE-keskuksen käräjille maksamattomasta laskusta. koska he ovat mielestään ansainneet ponnisteluillaan sen jokaisen sentin.

Mot: "No miksi ei tehty tutkintapyyntöä poliisille?"

Paju: ”Nyt on tehty tutkintapyyntö poliisille, kun katsottiin, että on aihetta selvittää mahdollisesti nämä muutkin heidän tuottamansa koulutukset, tämän kurssin, kurssin perusteella ja siihen liittyvien epäselvyyksien perusteella. Ja sitten heidän heidän toimintaansa on selvitelty sen jälkeen laajemminkin ja todettu että nyt on aihetta katsoo , onko näissä muissa meille tuotetuissa myös vastaavia epäselvyyksiä. Ja niistä me olemme tekemässä tutkintapyyntöä.”

Mot: "Milloinka tää rikosilmoitus tai tutkintapyyntö on poliisille tehty? "

Paju: ”Se on valmisteilla, koska tää tota lisäselvityshän on tullu meille vasta tietoon ihan viikon, puolentoista sisällä.”

Mot: "Mutta vuoden ajan teillä on ollu selvillä nämä, että he ovat antaneet valheellista, väärää tietoa laskutuksen perusteista, ja te ette ole tehnyt sitä?"

Paju: ”No ei minulla oo sellasta käsitystä, että meillä vuoden ajan olis ollu, me sen heti kun tää väärä laskutus, mahdollinen väärä laskutus, siithän me ollaan vielä käräjillä ,on selvinny, niin kyllä me sillon ollaan pysäytetty tämä maksatus.

Mot: "Mutta te saitte jo vuosi sitten täysin kiistattoman näytön siitä, että osaa näistä harjoittelupaikoista ei ole ollutkaan, ja ja ne tarkasti yksilöidyt tuntimäärät, päivämäärät annetuista tutoroinneista eivät ollenkaan pitäneet paikkaansa. Ne oli vedetty aivan hatusta. Tämä tuli teille jo vuosi sitten selväksi?"

Paju: ”No minun tietooni ei ole vuosi sitten tullut tämä asia selväksi. Kyl mä olen meidän porukan kanssa katsonu että tämä pysäytys, joka nyt tuli, niin siinä vaiheessa asia on meille selvinny, ja me olemme heti siihen reagoineet."

Mot: "Mulla on se käsitys, että myös valtionvarain tarkastusvirasto on kehottanut teitä tekemään asiasta rikosilmoituksen?"

Paju: "Kyllä, kyllä on kiinnittäny siihen huomiota ja nyt me olemme tekemässä rikosilmotusta.."

Uudenmaan TE-keskus ryhtyi rikosilmoituksen laadintaan pian sen jälkeen, kun MOT-toimitus oli ottanut asiassa virastoon yhteyttä.

Värtinen: ” ihmiset yleensä lähtee tällaselle kurssille suurin toivein ja sitten kun ihmiset lyödään maahan ja sitä jossakin vaiheessa sitä huomaa, että kuinka törkeästi käytetään ihmistä hyväksi, niin toiset menee ja käpertyy sitten omaan surkeuteensa mutta mutta, minä en käperry surkeuteeni vaan minä lyön takaisin kahta kauheammin”.

Tauno Värtinen teki lopulta kantelun sekä työministeriöön että valtiontalouden tarkastusvirastoon.

Värtinen: ”Me olimme sitten TE-keskuksessa selvittelemässä näitä asioita. Siellä sitten luvattiin, että asia selvitetään, mutta jokainen tuntee virkamiehet, että he yrittävät ehdottomasti peitellä omia virheitään, ettei niistä kukaan saisi selvää ja suojella omaa nahkaansa”.

Uudenmaan TE-keskuksessa oli kyllä jo vuosikausia oltu tietoisia kyseisten konsulttien toimintaan liittyvistä ongelmista.

Tehdyissä kanteluissa ja selvityksissä oli paljastunut samanlaisia virheitä ja puutteita kuin mitä viimeiseksi jääneessä vientimyyjäkurssissa.

Anna-Helena Helkovaara osallistui vuotta aikaisemmin järjestettyyn ”Yrityksen kansainvälisen liiketoiminnan” –kurssiin.

Helkovaara: ”No mun mielestä se oli ala-arvosta ja häikäilemättöntä”.

Mot: "Millä tavalla häikäilemätöntä?"
Helkovaara: ”No ihmisiä käytettiin hyväksi semmosessa tilanteessa, jolloin heillä ei ole paljon mahdollisuuksia puolustautua”.

Helkovaara valitti koulutuksen surkeaa tasoa työvoimatoimistossa.

Helkovaara: ”No nää mun ns. kouluttajat alko uhkailemaan”.

Mot: "Uhkailemaan?"

Helkovaara: Kurssilta erottamisella, josta olisi seurannu karenssi ja se olis ollu mulle katastrofi taloudellisesti silloin”.

Mot: "No mitä sitten tästä seurasi?"

Helkovaara: ”No mä purin hammasta yhteen ja jatkoin kurssilla. koska toinen vaihtoehto olis ollu se, että olisin saanut leima otsaani ja mut olis potkittu ulos”.

Sekä työministeriö että valtiontalouden tarkastusviraston patistelivat Uudenmaan TE-keskusta toimenpiteisiin, mutta turhaan. Rikosilmoituksen tekemiseen ei nähty syytä.

Vielä viime syksynä paljastuneen perusteettoman tutor-laskutuksen jälkeenkin TE-keskus osti joulukuussa toiselta kiinni jääneeltä konsulttiyritykseltä Educontactilta koulutusta.

Mot: "Oletteko kuullut, että tämä nimenomainen virkamies, joka on näitä kursseja päätoimisesti ostanut, että hän olisi käynyt erään konsultin kustannuksella Etelä-Afrikan matkalla?"

Paju: ”On, ja se on selvitetty. Me ollaan yhdessä tilintarkastajien ja ministeriön kanssa selvitetty tämä matka, onko siihen liittynyt jotakin lahjomaa tai muuta. Selvitykset osotti, että tämmöstä ei oo löytyny. Ja sen jälkeen tuota noin ei se oo sit antanu aihetta toimenpiteisiin."

Mot: "Mitä ei oo löytynyt?"

Paju: ”Ei ole löytynyt mitään lahjomaa tai siihen liittyvää. Matka on ollut normaali virkamatka, johon täällä talossa on kirjoitettu määräys.”

Mot: "Onko tämä olemassa, tämä virkamatkamääräys?"

Paju: ”Kyllä virkamatkamääräys täältä talosta pitäis löytyä”.

Mot: "Voinko minä saada nähdä sen?"

Paju: ”Kaikin mokomin”.

TE-keskuksen virkamiesten virkatoimiin liittyvät epäilykset oli saatettu myös työministeriön tietoon.

Wallin: ” … tästä tehtiin asianajaja-analyysit ja sillä perusteella katsottiin niin, että asia pitää hoitaa hallinnollisella keskustelulla. Elikkä me olemme käyneet TE-keskuksen kanssa kolme perusteellista keskustelua siitä, miten asioita pitää hoitaa”.

Työministeriö siis päätti olla tekemättä virkarikosepäilyistä poliisi-ilmoitusta. Ratkaisunsa ministeriö perusti kahden asiantuntijana kuullun lakimiehen lausuntoihin.

Wallin: ”No itse asiassa asianajajalausunnot menivät hyvin ristiin, ja mahdollisuuksia siihen annettiin, annettiin ja sitten, ja tai syntyi oikeastaan ristiriitainen näkemys heiltä”.

Mot: Ja noudatettiinko teillä sitten tätä kantaa, jonka mukaan ei pidä tehdä rikosilmoitusta?

Wallin: ”Me emme ole tehneet rikosilmoitusta”.

MOT:n saaman tiedon mukaan myös toinen kuultu asianajaja näki edellytysten rikostutkintapyynnön tekemiselle täyttyneen. Hän jopa tähdensi, että on ongelmallista löytää perusteita sille, miksi tutkintapyyntöä ei tehtäisi.

Myös valtiontalouden tarkastusvirasto vaati viime keväänä painokkaasti ministeriöltä toimenpiteitä, mutta edelleen ministeriö kieltäytyi rikosilmoituksesta.

Lopulta tarkastusvirasto käveli ministeriön ylitse ja erittäin poikkeuksellisesti teki itse rikosilmoituksen Helsingin rikospoliisin talousrikosyksikölle. Rikostutkinta on käynnistynyt, ja sen kohteena on eräiden TE-keskuksen virkamiesten epäillyt virkarikokset.

Entä sitten tuo Etelä-Afrikassa käynyt virkamies, joka on ostanut hämäräkonsulttien tarjoamat kurssit. Vieläkö hän jatkaa tehtävissään?

Wallin: ”Ei tietääkseni. Tietääkseni siellä on toinen henkilö hoitamassa asioita”.

Mot: "Onko hänet pidätetty virantoimituksesta?"

Wallin: ”Ei ole pidätetty virantoimituksesta, mutta asiat on voitu hoitaa muuten”.

Mot: "Niin, että hän ei enää voi ostaa kursseja?"

Wallin: ”Niin”.

Kurssien ostajan esimiehen käsitys poikkeaa kuitenkin ministeriön tiedosta:

Paju: ”Hän on mukana kurssien päätöksenteossa niin kun, niin kun, ennen kuin, kun ei ole osoitettu, että näissä tuota matkoissa tai muissa olis ollu mitään niin kuin virkarikokseen liittyvää, niinku mä totesin”.

Mutta sattuu sitä paremmissakin perheissä. Pari vuotta sitten paljastui, että teollisuuden ja työnantajien omistama Johtamistaidon opisto oli laskuttanut EU:n sosiaalirahaston sääntöjen vastaisesti lähes 700 000 euroa konsulttipalkkioihin. Aluksi epäiltiin jopa avustuspetosta ja TE-keskus ilmoitti perivänsä summan takaisin.

Sittemmin takaisinperinnästä luovuttiin. TE-keskus ilmoitti johtamistaidon opistolle, että se ei pidä opiston esittämää selvitystä toteutuneista kustannuksista uskottavana ja katsoo edelleenkin, että opiston menettely ei ole ollut tukikelpoisuussäännöstön mukaista eikä siten hyväksyttävää. Miksi siis ylihinnoiteltua laskua ei edes yritetty periä takaisin?

Paju: ”No näyttäähän siinä siinä mielessä olevan ristiriitaa, jos sitä näin tarkastelee. Mutta ongelmahan oli juuri se, että tarkastusajankohta oli myöhemmin kuin tämä toteutus. Ja säännökset oli ehtiny muuttua”.

Todellisuudessa perimisestä luopumista ei suinkaan perusteltu säännösten muuttumisella vaan sillä, että ei pystytty kiistattomasti osoittamaan ”mitä osapuolten kesken oli aikanaan ollut tiedossa maksatushakemuksen sisällöstä ja veloitusperusteista".

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että siitä mitä oli puhuttu, ei löytynyt kirjallista sopimusta. Suomen veronmaksajat joutuivat maksamaan tämänkin unohduksen, sillä tukisääntöjen vastaisena summasta ei voitu siirtää osaakaan EU:n piikkiin.

Uudenmaan TE-keskuksessa työvoimakoulutusta ostavien virkamiehien käsien kautta on kulkenut vuosittain noin 30 miljoonaa euroa kurssien tuottajille. Koko maassa rahaa kuluu työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tänä vuonna noin 90 miljoonaa euroa. Tällä rahalla työvoimakursseille laitetaan lähes 30 000 työtöntä

Järvenpään vientimyyjäkurssin oppilaista vain muutama työllistyi harjoittelupaikkaansa. Monien kurssilaisten mielestä koulutuksesta huolimatta.

Järvenpää konsulteista Ari Tertsonen on hankkinut bisneksillään huomattavan varallisuuden. Kymmeniä sijoitushuoneistoja, komea talo lähellä Tuusulan järveä ja huvila Ranskan Rivieralla

Enää Järvenpään konsultit eivät pääse hyötymään koulutusrahoista. Sen sijaan ainakin Ari Tertsonen on nyttemmin levitellyt verkkojaan Pohjanmaalle kalastellakseen niihin EU:n rakennerahastoista maksettavia muita kehittämisprojekteja.

Konsultit eivät halunneet vastata kysymyksiin MOT:n haastattelussa.

Lahtinen: ”Onko meiän yhteiskunnalla varaa tehdä tällaista ja jos on, niin kuinka kauan, että kyllä siinä kärsii niin kuin tämä omanarvon tunto aivan valtavasti”.

Korhonen-Haili: ”No tämä on tätä uutta koulutusteollisuutta Suomessa, missä tarkotuksena on vain tehdä rahaa. Koulutettavat ovat lypsylehmiä. Tarkotus ei ollut missään vaiheessa kouluttaa meitä, vaan että konsultit saavat kerättyä tällä loistavalla liikeideallaan itselleen lisää rahaa. Ei ollut koskaan mitään tarkotusta kouluttaakaan meitä, eikä hommata mitään harjoittelupaikkoja”.

Syrjänen: ”No jos tämmösiä kursseja järjestetään tällä tavalla, että työttömät on tavallaan arvottomia pelinappuloita, niin itsetunto kärsii. 5.6 tämmöstä kurssia kun käy läpi, niin ei varmasti enää usko itteensä, eikä takuulla löydä työpaikkaa”.

Värtinen: ”On erittäin helppo laitaa ihmisiä tällaisille humpuukikursseille ja maksaa jollekin konsultille hyvät rahat tästä ja työttömät ovat poissa tilastoista ja sitten nämä työministeriön virkamiehet Filatov etunenässä voivat vaan lukea tilastoja, että näin paljon on tehty työpaikkoja”.

Se Etelä-Afrikan reissun matkamääräyskin löytyi. Siitä selviää, että kahden viikon matkan hotelleineen on maksanut suomalaisen konsultin etelä-afrikkalainen yhteistyökumppani. Virkamies oli ostanut työllisyyskursseja kyseiseltä suomalaiskonsultilta, jonka yrityksen toimia tutkitaan parhaillaan törkeinä avustuspetoksina Turun käräjäoikeudessa.

Piiritarkastajana työskennelleen virkamiehen matkan toiseksi kutsujaksi ja maksajaksi on merkitty Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriö, mutta kutsusta ei ole jäljennöstä. Matkan aiheeksi oli merkitty,

Lukija: ”yrittäjyyden ja työllisyyttä esittävien toimien edistäminen ja konsultointi E-Afrikassa. Suomen ja E-afrikan tasavallan gate-way aseman edistäminen Afrikan eteläosiin sekä vast. Baltiaan ja Venäjälle”.

Toimittaja Martti Backman