Hyppää pääsisältöön

Kannullinen olutta ja bloggaamaan Goldberg-muunnelmien säestyksellä

Leipzigin Tuomaskirkko ja Bach. KUVA Jonas Rannila.

Jonas Rannila on Sibelius-Akatemian opiskelija ja juuri saapunut vuodeksi Leipzigiin opiskelemaan orkesterin- ja kuoronjohtoa. Nuori musiikin sekatyömies kuvaa itseään kriittiseksi wagneriaaniksi ja bach-maanikoksi ja lupaa kertoa näkemästään ja kuulemastaan Berliinin, Dresdenin ja Leipzigin klassisesta kolmiosta.

O’ Zapft Is! Seikkailuni Saksan musiikkielämään on alkanut! Kurkkua ei kuiva tähän maailman aikaan. Mallasjuomaa virtaa nahka-asuissaan vastaantulevien maanmiesten suonissa ja suolissa. Siispä kannullinen olutta, omenastrüüdeli ja blogia kirjoittamaan. Ja kappas, ei väsytä yhtään, vaikka Bachin Goldberg-unimusiikkivariaatiot soljuvat samassa kahvilassa. Kapakkapianismia. Noin on Brahmsinkin aikanaan täytynyt opintojansa rahoittaa.

Tänä päivänä leipzigilainen vastaantulija osaa nauttia. 1900-luvun tulimyrskyt ja epävarmat ajat näkyvät toki vielä vanhemman ikäpolven kasvoissa. Vuoden 1989 maanantaimielenosoituksia ja Leipzigin ihmettä ihmetellään edelleen. Eletään maanläheisesti vaikka vieressä myllertää. Elämänlaatu nousee kahisten.

Kurt Masur. KUVA Jonas Rannila.
Kurt Masur toimi Gewandhaus-kapellimestarina vuosina 1970-1996. Nykyinen ylikapellimestari Riccardo Chailly johtaa orkesteria ainakin vuoteen 2020 saakka.

Maestro Kurt Masur valaa yhä uskoa tulevaan ja nauttii kansansuosiota. Itäsaksalaisissa ihmisissä on jotain länsisaksalaisista eroavaa. Olkoon se sitten musiikin ja kulttuurin lämpö ja hehku, joka heitä yhdisti ennen muurien murtumista. Mene ja tiedä. Lämminsydämisiä ja inhimillisiä ihmisiä he joka tapauksessa ovat.

Syyskuu vastaa Leipzigissa Helsingin elokuuta. Kuukautta, jolloin tuntematon Itämeren tytär kävelee hymyssä suin perheensä kanssa sinua vastaan, Helsingin Juhlaviikot tarjoavat kaupunkilaisille elämyksiä, nautitaan viimeisistä lämpimistä ja pimenevistä illoista, käydään viimeistä kertaa kesämökeillä rantasaunassa ja orientoidutaan taas työ- ja opiskeluelämään. Täällä Leipzigissa istutaan hymyissä suin auringon alla olutpuutarhoissa tai piiloudutaan huonolla säällä kellareihin tai valtaviin oluthurmion juhlasaleihin.

Auerbachin kellariravintola. KUVA Jonas Rannila.
Vuodelta 1525 peräisin oleva perinteikäs Auerbachin kellariravintola on tarjonnut suojaisia holvejaan mm. itse Goethelle, joka Faustissaan kirjoittaa ”Mein Leipzig lob' ich mir! Es ist ein klein Paris und bildet seine Leute” (Leipzigiani minä kiitän! Se on pieni Pariisi ja sivistää ihmisensä).

Olut on läsnä miltei kaikissa Saksan tärkeissä kulttuuritapahtumissa. Yli 1300 panimon maa on myös 82 oopperatalon maa. Yksi oopperatalo miljoonaa Saksalaista kohden.
Saksalaiset muuten juovat Euroopassa toisiksi eniten olutta vuodessa henkeä kohden (109 litraa/saksalainen), ihme kyllä ei suomalaisten vaan tietenkin tšekkien jälkeen (159 l). Suomi sijoittuu listalla kuudenneksi (87 litraa/punainen nenä). Oopperassa olutta juovat niin yleisö kuin laulajat, jotka vaativat pienen oluensa (1/2 litraa, siis pienen) ensimmäisen ja toisen näytöksen väliajalla äänihuulilleen sopivan huoneenlämpöisenä.

Pakkohan tästä oli heti alkuun kirjoittaa, kun juuri suomalainen nuori mies on matkalla Saksaan Oktoberfestin aikaan. Makumaailma kun avaa ovet uuteen kulttuuriin. Ja nyt tunnen olevani kulttuurimaassa, korkealla K:oolla. Richard Strauss olisi kyennyt omien sanojensa mukaan säveltämään eron Pilsnerin ja Kulmbacherin välille niin, että jokainen kuulija olisi huomannut eron. Mikä ettei kun Saksassa ollaan. Wagnerin sanoin: "König Ludwig, Heil dir!"

Joka tapauksessa, suomalaisen on täällä helppo hymyillä. Saksalaiset ovat toki järjestelmällisen vieraanvaraisia, mutta vieläkin vieraanvaraisempia ovat Saksassa asuvat suomalaiset, joilta muutaman saksalaistumisvuoden myötä on tuntunut tippuvan Suomi-neidon kalevalainen viitta yltään. Sekasaunoissakaan ei mitään peitellä, mikä on ensi kertaa saksalaisessa kylpylässä vierailevalle suomalaiselle yllätys. Maassa maan tavalla. Suomalaiset musiikkipiirit ovat ulkomailla varsin pienet, mutta apu on aina lähellä.

Leipzig kohteena on itselleni bach-maanikkona ja wagneriaanina likimain täydellinen. Ensinnäkin ajomatkan päässä on huomattavia kulttuurikohteita; Berliini, Dresden, Praha ja Bayreuth. Gewandhaus-orkesterin viikoittaiset konsertit mm. maestrojen Chailly ja Masur johdolla ovat olleet itselleni tähän saakka se korkean mittapuun korkea huippu, johon olen mielessäni verrannut konsertteja ympäri Euroopan.

Gewandhaus-orkesteri soittaa klassis-romanttista repertuaaria Mendelssohnista Brahmsiin huikealla tasolla. Leipzigissa eletään yhden aikakauden loppua. Maestro Masurin, joka on jo 86-vuotias, johtama konsertti on aina elämys, eikä koskaan ole varmuutta siitä, jääkö se hänen viimeisekseen.

Kurt Masur konsertissa. KUVA Jonas Rannila.

Gewandhausin suuressa konsertissa 27. syyskuuta kuultiin Schumannin toinen ja Beethovenin seitsemäs sinfonia. Koko loppuunmyydyssä talossa oli odottava tunnelma. Orkesterin istuuduttua saliin lankesi hiljaisuus, joka päättyi raikuviin aplodeihin maestro Masurin astuessa lavalle, toisessa kädessään kävelykeppi ja toisella puolella henkilökohtainen avustaja, joka auttoi kunniakapellimestarin istuimelleen orkesterin eteen.

Käsiohjelman esittelytekstin ensimmäinen lause kertoo paljon: ”Kurt Masur ist seinem Publikum und der Orchesterwelt nicht nur als Dirigent, sondern auch durch seine humanitären Verdienste bekannt” eli yleisölle ja orkesterimaailmalle Kurt Masur ei ole pelkästään tunnettu kapellimestarina vaan myös humanitäärisistä teoistaan. Kävelykepille oli varattu oma paikka avustajan vierestä. Kun edessä nyt istui Masur, oli konsertissa inhimillisen kunnioittava tunnelma. Soittajista näki, että he halusivat antaa kaikkensa. Välillä Masur pyysi konserttimestarilta nenäliinaa, joka löytyi toisen viulun takimmaisesta pultista.

Bachin läsnäolon kyllä tuntee astuessaan Leipzigin Tuomaskirkkoon. Etenkin kun kirkossa soi Bachin musiikki. Samanlainen Andante festivo –olo tulee, kun kulkee juhlallisesti Ainolan porteista sisään. Odotan jo suurella innolla Tuomas-kuoron, Gewandhaus-orkesterin ja Leipzigin laulusolistien Bach-osaamista niin Jouluoratorion kantaateissa kuin kevään Matteus-passiossa.

Tuomaskuoro on ehdotonta poikakuorotradition huippua, perinteet ulottuvat sen perustamiseen vuoteen 1212 saakka. Itse Johann Sebastian Bach toimi kanttorina Tuomaskirkossa vuodesta 1723 kuolemaansa 1750 saakka ja sävelsi tuona aikana huiman määrän mitä laadukkainta käyttömusiikkia.

Gewandhaus-orkesterin kolmas yhteistyötaho on Leipzigin tasokas ooppera ja baletti. Mietinpä tässä orkesterisoittajan kokemuksia, kun pääsee soittamaan viikoittaisten Bach-teosten lisäksi Gewandhausin huippuakustiikassa ja kokemaan oopperateosten helmet ja teatterimaailman magiikan. Kaikissa kolmessa rakennuksessa, Gewandhaus, Thomaskirche ja Oper Leipzig voi haistaa kulttuurin.

Bach Tuomas-kirkon edessä. KUVA Jonas Rannila.
Tuomaskirkon pihamaalla Johann Sebastian Bachin muistomerkki. Bach toimi Tuomaskanttorina vuosina 1723-1750.

Kun torstaina ajoin Travemündestä pienellä Chevroletillani ensimmäistä kertaa Saksan moottoriteitä valtavalla nopeudella kohti Leipzigia (todellisuudessa jumitin ruuhkissa, eikä toi mun auto ees kulje yli 140km tunnissa!), kävin ensitöikseni Leipzigissa rauhoittelemassa sydäntäni Wagnerin varhaisoopperalla Das Liebesverbot. Sen slapstick-huumori puri loistavasti jo viime kesän Bayreuthin-juhlaviikkojen yhteydessä esitetylle yleisölle. Isabellan roolissa kuulin nyt toistamiseen upea-äänistä Christiane Liboria. Nunnaan rakastuvana Friedrichinä loisti jälleen suvereenisti laulanut Tuomas Pursio.

Lisää suomalaisväriä Leipzigiin saatiin sunnuntaiaamun matineakonsertista, kun maestro Hannu Lintu lensi vierailulle johtamaan MDR:n sinfoniaorkesteria Gewandhausiin. Ohjelmassa mm. Prokofjevin kolmas pianokonsertto. Meillä on kovan tason ammattilaisia töissä ympäri maailman.

Hannu Lintu katumainoksessa. KUVA Jonas Rannila.
Hannu Linnun lisäksi Gewandhaus-salissa tänä syksynä orkesteria johtaa mm. Jukka-Pekka Saraste joulukuun lopussa.

Tulevissa blogeissani kirjoitan erityisesti paikallisista musiikkialan vaikuttajista. Konserttivierailuja on mm. Richard Straussin juhlavuoden kunniaksi suunnitteilla Dresdenin Semper–oopperan Ruusuritariin, jossa Christian Thielemannin johdolla marsalkattaren ajattoman roolin tulkitsee Soile Isokoski. Myös uusi Elektra–produktio on konserttilistalla samoin kuin Richard Straussin juhlavuoden konsertti solisteinaan sopraanot Camilla Nylund, Nina Stemme ja Anja Harteros.

Berliinissä käyn tapaamassa hiljattain natsisyytöksistä oikeudessa kuultua moni-osaaja Jonathan Meeseä, joka ohjaa tulevan Parsifal-produktion Bayreuthiin 2015. Chemnitzin oopperaassa kuullaan tämän kauden aikana lukuisia suomalaisnimiä. Tänään siellä saa ensi-iltansa Ligetin Suuri makaaberi.

Jonas Rannila. KUVA Mikael Niemi.
Kunhan opiskelut lähtevät käyntiin, voin raottaa myös saksalaisopiskelijoitten elämää. Perustuuhan kuuluisa Gewandhausklang–sointi Leipzigin musiikkikorkeakoulussa opettaviin Gewandhausin muusikoihin. Miten sointi-ihannetta opiskellaan? Ainakaan saksalaiset opiskelijatoverini eivät olleet yhtä innokkaita lähtemään yksille Kurt Masurin johtaman konsertin jälkeen perjantaina. Onneksi törmäsin ruotsalaisiin Erasmus-kollegoihin.

Jonas Rannila


Julkaistu 30.9.2013

Kommentit
  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.