Markus Kajo
Yle
Moni on kyllä luopio. (Esimerkiksi te.) Luulisi, että jos valtio antaa niille kansallislaulun, niin opettelisivat sen. Mutta ei opettele moni! Vai osaatteko muka itse Maamme-laulun kaikki 11 säkeistöä - edes suomeksi? Ette osaa - ihan muutamasta ensimmäisestäkin mumisette sanat tarkoituksella epäselvästi, kun ette ole ihan varma että miten ne menikään.
Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että aika paksua palturia on painettu siihen Maamme-lauluun.
Esimerkiksi 9. säkeistössä sanotaan, että ”Jos loistoon meitä saatettais vaikk’ kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin.
Onko näin?! Että jos vaikka jollekin eläkeläiselle tarjottaisiin täydellistä hype-onnelaa, niin se kumminkin mieluummin hinkuaisi sieltä räntäsateeseen itikoiden kupattavaksi ja laskemaan senttejä että riittääkö tarjoussilakkalaatikon ja piimän lisäksi punajuuriin rahat.
Vielä naurettavan selvemmin kontrasti tulee esille alkutekstiä lukiessa: Och fördes vi att bo i glans Bland guldmoln i det blå, Och blev vårt liv en stjärnedans Där tår ej göts, där suck ej fanns. Till detta arma land ändå Vår längtan skulle stå.
Jo pomppasi! Että kun elämä siis olisi yhtä tähtitanssia kultapilvien keskellä, ilman huolen häivää, niin nämä muka sieltä hinkuaisivat että hoi, mie tahon betonilähiöön takaisin ja seisomaan hikisenä jonossa ja janoan murehtimaan laskuja ja terveyttä ja velkoja - ja missä pirussa viipyy se räntäsadekin, ja itikat ja eihän täällä ole kännissä mölyäviä naapureitakaan eikä kuulu lähiräkälän karaoken uikutusta!
Mutta silti on sanottava, että on Maamme-laulu sentään joissakin järjen rajoissa sentään.
Toisin on kreikkalaisilla.
Kreikan kansallislaulun - Ύμνος εις την Ελευθερίαν (Imnos eis tin elefterian); hymni vapaudelle, sepitti Dionysios Solomos.
Voi vain kysyä, oliko Solomos syönyt liikaa sokeria laulua sepittäessään - siinä on nimittäin säkeistöjä mielipuoliset 158 (!) kappaletta.
Kun katsoin Youtubesta, niin kahden ekan säkeistön laulaminen vei pikkuisen yli kaksi minuuttia, eli noin 1’04” - 1’05” kuluu aikaa per säkeistö.
Jonsei laskupääni heitä, niin silloin koko laulun laulaminen veisi kreikkalaisilta hyvästi kolmatta tuntia.
Eli jos on virallisia kokkareita tai muita, joiden aluksi kuuluu laulaa kansallislaulu, ja jos kokkareiden kestoksi on ilmoitettu esim. että ”Cocktail-tilaisuus klo 18.00-20.00”, kun pari tuntia on kai aika tyypillinen kokkarikutsujen kesto, niin olisi päästy vasta kansallislauluun - ja siitäkin olisi vielä vaikka kuinka monta säkeistöä laulamatta - kun vahtimestarit alkaisivat jo väkisin auttaa naisille takkia päälle ja työkkiä miehiä ovesta ulos, niin että kansallislaulun loput laulettaisiin parkkipaikalla autoon noustessa ja juhlat olisivat ohi ennen kuin olisivat kunnolla alkaneetkaan. Ei viinan tippaa olisi vieraat ehtineet saada, eikä maistaa feta-juuston murenaakaan.
Kaikki tervetuliaismaljat, viinit, viskit ja cocktailit helmeilisivät kristallilaseissaan juhlasalin tarjoilupöydillä ja airutnauhapuetuiden tarjoilijatyttöjen tarjottimilla juomattomina, ja vahtimestarit ryyppäisivät niitä tarjoilijatyttöjen kanssa, työnnellen koristeellisimpien paukkujen paperisateenvarjoja tarjoilijatyttöjen hiuksiin koristeeksi.
Ja söisivät hammastikkuihin tökittyjä kreikkalaisia lihapullia kymmenittäin; ja ahmisivat kreikkalaista salaattia isoista kulhoista, ammentaen sitä suuhun suoraan niillä isoilla ottimilla, ja makaisivat mahallaan tarjoilupöydällä, kyynärpää kaviaariastiassa, naama tarjoiluvadilla, kuolainen leuka maksapateen päällä leväten, massuttaisivat hanhenmaksapateeta, sitä alahampaillaan jälttäen ja nuollen ja röyhtäilisivät ja nauraisivat ja piereksisivät kuin meidän entinen naapurin setä jolla oli pussihousut, ja joka tuli pihan lasten lähelle, ihan siihen viereen, ja siinä sitten tahallaan piereksi ja nauraa käkätti vähähampaisella suullaan että "Suut makkeeksi!"
Mutta nälkäisen cocktailväen innoton kansallislaulu sinnittelisi viimeiseen säkeistöön, ja äänet kuolisivat sitten pakokaasuntuoksuiselle parkkipaikalle, kun pettynyt juhlaväki palaisi kotiinsa, istumaan sohvalle pää käsien välissä, kiroten katkerasti että mitä vasten pitää olla näin pitkä kansallislaulu, että sama pettymys joka juhlissa - ensin niin into piukeana sinne. Ja sitten nälissä kotiin. Että on tämä ..sanonko ihan mistä!
Sillä tavalla kiroaisivat ne luopiot omaa kansallislauluaan, että pah ja vielä kovemmin pah!
Että on tämä kyllä yhtä pirua!
Toivoo:
Yksi monten puolesta.
Maamme-laulu:
