Puhuva lintu matkii myös puhelinta ja solkkaa sopimattomia

Julkaistu 03.10.2013 - 17:15. Päivitetty 19.11.2018 - 13:12

Monikin lintu oppii matkimaan ihmiskielen ilmauksia niin hyvin, että omistaja joskus uskoo sen puhuvan ajatuksella. Mutta käsittääkö älykkäinkään siivekäs mitään toistelemiensa sanojen sisällöstä?

Joensuulaisessa perhospuutarha Betaniassa asustavan Juuso-papukaijan erikoisuutena on v-alkuinen kirosana. Vuonna 2014 se vastasi kyseisellä ilmauksella tarhassa vierailevan presidentti Sauli Niinistön jokaiseen kysymykseen. Korkea-arvoinen kävijä arvioi linnun sanavaraston "vähän yksipuoliseksi". Syy oli tietysti tuntemattoman, joka oli nähnyt aiheelliseksi opettaa sopimattomuudet linnulle.

Ihmispuhetta oppivat helpoimmin jäljittelemään mm. juuri papukaijat ja beorastaat eli pyhämainat. Myös kotoiset varikset, harakat, korpit ja kottaraiset saadaan lausumaan ymmärrettäviä sanoja.

Puheen opettaminen linnuille perustuu sanojen tai lauseiden kärsivälliseen toistamiseen monta kertaa päivittäin usean viikon ajan, museonhoitaja Liisa Kempf kertoo beorastas Manusta. Varkauden Mekaanisen museon lemmikki osasi puhua hieman aavemaisella äänellä kymmenkunta eri lausetta sekä lisäksi viheltää, nauraa ja matkia mm. puhelinta.

"Puhe" onkin vain yksi jäljittelyn muoto. Loimaalaisen Mari-harakan kerrottiin osaavan matkia mm. vanhan mummon naurua, ja haminalaisen Viivi-papukaijan repertoaariin kuuluivat kuulemma hälytyssireenien yms. äänet. Heinolan lintutarhan Julli-korppi osasi myös imitoida tupakoivaa ihmistä: se yski aamuisin kuin ikänsä polttanut tervakeuhko, sylkäisi ja teki jalallaan stumppausliikkeen.

Puhuvat linnut tarjoavat isännilleen tai emännilleen viihdykettä ja seuraa, ja osa heistä käyttääkin suojateistaan inhimillistävää pronominia "hän". Jotkut vertaavat lintujen jäljittelyharjoituksia suorastaan ihmislapsen puheopetteluun. Esimerkiksi Viivin emäntä uskoi, että kun opetettavia sanoja toistetaan kylliksi, eläimen päässä "alkaa muodostua ajatus". Heinolan lintutarhan opas sanoo Julli-korpin puhelevan matalalla äänellään "pitkiä lauseita, ihan järkeviä juttuja".

Veikko Neuvosen ohjelmassa vuonna 1980 vakuutetaan kuitenkin, etteivät eläimet ymmärrä toistelemiensa sanojen merkitystä, vaikka jotkut niistä oppivatkin yhdistämään tietyt sanat tiettyihin tilanteisiin. Lintu saattaa oppia toivottamaan illalla "hyvää yötä", koska se on tottunut kuulemaan lauseen aina samaan aikaan. Maineikas etologi Konrad Lorentz toteaa ohjelmassa silti, etteivät edes älykkäimmät puhuvat linnut kykene käyttämään sanoja hyödykseen. Vaikka ne osaavat sanoa "ruokaa", "vettä" tai "minulla on nälkä", ne eivät osaa käyttää näitä ilmauksia saadakseen niiden avulla ravintoa tai juotavaa. Kuvaavaa kyllä, Korkeasaaren kesy harakka osasikin parhaiten ilmauksen "sano, sano", jota sille oli nähtävästi eniten hoettu.

Näkemys siitä, että eläimet kykenevät oppimaan sanojen merkityksiä, sai 1900-luvun lopussa vankkaa tukea etenkin yhdysvaltalaisen eläinpsykologin Irene Pepperbergin monikymmenvuotisesta työstä harmaapapukaija Alexin parissa. Pepperbergin tutkimusten mukaan kärsivällisesti opetettu lintu ei ainoastaan jäljitellyt ihmisääntä vaan osasi yhdistää sanan ja sen merkityksen. Se kykeni laskemaan kuuteen sekä nimeämään ja erottelemaan mm. erimuotoisia ja -värisiä esineitä. (Lisätty 11.10.2013)