Hyppää pääsisältöön

Mikä ei tapa, se vahvistaa

Mehdi Lakhal
Mehdi Lakhal Kuva: Mirva Lahtimaa / Yle mehdi lakhal

Otsikon lailla ajattelee nyt 36-vuotias, perheellinen nuoriso-ohjaaja Mehdi Lakhal. Hänen nuoruutensa ei ollut ihan tavallisimmasta päästä. Sitä värittivät epävarmuus ja rasismi.

Vuonna 1994 17-vuotias Mehdi saapui Suomeen veljensä kanssa Algeriasta maan sisäisten ongelmien takia. Mehdin isä oli tullut Suomeen jo muutama vuosi aikaisemmin. Kieli oli nuorukaiselle vieras, kuten maa ja sen tavatkin.

- Kaikkialla hoettiin, että maassa maan tavalla. Pitää käydä saunassa ja juoda olutta. En kuitenkaan halunnut, kertoo Mehdi.

Mehdi meni kouluun Jakomäkeen, muttei puhunut sanaakaan suomea. Hänen korviinsa oli kiirinyt tieto, että keskustassa on paljon muita maahanmuuttajia. Niinpä hän suuntasi ”steissin jengiin”.

Jengi oli sekä hyvä että huono asia. Hyvää isossa porukassa olivat toiset maahanmuuttajat, joiden kanssa pystyi keskustelemaan. Mehdi puhuu äidinkielinään ranskaa ja arabiaa ja kavereidensa kanssa myös englantia. Kavereita oli paljon mutta siitä seurasi myös ongelmia.

- Tuolloin Suomessa oli vielä paljon rasismia ja meille huudeltiin paljon rasistisia asioita. Tämä aiheutti kitkaa, josta syntyi tappeluita. Vaikket olisi itse ollut tappelussa mukana, sinut leimattiin, Mehdi muistelee.

Walkers tulee apuun

Mehdi odotti tuolloin oleskelulupaa ja sai kaksi kielteistä päätöstä. Ainoat aikuiset, joiden kanssa hän ja muut maahanmuuttajat olivat tekemisissä, olivat poliisit ja vartijat. Tuolloin mukaan astui Walkers.

- Walkers jalkautui ihmisten joukkoon ja he pyysivät meidätkin kahvilaan. Tuolloin tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että meidät hyväksytään, Mehdi kertoo.

Walkersin vapaaehtoiset olivat ainoat turvalliset aikuiset, joiden kanssa Mehdi pystyi puhumaan. Muualta hän ei apua saanut eikä kotona isän kanssa ollut tapana keskustella.

- Meidän kulttuuriimme kuuluu selviäminen. Kaikkien pitää selvitä itse. Emme isän kanssa puhuneet koulutuksesta, työpaikoista tai muusta sellaisesta. Vapaaehtoisten kanssa puhuimme ihan tavallisista tärkeistä arjen asioista, sanoo Mehdi.

Eräs Mehdille hyvin tärkeä ihminen auttoi häntä oleskelulupa-asioissa, poliisin kuulusteluissa ja sopeutumisessa Suomeen. Hän oli Walkersin perustaja Olavi Sydänmaanlakka.

- Olavi oli aina mukana kaikessa henkisenä tukena ja muutenkin. Kun rikoksista oli epäiltynä 30 maahanmuuttajanuorta, Olavi oli mukana auttamassa, Mehdi muistelee kiitollisena.

Walkersin ansiosta Mehdi oppi suomen kielen perusteet vuodessa. Hän ei osaa kuvitellakaan, missä olisi ilman vapaaehtoisten apua.

- En varmaan olisi edes Suomessa. Onneksi päädyin Walkersiin, sillä sitä kautta sain tietää, mihin ammattiin haluan valmistua. Tein töitä vapaaehtoisena ja kouluttauduin oppisopimuksella nuoriso-ohjaajaksi Järvenpäässä. Sillä tiellä olen edelleen.

Teksti: Mirva Lahtimaa

Miten Aseman Lapset ry:n Walkers-kahvilat toimivat?

Lähde sinäkin Wapariksi!

Nuoret eivät pelkää Waparia – katso haastattelu

  • Nuorten Duuniringistä apua arkeen

    Duunirinki on 4H-yhdistyksen alaisuudessa toimiva työnvälitystiimi, jonka kautta 15 – 20 -vuotiaat nuoret saavat työkokemusta ja omaa rahaa. Työtehtävien perusvalmiuksien lisäksi Duunirinki-koulutuksissa käydään läpi työelämässä tarpeellisia vuorovaikutustaitoja, jotka tuovat itsevarmuutta, ja antavat valmiuksia työelämään.

  • Yksinäisyyden voi selättää!

    Viime viikon teemamme käsitteli yksinäisyyttä ja sitä, voiko siitä päästä eroon. Kysymykseemme ”Onko yksinäisyys elinkautista?”, vastaus kuului, ei ole.