Hyppää pääsisältöön

Christer Lybäck – katupojasta kirurgiksi

Helsinkiläinen Christer Lybäck (s. 1953) eli lasisen lapsuuden ja nuoruuden. Päihteet ja rikollisuus kuuluivat kasvavan helsinkiläispojan maailmaan tavalla, joka ei hyvää ennustanut. Christer Lybäck yllätti kuitenkin kaikki: hänestä kasvoi selviytyjä, menestyjäkin. Christer on halunnut kertoa tarinansa julkisuudessa antaakseen toivoa nuorille, jotka ovat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen.

Lapsuus järkkyy

Christer Lybäckin lapsuus sujui rauhallisesti aina isän varhaiseen kuolemaan asti. Christer oli 9-vuotias isän menehtyessä sydäninfarktiin. Christerin oli vaikea ymmärtää kuolemaa saati puhua tunteistaan. Sulkeutunut poika ei pysynyt äidin kontrollissa eikä osannut koulussakaan tuoda tunteitaan esiin. Alkoi erilaisen kaveripiirin vaikutus ja katujen kutsu. Koulu takkuili, yhä useammin Christer vietti aikaa kaupungin kaduilla epämääräisessä seurassa.

-Kun noin 10-vuotiaana join ensikännini, huomasin viinan tuoman helpotuksen. Olin heti koukussa päihteisiin, Christer kertoo.

Alaikäiset hankkivat alkoholia ensin toinen toistensa kodeista, myöhemmin viinahankintoja varten varasteltiin lompakoita. Aina löytyi joku aikuinen viinan ostaja. Alkoholin lisäksi tinneri olisi suosittu imppaamisaine, halpa päänsekoittaja.

Poliisien tutusta vankilakundiksi

Christerin koulu meni penkin alle, mutta hän sai arvostusta katutappelijana, ”kovana kundina”. Pikkurikokset kasvoivat kasvamistaan rankemmiksi, mutta alaikäisenä hän vielä luisteli vastuista. Koulukotiakin kokeiltiin, mutta sieltä Christer karkasi tuota pikaa.

-Poliisi yritti varoitella ja muistutella miten käy, kun täytän 15. En minä siitä piitannut, en katsonut tulevaisuutta päivää pitemmälle, Christer Lybäck muistelee.

Christer oli 16-vuotias joutuessaan ensimmäisen kerran vankilaan rötöksistään. Siitä alkoi kalterikierre, jonka monikaan ei uskonut päättyvän hyvin, ei Christer itsekään.

-Pahin kokemus oli heti ensimmäisellä vankilajaksolla, jolloin jouduin vanhemman linnakundin raiskaamaksi, Christer kertoo.

Raiskaus tapahtui kun Christeriä oltiin siirtämässä Keravan nuorisovankilasta Köyliön varavankilaan vankijunalla. Elinkautisvanki oli saanut puukon haltuunsa ja sillä uhkaamalla pakotti Christerin uhrikseen.

-Siitä tapauksesta syntyi mielessäni sellainen vihan ja kostoajatusten kierre, josta en tahtonut vuosiin päästä yli, Christer muistelee.

Toivottomuuden vuodet

Yle AkuuttiChrister Lybäckin nuoruudesta kaikkiaan seitsemän vuotta kului eri vankiloissa. Hän oli rikoksenuusija, joka lyhyet vankilajaksojen väliajat oli täydellisessä päihdekoukussa. Erään kerran hän hyppäsi äitinsä kodin ikkunasta, kolmannesta kerroksesta pihalle. Lantion murtuminenkaan ei pysäyttänyt itsetuhoista käyttäytymistä.

-Kun olin tyttöystävälle sanonut, että hyppään eikä tämä uskonut, minä hyppäsin. Se oli uhoa ja näyttämisen halua, Christer kertoo.

Christer Lybäck ei tullut enää vankiloissakaan toimeen muiden kanssa. Varsinkin vartijoiden ja muun henkilökunnan kanssa hän oli jatkuvasti sotajalalla. Tämän vuoksi Christer joutui viettämään pitkiä aikoja ”rundissa”, eristyssellissä.

-Siellä totaalisessa yksinäisyydessä aloin ensimmäistä kertaa kunnolla ajatella, mihin olin elämääni viemässä. Ennen kaikkea tajusin vihdoin, että päihteet olivat kaiken pahan alku ja juuri, Christer muistelee.

Vertaistukea ja opintoja

Kun Christer Lybäck tajusi tarvitsevansa apua päihteistä irtaantumiseen, hän oli valmis kohtaamaan apujoukkoja. Aiemmin hän ei ollut päihdevalistuksesta piitannut, nyt hän hakeutui Sörnäisten vankilassa vertaistukiryhmään.

-Oli tärkeää, että vertaisryhmiä vetivät entiset rötöstelijät. Minuun tehosi sellaisten ihmisen kertomukset, jotka olivat eläneet kuten itsekin, rikosten ja päihteiden kierteessä, Christer toteaa.

-Nöyrtymisen ja sydämen murtumisen kautta tähän vastaanottavaan tilanteeseen tulin. Kun pääsin alkuun, tahtoni selättää päihteet oli vahva, Christer kertoo.

Koska Christerin koulunkäynti oli jäänyt pahasti kesken, hän aloitti vankilassa opinnot uudestaan.

-Opinto-ohjaaja Raija Järvenpää oli henkilö, joka valoi minuun uskoa. Hän osoitti, että kykenen oppimaan, muistamaan, pärjäämään, Christer muistelee lämmöllä.

Kun Christer viimeisen kerran vapautettiin Helsingin keskusvankilasta 31.5.1979, hän oli suorittanut niin keskikoulun kuin lukionkin ja sai vapautumispäivänään ylioppilaslakin.

Anteeksiantoa ja itseluottamusta

-Vihan ja koston ajatuksissa on mahdonta päästä uuden elämän alkuun. On annettava mielessään anteeksi myös sellaisille ihmisille, joiden katsoo tehneen itseään kohtaan väärin, Christer Lybäck korostaa.

Eräässä vaiheessa Christer kävi ammatinvalintatesteissä, joiden tuloksena hänelle suositeltiin tarkkuutta vaativaa työtä, esimerkiksi hienomekaanikkona. Kun Christer kertoi testaajalle oman toiveensa lukea lääkäriksi, testaaja suorastaan suuttui ja piti ajatusta mahdottomana. Christer ei tästä lannistunut vaan otti asioista selvää. Hän päätti toteuttaa unelmansa, pala palalta.

-Ei se uusi elämä helppoa ollut. Sekalaisia töitä piti tehdä opintojen ohella ja hankaluudet kohdata silmästä silmään. Kaiken mahdollisti täydellinen raittius, muuten ei olisi mistään tullut mitään, Christer Lybäck tietää.

Eheytynyt elämä

Christer Lybäckin ura eteni sairaanhoitajasta lääkäriksi, sitten oli vuorossa erikoistuminen kirurgiksi.

Yle Akuutti-Tarkkuutta, etten sanoisi hienomekaniikkaa tämäkin vaatii , Christer viittaa nauraen ammatinvalintaohjaajan sanoihin.

Menestyneenä kirurgina, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä Christer toteuttaa unelmaa, johon vain harva hänen kohdallaan uskoi. Christer on alusta asti ollut lähipiirilleen avoin taustastaan. Viime vuosina hän on kertonut tarinansa yhä useammin myös julkisuudessa.

-Jos joku saa apua minun tapauksestani, ja ennen kaikkea ymmärtää päihteiden vaarallisuuden, se on hieno asia, Christer toteaa.

Päihteistä Christer Lybäck haluaa varoittaa etenkin elämänsä alussa olevia nuoria. Christer tietää miten helposti lapsi ja nuori alkoholisoituu. Hän ei usko niin sanottuun kohtuukäyttöön.

-Olen elänyt 30 vuotta ilman päihteitä. Ilman raitistumistani minulla ei olisi perhettä, lapsia, tätä hienoa ammattia, toteaa Christer Lybäck.

-On mahdollista selviytyä mahdottomastakin, sen haluan esimerkilläni tuoda julki, Christer Lybäck kannustaa.

> Katso Christer Lybäckin tarina

Christerin tarina myös kirjana: Arno Kotro-Christer Lybäck: Veitsen terällä, Otava

Toimittaja: MARJO LUNDVALL

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 19.4.2016