Hyppää pääsisältöön

Sosiaalisessa mediassakin voi ihastua - lue tarinat

Kysyimme viime viikolla, onko YleX:n yleisö löytänyt itselleen rakkautta, seuraa tai ystävyyttä sosiaalisen median monimuotoisista palveluista. Vastauksia tuli runsaasti ja valitsimme tarinoiden joukosta parhaat.

Rakkaus // Kuva: Yle

Sosiaalisen median palvelut ovat haalineet haaveihinsa runsaasti käyttäjiä, ja muun muassa mikroblogipalvelu Twitterin hoteissa huutelee jo Suomalaisia on Twitterissä jo puoli miljoonaa . Kun some seuraa nykypäivinä liki kaikkialle mobiililaitteiden muodossa tulee palveluissa keikuttua enemmän kuin aiemmin - toisinaan somesta saattaa startata hedelmällisen keskustelun ohessa vaikkapa pienimuotoinen sutina.

YleX Viikonlopun Anne Lainto avitti Suhdesoppa-osiossa Tipua, joka koki ihastuneensa Twitterissä. Tipu pähkäili, josko twiittailukaveria voisi pyytää treffeille, ja Anne kysyikin kuulijoilta, josko somessa voi näiden mielestä ihastua aidosti. Valtaosa vastanneista oli sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa voi ihastua ihmiseen samalla tavalla kuin tosielämässäkin, sillä 68 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ihastumisen puolella.

Toki netistä rakkaustarinoiden löytyminen herätti myös kielteisiä ajatuksia, ja muutama Anonyymi käyttäjä muistuttikin, ettei kaikki ole sitä, miltä netissä näyttää.

- Mistä muka tietää kuka on netissä sitä mitä väittää olevansa? Ei mistään! Parempi hankkia kaikki seura ihan oikeasta elämästä, ei netistä, kirjoitti Anonyymi.

Optimistisempia ja rohkaisevampiakin vastauksia Tipun pähkäilyihin tuli, ja muun muassa nimimerkki Timo oli sit mieltä, että Twitterin 140 merkin pituiset viestit ovat mitä parhain keino tutustua ihmiseen.

- Ongelma on vain siinä että tuon mittaisena Norman Batesin ja Ryan Goslingin "flirtit" vaikuttavat twitterissä ihan samanlaisilta. Ehkä niille ensitärskyille kannattaa varata "mummo joutui sairaalaan" -puhelu ja mahdollisesti raiskauspilli. Tämä sen takia että mahdollisuus niihin "missä on Tipu" -lööppeihin on pieni mutta kuitenkin olemassa lähdettäessä täysin tuntemattomien some-tyyppien kanssa ulos, Timo kuitenkin vielä muistutti.

Somelempeen voi siis heittäytyä, ja niin ovat tehneet kyselyymme vastanneetkin. Rontti-nimimerkki hyödynsi sutinareissullaan useampaakin sosiaalisen median mobiilisovellusta, Pekan rakkaustarina starttasi Irc-Galleriasta ja Venla pariutui Facebookin kautta.

Rontin tarina:

Saavuin elämäni ensimmäistä kertaa Ouluun eräille festareille. Festarihuminan oheen kaveri oli sopinut Twitterissä pystyyn Oulu-miitin johonkin paikalliseen olutbaariin. Missasin festaripäissäni ja -kiireissäni miitin melkein kokonaan ja vihdoin saapuessani paikalle olinkin missannut tyypit, jotka ihan oikeasti olisin halunnut tavata.

En kehdannut kuitenkaan poistua heti, vaan jäin kaverini ja muutaman Twitteristä tutun tweepsin kanssa bisselle. Paikalla oli se hauska ja kiukkuinen pyöräilijätyttö, se tyttö joka ehkä purjehtii, opettaja, joka ei näyttänytkään samalta kuin profiilikuvassa, muutama täysin random ja Teuvo. Heitettiin ystävälliset kättelyt, perus tweepshengausta, jossa keskustellaan lähinnä muista Twitter-tyypeistä. Kenet tuntee oikeasti, kenestä pitää, ai sä tunnet sen? Mä en siedä sitä lainkaan -meininkiä.

Kännykkään pamahteli uusia twitterseuraajia, missio suoritettu, juorut juoruttu ja oli aika jatkaa juhlimista oman porukkani mukana. Lähdin IRL-kavereitteni kanssa festareiden päämestaan, jossa meininki oli jo hyvin jalluntäyteinen. Muutaman humalaisen hetken kuluttua tanssilattialla tajusin bailaavani aikaisemmin twittermiitissä olleen Teuvon kanssa! Hän kertoi jääneensä lukemaan twiittejäni, tsekanneensa 4squaresta mihin baariin olin logannut itseni ja päättänyt lähteä perääni!

4square-stalkkaus päättyi joraamiseen tanssilattialla, muutamaan tarjottuun juomaan ja lopulta saavuin festarin majoituspaikkaani hämmentynyt hymy naamallani - seuraavana aamuna.

Pekan tarina:

Ennen koko some-vallankumousta, vielä kun naiset oli puuta ja miehet rautaa, nuorison suosiossa olivat kuvagalleriat ja Skypen edeltäjä MSN Messenger. Minäkin tein itselleni profiilin IRC-Galleriaan ja liityin myös MSN Messengerin käyttäjien iloiseen joukkoon.

Kavereiden kautta kuulin vuonna 2006, että kuvankaunis, samanikäinen ja -oloinen tyttö olisi IRC-Galleriassa ja saattaisi olla kiinnostunut myös MSN Messenger -ystävyydestä. Ujona ja arkana teinipoikana mietin kauan, miten aloittaa keskustelua ja lähestyä tätä kauneinta näkeemäni tyttöä. Kerättyäni tarpeeksi rohkeutta uskalsin kommentoida. Muistaakseni ensimmäinen kommenttini oli "Moi, oon kuullu susta juttua. Oot söpö :)" tai jotain yhtä siirappista.

Aloimme kommentoida toistemme kuvia ja meseosoitteetkin tuli vaihdettua. Huomasimme heti, että meillä on paljon yhteistä ja että vaikka meistä ei tulisikaan pariskuntaa, olisimme ainakin hyvät kaverit. Asuimme eri paikkakunnilla ja jännitimme toistemme ensimmäistä tapaamista livenä niin paljon, että kului useampi kuukausi ennenkuin näimme. Ensimmäisessä tapaamisessamme emme uskaltaneet juuri edes puhua toisillemme. Molemmille jäi kuitenkin käsitys, että tutustuisimme kyllä paremmin ja että livenä olisi kiva nähdä uudestaankin. Meillä oli yhteisiä kavereita, joiden kanssa vietimme aikaa, joten tapaamiset oli helppo naamioida kaverillisiksi.

Vuoden 2007 lopulla aloimme seurustella. Elimme netin välityksellä toisillemme viestitellen ja välillä mahdollisuuksien mukaan tapaillen kolmen vuoden ajan. Vietimme joka ilta tietokoneen ääressä useamman tunnin, joten jo yhteenmuuttaessa tiesimme toisistamme kaiken ja tuntui kuin olisimme olleet tiiviisti yhdessä, vaikka välillämme välimatkaa oli yli 100 km. Vuonna 2010 muutimme yhteen kokonaan uudelle paikkakunnalle.

Sittemmin olemme eronneet, joten tuosta IRC-Galleriasta mesen kautta yhteiseen kotiin johtaneesta suhteesta ei lopulta syntynyt elämän mittaista rakkaustarinaa, mutta pysyimme yhdessä viiden vuoden ajan ja ilman sen aikaisia some-mahdollisuuksia emme olisi varmaan koskaan edes tutustuneet toisiimme.

Venlan tarina:

Itselleni sattui noin kuukausi sitten hauskasti Facebookissa. Nettituttavani J, jota en ole koskaan tavannut, julkaisi facebookissa jotakin johon kommentoin. Myös nettituttavani tuttava P kommentoi kyseiseen juttuun. J kommentoi, että "toi V (minä) on mukava muija" ja P pyysi mua kaverikseen. Juttelimme Facebookissa pitkään ja paljon, kunnes huomasimme, miten paljon meissä on yhteistä ja miten hyvin tullaan juttuun. Ei menny kauaakaan, kun sitten lopulta nähtiin livenä ja alettiin tapaileen romanttisessa mielessä. Aika näyttää, onko tässä se elämäni rakkaus?

Lähteet: YleX