Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Hermunen, Ehrnrooth ja muut poikamme Bulgariassa

Viime viikkoina Suomen moottoriurheilupiireissä on Kimi Räikkösen lisäksi puhuttanut muuan Mauno Hermunen. Hermunen, 25-vuotias moottoripyöräilyn supermoto-luokan maailmanmestari, pokkasi viikonloppuna tuoreeltaan lajin MM-joukkuekisassa hopeaa. Mikä teki saavutuksesta erityisen mielenkiintoisen oli nuoren mitalistin muuttunut kansalaisuus. Lyhenne FIN Hermusen nimen yhteydessä oli vaihtunut muotoon BUL.

Hermunen oli vaihtanut Bulgarian passiin kyllästyttyään Suomen moottoriliiton taloudellisen tuen riittämättömyyteen. Bulgaria järjesti Hermuselle kansalaisuuden pikavauhtia, jotta suomalaiskuski saatiin edustamaan joukkuekisassa Bulgariaa.

Tapaus on mielenkiintoinen anekdootti Suomen ja Bulgarian keskinäisten suhteiden historiallisessa jatkumossa. Onhan Suomen ja Bulgarian välillä jo vuosisatoja vallinnut tietynlainen yhteistyö, ystävyys ja avunanto. Hermunen jeesasi bulgarialaisia ainakin tuon kolmiyhteyden viimeisen prinsiipin mukaan, vaikkei virallinen Suomi lajiliiton hahmossa tai moni suomalainen maanmieskään tähän maiden väliseen YYA-aktiin kovin suopeasti suhtautunut.

Satunnainen matkailija vierailee Bulgariassa

Katso Elävä arkistossa: Satunnainen matkailija tutustuu bulgarialaiseen huumoriin

Hermusen valtiorajat ylittävä loikka liittyy siihen historialliseen ketjuun, joka alkoi vuonna 1877. Tuolloin 900 vapaaehtoisesta suomalaissotilaasta koostunut Suomen kaarti osallistui Venäjän ja Osmanien valtakunnan väliseen sotaan, joka myöhemmin on tunnettu paitsi Turkin sotana, myös Bulgarian itsenäisyyssotana. Suomalaissotilaiden merkittävin panos Bulgariassa nähtiin Gornyi Dubnjakin taistelussa turkkilaisia vastaan samana vuonna. Taistelussa kaatui 24 suomalaista, joista viisi oli upseereita. Yhteensä sota vaati arviolta parinsadan suomalaisen hengen.

Suomalaissotilaiden motivaatiota voi vain arvuutella, mutta mikään lajiliitto tuskin oli sotkeutunut tuohon veriurheiluun.

Ja kävi niin, että Suomi voitti sodan. Osana Venäjää kylläkin, muttei tartuta nyt lillukanvarsiin. 3. maaliskuuta 1878 solmittiin San Stefanossa Marmaranmeren rannalla rauhansopimus, joka merkitsi itsehallinnollisen Suur-Bulgarian ruhtinaskunnan syntyä. Päivää juhlitaan nykyään Bulgarian Kansallisen Vapautuksen Päivänä, maan de facto itsenäisyyspäivänä.

Bulgarian aurinkorannoilla 1963

Katso Elävässä arkistossa: Åke Lindman ja Tamara Lund Bulgarian aurinkorannoilla 1963

Bulgarialaisten kiitollisuus suomalaisia kohtaan on nähtävissä yhä edelleen.

Bulgarialaislapset ovat saaneet lukea historian oppikirjoista, kuinka kaukaa Pohjolasta saapui satoja suomalaisia bulgarialaisten rinnalle vapauttamaan maa Turkin 500 vuotta kestäneestä herruudesta. Joka vuosi maaliskuun kolmantena Bulgarian presidentti ylistää puheessaan suomalaisia sotilaita. Bulgariasta löytyy suomalaissotilaille omistettuja muistomerkkejä.

Ja jos tämä ei huurruttanut sinivalkovihreänpunaisia laseja, kelatkaa tätä: suomalainen on toiminut Bulgarian pääministerinäkin! Nastolan oma poika, Johan Casimir Ehrnrooth, Venäjän keisarillisen armeijan ansioitunut upseeri, kantoi vastuuta Bulgarian johdossa 1880-luvun alussa.

M.A Nummisen Sähkökvartetti Bulgariassa

Katso Elävässä arkistossa: M.A Nummisen Sähkökvartetti aiheutti riitasointuja Bulgarian ja Suomen välille

Motokuski Hermunen liittyy siis harvinaisen kovaan seuraan. Ehkä Bulgaria ei myöntänyt Hermuselle passia pelkästään urheilullis-itsekkäistä syistä. Ehkä bulgarialaiset urheiluvaikuttajat muistivat vielä venäläisen fennofiilin Grigori Petrovin teoksen Valkoisten liljojen maa, sen myyttiset tarinat Pohjoisen rehellisestä, sitkeästä ja urheasta kansasta. Ehkä he muistivat vanhan suomalaisen sotilaslaulun Oi kallis kotimaa, sen sanat ”Balkanin santaan” haudatuista sekä ”Tonavan yli” marssivista (oletettavasti ei tuossa nimenomaisessa järjestyksessä) pojista.

Tai ehkä he muistivat, että Hermunen on aika kova ajamaan moottoripyörällä.

Kuuntele myös Yle Radio 1:n ohjelma Todellisia tarinoita - Balkanin santaa varpaissa