Hyppää pääsisältöön

Hieno tarina huonosta näyttelijästä

Jos joskus voi käyttää sellaista ilmaisua kuin sydämeenkäypä, niin tästä esityksestä voi. Teatterimuseon näyttämölle astui eilen näyttelijä Eero Kilpi (1882-1954), josta suurin osa suomalaisista ei ole kuullutkaan. Hyvästä syystä. Kilpi ei ollut tähtinäyttelijä. Hän oli sivuroolien mies, taka-alalla kompuroivien hassahtaneiden ukkeleiden spesialisti. Hän oli jäykkä kuin tikku. Hän kärsi kiusallisista maneereista: puhe karkasi aina liian korkealle, liian nopeaksi. Siksipä hän ei juuri repliikkejä saanut.

Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama pienoisnäytelmä nimeltä Fosforinhohtoinen lurjus antaa vihdoin Eero Kilven puhua. Näyttelijä Juha-Pekka Mikkola esittää tätä vähemmillä lahjoilla siunattua kollegaansa, ja tekee sen suurella rakkaudella, viisaasti, hauskasti ja herkästi.

Juha-Pekka Mikkola on Eero Kilpi. Kuva Perttu Suominen.Esitys sai ensi-iltansa vuonna 2009 Kustavin Volter Kilpi –viikoilla. Eero Kilven kohtalona oli kaiken muun lisäksi olla suuren kirjailijan ei niin suuri pikkuveli. 

Näytelmä käy läpi Kilven elämää nuoresta miehestä kuolemaan saakka. Eero Kilpi opiskeli monia eri aloja, kunnes lopulta uskaltautui tunnustamaan, että teatteri oli hänen unelmansa. Ja ihme tapahtui - Kansallisteatterin johtaja Kaarlo Bergbom otti hänet teatteriinsa. Siellä Kilpi teki 45-vuotisen uransa. 130 roolia, joista enin osa ilman sanoja. Vain kaksi kertaa Kilpi sai pääroolin: kerran Daniel Hjortina, kerran Hamletina. Kumpikaan ei, tietenkään, mennyt hyvin.

Fosforinhohtoista lurjusta kuljettaa kaksi voimaa. Toinen on Eero Kilven pakahduttava, uskollinen kiintymys teatteriin. Ja toinen hänen kyvyttömyytensä ilmaista sisäistä paloaan. Mutta miksi huono näyttelijä ei luovuta? Teatterilla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa!, huudahtaa Kilpi. Hänelle teatterin suhde järkeen on kuin talven suhde kesään, elämän suhde kuolemaan. Ei ole toista ilman toista. Ja hän haluaa olla siellä, teatterissa, varjojen maailmassa, jossa kukkaset ja tulenlieskat on silkkipaperista tehty.

Juha-Pekka Mikkola on opiskellut Kilven kankeaa gestiikkaa valokuvista ja säilyneistä filmipätkistä. Kilpi pääsi filmillekin, vaikkei ihan filmitähdeksi. Hän vilahtaa sivuroolissa noin 30 elokuvassa. Esitystä katsoessa pystyy hyvin eläytymään Kilven ristiriitaan: kun tietää, mitä pitäisi tehdä. Mutta ei vaan pysty, ei, vaikka antaa aina kaikkensa.

Yleisö höröttää naurusta Kilven vääntäytyessä pikkuroolista toiseen, valvoessa jännittyneenä toukokuisia öitä. Uusitaanko välikirja, jatkuuko ura? Mutta nauru ei ole pilkallista, se on pikemminkin liikuttunutta. Tekijät ovat Kansallisteatterin tontuksi kutsutun, kömpelön sankarinsa puolella. Ja niin käy, että alan katsomossa istuessani kaivata lisää tarinoita epäonnistujista. Heistä, jotka eivät saavuta haaveitaan, jotka silti jaksavat tehdä työtä, ilman kiitosta, ilman palkintoja.

Tietäisipä Eero Kilpi itse, että 59 vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen taidettaan muistetaan. Että hän saa vielä kerran astua rakastamalleen näyttämölle.

Fosforinhohtoinen lurjus kiertää syksyn ja ensi kevään aikana Suomen teattereita juhlistamassa Näyttelijäliiton satavuotista taivalta. Menkää katsomaan, te keillä siihen tulee tilaisuus


Nälkäteatteri: Fosforinhohtoinen lurjus. Ohjaus ja dramatisointi Hannes Kilven kirjasta Juha Hurme. Rooleissa Juha-Pekka Mikkola, Heikki Herva/ Juha Hurme/ Mika Piispa ja Sidi Lahdenperä.  

Kiertueen esityspäivät ja -paikat löytyvät Näyttelijäliiton sivuilta: http://www.nayttelijaliitto.fi/juhlavuosi/fosforinhohtoinen-lurjus-kiertue/ 

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.