Hyppää pääsisältöön

1930-luvun kielilläpuhuja tulkitsi taivaallisen profetiansa suomeksi

Vuonna 1937 Yleisradio tallensi erikoisen puhenäytteen, jossa hengellisesti virittyneessä tilassa oleva nainen saarnaa tunnistamattomalla kielellä ja tulkitsee viestinsä saman tien suomeksi. "Koini plansi klaadu kremsida hakvem", alkaa mystinen sanoma.

Uskonnollinen kielilläpuhuminen yhdistetään usein voimakkaaseen hurmokseen, mutta tallenteella esiintyvä henkilö ei kuulosta erityisen kiihtyneeltä. Hän puhuu rauhallisesti ja kykenee hetkessä, jopa samassa lauseessa, vaihtamaan Pyhän Hengen synnyttämästä saarnasta takaisin normaaliin ulosantiin.

Yleisradion vanhaan arkistokorttiin ei ole merkitty, missä yhteydessä äänitettä on käytetty. Merkinnän mukaan naisen käyttämä kieli "ei ole mitään tunnettua kieltä. Kieli on kuin lasten puhumaa vieraan kielen matkimista ja alankomaan kieltä sekä loppuosassa skandinaavista kieltä muistuttavaa."

Apostoli Paavalin ohjeiden mukaisesti teksti tulkitaan kuulijoille, mutta ainakin suomennettuna siitä on vaikea löytää varsinaista punaista lankaa. Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen hengellinen "sähkösanoma", joka käsittelee ihmisen pelastumista ja Jeesuksen kohtaamista.

Saarnan tulkkaus ei käy aivan yhtä sujuvasti kuin alkuperäistekstin tuottaminen. Tallenteen keskivaiheilla nainen keskustelee asiasta tuntemattoman miesäänen (ehkä reportterin) kanssa. Hän valittelee, ettei yleisön puuttuessa onnistu kertomaan kaikkea mitä haluaisi. "Toisella kielellä" ajattelu on helpompaa, nainen joutuu toteamaan.

Tietolaatikko

Kielilläpuhuminen eli glossolalia on ilmiö, jossa henkilö puhkeaa puhumaan itselleen ja muille käsittämätöntä kieltä voimakkaassa uskonnollisessa tunnetilassa. Kielilläpuhumisen taitoa vierastetaan monissa kristillisissä piireissä, mutta etenkin helluntailaisuudessa ja valtionkirkon piirissä syntyneissä karismaattisissa liikkeissä (esim. Nokia Missio) sitä pidetään tavoiteltavana armolahjana. Ilmiö tunnetaan myös ei-kristillisissä uskonnoissa kuten šamanismissa tai haitilaisessa voodoossa.

Kristillisyydessä kielilläpuhumisen perinne pohjautuu Apostolien teoissa kuvattuun, helluntaina tapahtuneeseen Pyhän Hengen vuodatukseen, joka teki läsnäolijat kykeneviksi julistamaan evankeliumia eri kielillä (Ap. t. 2:4-6). Kyseessä olivat kuitenkin Jerusalemissa puhutut, olemassa olevat kielet, vaikka apostolit eivät näitä entuudestaan osanneetkaan. Ilmiötä nimitetään ksenolaliaksi tai ksenoglossolaliaksi, vierailla kielillä puhumiseksi.

Apostoli Paavali tuntee korinttolaiskirjeissään myös glossolalian, joka ei tuota mitään tunnettua kieltä: "Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia." Paavalin mukaan tällainen puhe pitäisi seurakunnan kokouksissa aina selittää selväkielisesti, ja yleisen kieltensekoituksen sijasta kerrallaan saisi kielillä puhua korkeintaan kolme henkeä. ( 1. Kor. 14:2, 5, 27)

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto