Heidi Sommar
Yle
Runoilija, kääntäjä ja hiljaisuuden kylien äiti Anna-Maija Raittila eli kuten opetti. Hiljentymisen tiestä heräsi halu auttaa muitakin pysähtymään ja avautumaan hiljaisuudelle.
Hiljaisessa talossa -dokumentti vuodelta 1995 piirtää konstailettoman kuvan Anna-Maija Raittilasta. Hän oli tuolloin jo julkaissut ja suomentanut useita teoksia ja viimeisen viidentoista vuoden ajan ollut perustamassa hiljaisuuden yhteisöjä ja vetänyt retriittejä.
Raittila puhuu paljon vertauskuvin. Dokumentin alussa hän kuvailee maaperää, joka yrittämättä mitään, on silti hedelmällistä ja kasvattaa kaiken, mitä siihen on kätketty. "Maan ei tarvitse näkyä, eikä olla yhtään mitään erikoista."
Raittila vieroksuu nykyajan painetta itsensä jatkuvaan toteuttamiseen. Hän näkee elämän avautuvan ihmiselle toisella tavoin, kuin individualistisesti taistellen. "Ei meitä pantu itsemme toteuttajiksi ja sillä tavalla erikoiseksi, eristäytyväksi olennoksi, vaan palvelemaan, olemaan avoinna, kulkemaan meitä varten valmistetuissa askelissa."
Lestadiolaisperheestä kotoisin oleva Raittila sai hyvin uskonnollisen kasvatuksen ja eli pitkään suojattua elämää. Maailmankuva muuttui yliopisto-opintojen myötä ja Raittila kiinnostui hengellisyydestä, joka olisi yksinkertaista eikä rajaisi ketään pois, vaan yhdistäisi. Raittila tustustui ekumeenisen Taizé-liikkeeseen ja hänellä oli 70-luvulta lähtien merkittävä rooli sen ajatusten levittämisessä Suomeen.
Raittila toimi myös kristillisessä Sinapinsiemen ry:ssä ja oli perustamassa vuonna 1980 Omenapuukylän yhteisöä. Dokumentissa Raittila kertoo avoimesti yhteisöön liittyvistä haasteista. Säännötön ja kaikille asukkaille avoin yhteisö ei lopulta osoittautunut toimivaksi.
Kun antautuu omasta sisimmästään nousevalle hiljaisuudelle, se hämmentää hyvällä tavalla.
Vuonna 1984 Raittila perusti uuden yhteisön Morbackaan ja kokemuksista oppineena teki asioita toisin kuin aiemmin. Paikasta tuli ennen kaikkea hiljaisuuden koti, jonne vakituisten asukkaiden lisäksi saattoi kuka tahansa tulla osallistumaan hiljaisuuden retriiteille.
"Täällä ei tarvitse kenenkään tietää kuka kukin on, ei sanota titteleitä, usein ei nimiäkään", toteaa Raittila Morbackan yhteisöstä.
Raittila korostaa hiljaisuuden merkitystä. Hän uskoo, että ihmisestä vapautuu paljon energiaa muuhun käyttöön, kun ei tarvitse miettiä sosiaalisia kuvioita ja näytteillä oloa.
"Kun antautuu omasta sisimmästään nousevalle hiljaisuudelle, se hämmentää hyvällä tavalla." Raittilan mukaan hiljentyminen riisuu mukanaan sellaisen järjestyksen, joka usein kaavoittaa ja tukkii "spontaaneja syviä lähteitä".
Raittilan iloisesta ja mutkattomasta olemuksesta näkee, että opit ovat toimineet ainakin hänelle itselleen. Ja sen myötä on herännyt halu auttaa muita.
Raittilan tavoitteena on elää mahdollisimman mutkattomasti ja riisua kaikki turha elämäntavoista ja ulkonaisista asioista.
"Kun ei ole liikaa rekvisiittaa, saa kosketuksen olennaiseen", hän kiteyttää.
Tietolaatikko
Anna-Maija Raittila (1928-2012) tuli tunnetuksi evenkelisluterialisen kirkon piirissä kirjailijana ja virsien tekijänä. Nuorempana hän opiskeli teologiaa ja toimi uskonnon ja psykologian opettajana. Vuodesta 1967 hän toimi vapaana kirjailijana ja suomentajana ja 80-luvulta alkaen myös retriittien ohjaajana ja kouluttajana.
Katso myös
- Morbackan hiljaisuuden yhteisö (fi.wikipedia.org)
- Taizé-yhteisö (fi.wikipedia.org)
- Anna-Maija Raittila (fi.wikipedia.org)
