Hyppää pääsisältöön

Hiljaisuuden lähettiläs Anna-Maija Raittila

Runoilija, kääntäjä ja hiljaisuuden kylien äiti Anna-Maija Raittila eli kuten opetti. Hiljentymisen tiestä heräsi halu auttaa muitakin pysähtymään: "Kun antautuu omasta sisimmästään nousevalle hiljaisuudelle, se hämmentää hyvällä tavalla".

Tietolaatikko

Anna-Maija Raittila (1928-2012) tuli tunnetuksi evenkelisluterialisen kirkon piirissä kirjailijana ja virsien tekijänä. Nuorempana hän opiskeli teologiaa ja toimi uskonnon ja psykologian opettajana. Vuodesta 1967 hän toimi vapaana kirjailijana ja suomentajana ja 80-luvulta alkaen myös retriittien ohjaajana ja kouluttajana.

Hiljaisessa talossa -dokumentti piirtää konstailettoman kuvan Anna-Maija Raittilasta. Hän oli tuolloin jo julkaissut ja suomentanut useita teoksia ja viimeisen viidentoista vuoden ajan ollut perustamassa hiljaisuuden yhteisöjä ja vetänyt retriittejä.

Raittila puhuu paljon vertauskuvin. Dokumentin alussa hän kuvailee maaperää, joka yrittämättä mitään on silti hedelmällistä ja kasvattaa kaiken mitä siihen on kätketty. "Maan ei tarvitse näkyä eikä olla yhtään mitään erikoista."

Raittila vieroksuu nykyajan painetta itsensä jatkuvaan toteuttamiseen. Hän näkee elämän avautuvan ihmiselle toisella tavoin, kuin individualistisesti taistellen. "Ei meitä pantu itsemme toteuttajiksi ja sillä tavalla erikoiseksi, eristäytyväksi olennoksi, vaan palvelemaan, olemaan avoinna, kulkemaan meitä varten valmistetuissa askelissa."

Lestadiolaisperheestä kotoisin oleva Raittila sai hyvin uskonnollisen kasvatuksen ja eli pitkään suojattua elämää. Maailmankuva muuttui yliopisto-opintojen myötä ja Raittila kiinnostui hengellisyydestä, joka olisi yksinkertaista eikä rajaisi ketään pois, vaan yhdistäisi. Raittila tustustui ekumeenisen Taizé-liikkeeseen ja hänellä oli 70-luvulta lähtien merkittävä rooli sen ajatusten levittämisessä Suomeen.

Raittila toimi myös kristillisessä Sinapinsiemen ry:ssä ja oli perustamassa vuonna 1980 Omenapuukylän yhteisöä. Dokumentissa Raittila kertoo avoimesti yhteisöön liittyvistä haasteista. Säännötön ja kaikille asukkaille avoin yhteisö ei lopulta osoittautunut toimivaksi.

Vuonna 1984 Raittila perusti uuden yhteisön Morbackaan ja kokemuksista oppineena teki asioita toisin kuin aiemmin. Paikasta tuli ennen kaikkea hiljaisuuden koti, jonne vakituisten asukkaiden lisäksi saattoi kuka tahansa tulla osallistumaan hiljaisuuden retriiteille.

"Täällä ei tarvitse kenenkään tietää kuka kukin on, ei sanota titteleitä, usein ei nimiäkään", toteaa Raittila Morbackan yhteisöstä.

Raittila korostaa hiljaisuuden merkitystä. Hän uskoo, että ihmisestä vapautuu paljon energiaa muuhun käyttöön, kun ei tarvitse miettiä sosiaalisia kuvioita ja näytteillä oloa.

"Kun antautuu omasta sisimmästään nousevalle hiljaisuudelle, se hämmentää hyvällä tavalla." Raittilan mukaan hiljentyminen riisuu mukanaan sellaisen järjestyksen joka usein kaavoittaa ja tukkii "spontaaneja syviä lähteitä".

Raittilan iloisesta ja mutkattomasta olemuksesta näkee, että opit ovat toimineet ainakin hänelle itselleen. Ja sen myötä on herännyt halu auttaa myös muita.

Raittilan tavoitteena on elää mahdollisimman mutkattomasti riisuen kaiken turhan elämäntavoista ja ulkonaisista asioista.

"Kun ei ole liikaa rekvisiittaa saa kosketuksen olennaiseen", hän kiteyttää.

Teksti: Heidi Sommar

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto