Hyppää pääsisältöön

Vale, emävale, Kataisen tilasto: käsikirjoitus

Jan Vapaavuori, elinkeinoministeri:
”Tää kilpailukyky on hyvin hämärä käsite, ja sillä tarkoitetaan milloin mitäkin.”

Pekka Sauramo, erikoistutkija, Palkansaajien tutkimuslaitos:
”Kilpailukykykeskustelu on ollut jossain suhteessa jopa harhaanjohtavaa. Siinä keskustelussa on syyllistetty liikaa suomalaisia palkansaajia ja suomalaista ammattiyhdistysliikettä, joka on yrittänyt pitää palkansaajien puolta.”

Teijo Komulainen , tiiminvetäjä, Valmet Automotive:
Kaikkein mieluisin muisto on Porschesta, jossa sain olla etujoukoissa heti alusta alkaen, ja sen elinkaari oli pitkä, ja sen yhteydessä huomasimme, että olemme todella automaailman ytimissä.”
Teijo Komulainen , tiiminvetäjä, Valmet Automotive

MOT-tunnus

Kilpailukyky on yksi tutuimmista poliitikkojen ja teollisuusjohtajien käyttämistä sanoista. He ovat toistaneet vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, miten Suomen kilpailukyky on joko romahtamassa tai jo romahtanut.

Vale, emävale, Kataisen tilasto

Uudenkaupungin autotehdas on valmistanut autoja 44 vuotta. Tehtaalta on valmistunut yli 700 000 Saabia, reilut 200 000 Porschea ja muiden muassa Opeleita sekä sähkö- ja golf-autoja.

Teollisuusyritys Metson tytäryhtiö Valmet Automotive on juuri aloittanut uuden A-sarjan Mersun valmistuksen. Saksalainen Daimler on tilannut Uudenkaupungin tehtaalta sata tuhatta Mersua.

Ville Laine, korihitsaamon johtaja, Valmet Automotive:
”Tää ensimmäinen asema oli liimausta, seuraavalla asemalla hitsataan kiinni toi äskeinen sivu, siihen lisätään kattopalkkeja ja tuodaan muitakin osia. Auto kasataan tälleen aika kohtuullisen isoista osakompleteista. Tuokin sivu, joka me nähtiin tossa äsken, sinne oli liitetty jo aikaisemmassa työvaiheessa osia mukaan.”

(Ylen arkistosta kilpailukykyyn liittyviä klippejä)

Poliitikkoja ja teollisuutta kuuntelemalla ei uskoisi, että suomalainen autotehdas pystyy ollenkaan kilpailemaan saksalaisten tehtaiden kanssa.
Alhaisia palkankorotuksia vaatinut pääministeri Jyrki Katainen esitti hiljattain tämän kuvion. Sen mukaan niin kutsutut yksikkötyökustannukset ovat nousseet Suomessa enemmän kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Termi on monimutkainen, mutta yksinkertaistaen voidaan sanoa, että yksikkötyökustannukset nousevat, jos palkat nousevat nopeammin kuin työn tuottavuus. Mitä suuremmat yksikkötyökustannukset ovat, sitä huonompi on kilpailukyky.

Vesa Vihriälä, toimitusjohtaja, toimitusjohtaja, Etla
”Tää kertoo siitä, että meillä nimenomaan viimeisen seitsemän kahdeksan vuoden aikana kilpailukyky on kehittynyt heikommin kuin euroalueella, Ruotsissa tai Saksassa. Tää on mitattu tällä hyvin yleisesti käytetyllä yksikkötyökustannusmittarilla.”

Kataisen kuvio näyttää vakuuttavalta. Tarkemman kuvan saamiseksi se kannattaa purkaa osiin. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen, että kuvio ei koske vain teollisuutta, vaan se sisältää tiedot koko kansantaloudesta.

Sauramo:
”. . . siinä ovat mukana myöskin valtion virkamiehet, siivoojat, kaupankassat, ravintolatyöntekijät ja niin poispäin.”

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramo on tutkinut kilpailukykyyn liittyviä kysymyksiä 1980-luvulta lähtien. Laitos on osittain ay-liikkeen rahoittama.

Sauramo:
”Ja kun lähdetään liikkeelle siitä, että periaatteessa siinä hintakilpailukyvyssä on kuitenkin kysymys vientiteollisuuden kilpailukyvystä, niin tämmönen, tämmönen koko kansantalouden yksikkötyökustannuksiin perustuva vertailu voi antaa erittäin karkean kuvan, ehkä jopa väärän kuvan, hintakilpailukyvyn kehityksestä jossain maassa.”

MOT:
”Onko oikein kuvata kilpailukykyä käyttämällä koko kansantaloutta?”

Vapaavuori:
”On ja ei. Monimutkaisessa maailmassa se on relevantti tekijä, mutta se ei ole ainoa merkittävä tekijä .”

Jan Vapaavuori toimii Jyrki Kataisen hallituksessa elinkeinoministerinä.

Vapaavuori:
”. . . Viime kädessä olennaista on se, miten yksittäiset yritykset, yksittäiset tuotteet menestyvät, että kansantalouden niin kuin yleinen kilpailukyky on kuitenkin parhaimmillaan vain edellytyksiä luovaa. Sen (takia), jälkeen tarvitaan kuitenkin vielä ne ihan konkreettiset yritykset ja heidän konkreettiset työntekijät, jotka myös sen ikään kuin jalostavat sitten
tuotteiksi, jonka joku ostaa.”

Jos tarkasteluun otetaan koko kansantalouden sijaan vain tehdasteollisuus, Suomen hintakilpailukyky suhteessa kovimpiin kilpailijamaihin eli Ruotsiin ja Saksaan näyttää jo paremmalta kuin Kataisen kuviossa. Suomen teollisuuden kustannukset eivät ole nousseet ja kilpailukyky heikentynyt läheskään niin paljon kuin ensimmäinen kuvio antoi ymmärtää.

Sauramo:
"Yksi tuon kuvion ongelma on se, että siinä on hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Ajanjakso 2008–2009, joka on tämän kansainvälisen talouskriisin aikaa. Ja siinä nähdään, että tuon kuvion perusteella yksikkötyökustannukset nousevat hyvin paljon Suomessa, todennäköisesti yli 15 prosenttia. Ja jokainen suomalainen palkansaaja tietää, että eivät meillä palkat näin paljon tuona ajanjaksona nousseet."

Suomen huono kehitys vuosina 2008 ja 2009 selittyykin Nokian ja metsäteollisuuden ongelmilla. Nokian ja metsäyhtiöiden tuottavuus aleni tuolloin nopeasti.

Seuraava seikka, joka kiinnittää huomion Kataisen kuviossa, on aikajänne: graafi kuvaa vain kahdeksaa viime vuotta.

Vihriälä:
”No, tämä on verrattain tuore . . . tää on vajaa kymmenen vuotta tää aikajänne tässä ja kattaa tämän meidän suurimman nousuvaiheen ennen juuri tätä taantumaa ja sitten tämän taantuman tuoman notkahduksen.”

Vesa Vihriälä johtaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitosta. Etla saa osittain rahoituksensa yritysmaailmasta.

Vihriälä:
”Jos aikajänne olisi pidempi, niin silloin meidän kilpailukyvyn heikentyminen ei näytä niin dramaattiselta, koska meillä aikaisemmin on ollut – niin kuin tässä aikaisemmin tuli esille – varsin hyvä kilpailukyky.”

Sauramo:
”Sen perusteella ei pystynyt panemaan Suomen kilpailukyvyn kehitystä taloushistoriallisiin puitteisiin. Ja tässä suhteessa se antaa ilman muuta vaillinaisen kuvan meidän kilpailukykymme kehityksestä.

Vapaavuori:
”Aikajännehän on aina asia, jonka itse kukin voi valita, että mistä lähtee ja silloinkin saadaan erityyppisiä tuloksia. On tärkeätä katsoa, että mitä aikajännettä kukakin käyttää.”

Pidennetään kuvion aikajännettä reilusti, vuoteen 1990. Aiempaa tarkemman kuvan saamiseksi Suomen, Saksan ja Ruotsin kilpailukykyä mitataan nyt samassa valuutassa eli euroissa. Suomen tehdaskilpailukyky suhteessa Saksaan on kohentunut, eikä Suomi ole liiemmin hävinnyt asemia myöskään Ruotsille. Kuvion perusteella Suomen kilpailukyky ei ole rapautunut – se on parantunut.

Kataisen kuviossa on vielä lisää puutteita: se kuvaa kehitystä, mutta ei tasoja. Kuvion avulla ei voi tehdä päätelmiä esimerkiksi siitä, miten suuria palkkoja Suomessa maksetaan muihin maihin verrattuna.

Sauramo:
"Ei Suomella ole mitään, mitään valittamista Ruotsin ja Saksan rinnalla. Että tässä suomalaisessa keskustelussa itsessään on semmonen outo juonne, juonne, joka lähtee siitä, että on, on luotu semmosta mielikuvaa, että Suomen kilpailukyky, Suomen teollisuuden kilpailukyky, verrattuna Saksaa ja Ruotsiin olisi huono. Että jos me puhutaan tasoista, kilpailukyvyn tasosta, niin silloin johtopäätös on se, että se Suomen kilpailukyvyn, hintakilpailukyvyn taso on varsin, varsin hyvä verrattuna, verrattuna Ruotsiin ja Saksaan.”

Vapaavuori:
”Keskiarvot on aina keskiarvoja, ja sitten on yksittäisiä aloja, jotka antaa erilaisia tuloksia. Ei mulla ole tässä tarkkaa tilastoa siitä, että, mutta pitää muistaa, että jokainen tilasto kertoo vain jonkun osan totuudesta. Joko se kertoo jonkun keskiarvon tai sitten se kertoo jonkun alan osalta, että mikä tilanne on.”

MOT:
”Miten olisi tulkittava sitä, että tilastojen mukaan teollisuuden työvoimakustannukset ovat Saksassa ja Ruotsissa korkeammat kuin Suomessa?”

Vapaavuori:
”Pitää tutustua siihen tilastoon ja mitä kaikkea siinä on mitattu."

Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat pitää tilastoa työvoimakustannuksista. Ne sisältävät palkat ja palkkojen sivukulut, eli esimerkiksi eläkemaksut ja lomarahat. Teollisuuden työvoimakustannukset olivat viime vuonna Suomessa 33 ja puoli euroa tunnilta. Saksassa duunari maksoi työnantajalle keskimäärin 35,4 euroa ja Ruotsissa reilut 44 euroa per tunti.

Tuottavuuteen suhteutetuissa yksikkötyökustannuksissa Suomen teollisuus on samalla tasolla Ruotsin kanssa. Saksassa ja euroalueella keskimäärin kustannukset ovat Suomea korkeammat.

Vihriälä:
"Suomen palkkataso sinänsä ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea meidän kilpailumaihin nähden. Ongelma on se, että meidän tuottavuutemme ei nykyään kannata niin hyvää palkkatasoa kuin meillä monilla sektoreilla on."

Viisi vuotta sitten puhjennut kansainvälinen finanssikriisi romautti Suomen ja myös Ruotsin viennin. Ruotsin vienti nousi kuitenkin nopeasti kriisiä edeltäneelle tasolle, mutta Suomessa vienti mataa edelleen. Pääministeri Kataisen johtama, asiantuntijoista koostuva talousneuvosto tilasi Ruotsin suhdanneinstituutilta selvityksen, mistä Suomen ja Ruotsin ero johtuu.

Instituutin raportin mukaan tärkein syy Suomen kehnosti sujuneeseen vientiin on se, että korkean tuottavuuden Nokia sekä koko tieto- ja viestintätekniikka eli ict-ala ovat nopeasti menettäneet osuuksiaan maailmanmarkkinoilla. Ruotsalaistutkijoiden mukaan viennin supistuminen ei siis johdu Suomen kilpailukyvyn menettämisestä. Lähes huomiotta jäänyt raportti julkaistiin viime vuoden viimeisenä päivänä.

Vapaavuori:
"Suomi on ollut maa, joka on ollu poikkeuksellisen riippuvainen muutaman harvan alan menestyksestä. Niin kauan kuin Nokia-klusteri ja metsäteollisuus menestyi hyvin, niin tietenkin se, se tuotti hirvittävän paljon hyvää myös Suomeen. Nyt tämän hetken haasteemme on se, että nämä kaksi keskeistä kivijalkaa kun samaan aikaan ovat menettäneet kymmeniätuhansia työpaikkoja ja merkittäviä vientituloja, niin sen vaikutus kansantalouteen on ollu hirveän suuri. Ruotsi ei ole ollu samalla lailla riippuvainen yksittäisestä alasta, puhumattakaan, että olisi ollut samalla lailla riippuvainen yksittäisestä yrityksestä."

Vihriälä:
"Oliko (koko) palkkakehityksellä jotain tekemistä tämän ict-sektorin ongelmien kanssa?
Ei sanottavasti."

Kataisen kuviosta on näin löytynyt neljä puutetta. Kuvio ei kohdistunut teollisuuteen, ja sen aikajänne oli kovin lyhyt. Kuvio kertoi vain kehityksestä, ei esimerkiksi palkkojen tai hintakilpailukyvyn tasosta, eikä se eritellyt palkkojen ja tuottavuuden vaikutusta.

MOT:
"Miten uskottavasti tällaista kuviota voi käyttää poliittisessa keskustelussa?”

Pertti Haaparanta, professori, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu:
”No ei . . . ei nyt oikeestaan . . . tai sen käytössä pitäisi olla hyvin varovainen, että tuo ei ole taatusti koko kuva. Sanoisin niin.
Tää oli pääministeri Kataisen käyttämä . . .
Joo, joo. Ei ole ensimmäistä kertaa, kun mä sen nään."

Professori Pertti Haaparanta kuuluu Suomen eturivin taloustieteilijöihin. Hän toimii Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksen johtajana.

Haaparanta:
". . . yleisesti ottaen suomalaisen vientituotannon laatu on hyvä, kun puhutaan niistä annetuista tuotteista. Ja kaikki tää viittaa siihen, että sillä laadulla olisi pitänyt saada enemmän tuloa, jolloin herää kysymys, että miten näin voi olla, ja mä en voi puhua mistään muusta kuin, tai ensimmäisenä tulee kauppakorkealaisena mieleen, että ei olla osattu myydä. Että on myyty tota . . . Mersuja Ladoina."

MOT:
"Mistä johtuu, että saksalaisen autovalmistajan kannattaa teettää autoja Suomessa?”

Sauramo:
”Suomen kilpailukyky, hintakilpailukyky mukaan lukien, on riittävän hyvä."

MOT:
”Teillä on aika paljon robotteja, minkä takia?”

Laine:
”No, tietysti automaatioaste parantaa laatua ja nopeuttaa läpikäyntiä, mutta tietysti yks osa on se, että se on kilpailutekijä. Pidetään kustannukset kurissa ja laatu pysyy vakiona.”

MOT:
”Kuinka monta robottia täällä kaiken kaikkiaan on?”

Laine:
”äällä korihitsaamossa on noin kaksisataa.”

MOT:
”Se kuulostaa aika isolta määrältä?”

Laine:
”No, kyl se Suomen mittakaavassa on merkittävä määrä.”

EU:n tilastoviraston mukaan suomalaisessa ajoneuvoteollisuudessa työvoimakustannusten suhde tuottavuuteen on yhtä hyvä kuin Saksassa.

Vihriälä:
"Tässä nimenomaisessa kokoonpanotoiminnassa se on kilpailukykyinen aivan selvästi, mutta aivan yhtä hyvin voi kysyä, että miksi meillä ei ole näitä enemmän, miksi emme pysty laajemmin näitä hyödyntämään. Se kertoo siitä, että näin ei ole kauttaaltaan.”

MOT:
”Mikä on vastaus tähän kysymykseen: miksi näin ei ole?”

Vihriälä:
”Meillä on aina kaikessa toiminnassa on variaatiota siinä tehokkuudessa mitä on, ja osa menestyy, osa ei menesty ja kilpailun kautta itse asiassa karsiutuu huono toiminta. Ikävä puoli on, että meillä näitä menestyviä yrityksiä, menestyviä tuotantosuuntia on liian vähän."

Vapaavuori:
". . . Suomi on nojannu liian harvojen alojen eli liian harvojen tuotteitten varaan. Kun näillä on eri syistä viime aikoina mennyt huonosti, niin emme ole pystyneet uusiutumaan ja luomaan uusia tuotteita. Siinä mielessä tietenkin voi sanoa, että Suomessa ei ehkä ole ollut riittävästi sen tyyppisiä yrittäjiä tai yritysjohtajia, jotka pystyvät luomaan uusia, kansainvälisessä kilpailussa pärjääviä tuotteita."

Vihriälä:
"Ne liiketoiminnasta päättävät ihmiset, jotka viimeisten vuosien aikana ovat asiasta päättäneet, ovat suurimmaksi osaksi samoja, jotka päättivät niistä kymmenen vuotta sitten. Ei ole niin . . . en ainakaan usko sitä, että meidän liiketoimintaosaamisemme olisi jotenkin romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja siinä mielessä tämä selitys tuskin voi olla kovin uskottava."

Suomi sijoittuu kansainvälisissä maavertailuissa yleensä aivan kärkeen, kun maita laitetaan järjestykseen yritystoimintaan vaikuttavien tekijöiden mukaan. Maailman talousfoorumin WEF:n mukaan Suomi on maailman kolmanneksi kilpailukykyisin talous, edellä ovat vain Sveitsi ja Singapore. Maailman suurimpia yrityksiä edustava järjestö vertailee eri maissa muun muassa julkisen vallan toimivuutta ja läpinäkyvyyttä, yritysten tehokkuutta, terveydenhuoltoa, koululaitosta ja yhteiskunnan perusrakenteita, kuten liikenneverkkoa.

Jostain syystä Suomen hyvä menestys vertailuissa ei näy täysipainoisesti onnistumisina yritystoiminnassa.

Vapaavuori:
"Se on hyvä kysymys, ja se on itse asiassa aika, aika suuri mysteeri. Mulla on ollu tapana verrata Suomea tässä suhteessa vaikkapa jalkapallo- tai jääkiekkojoukkueeseen ja todeta, että se on ihan sama, kuinka hyvältä joukkue näyttää paperilla, jos kaveri tekee enemmän maaleja. Eli meillä on paljon tarinoita vaikkapa niin kuin urheilun puolelta, jossa joukkueen niin kuin periaatteessa pitäisi olla tuomittu voittajaksi, jossa on parhaat pelaajat ja parhaat valmentajat ja parhaat edellytykset ja eniten rahaa, ja silti ei sitä synny eikä voiteta. Tää on varmaan asia, jota meidän Suomessa pitäisi vähän syvällisemmin niin kuin pysähtyä miettimään, että mistä kaikesta on kysymys."

Haaparanta:
”Suomen tulot henkeä kohden, esimerkiksi jos se on tällainen hyvinvoinnin mittari, niin ne eivät ole niin korkeat kuin voisivat olla, jossain vastaavanlaisissa samanlaisissa maissa on. Ja mistä se johtuu, niin sitä on hankala selvittää, mutta että sen ongelman luonne näyttäisi enemmän olevan siinä, että sillä on jotain tekemistä suomalaisen yrityskulttuurin kanssa ja johtamisen ongelmien
kanssa ja itse asiassa historiankin kanssa.”

Sauramo:
". . . yksi syy näihin meidän rakenneongelmiin on se, että, että sen sijaan että Suomessa olisi, tai suomalaiset yritykset olisivat investoineet kotimaahan, niin ovatkin investoineet sitten ulkomaille. Elikkä sillä tavalla voi sanoa, että tämä meidän rakennekriisi on ainakin jossain määrin itse aiheutettu."

Uudenkaupungin autotehtaan duunaripuolella on Mersu-tilauksen ansiosta täystyöllisyys. Toimistokerroksissa sen sijaan on lomautuksia ainakin siihen saakka, kunnes tehtaan mahdolliset uudet tilaukset lähestyvät suunnitteluvaihetta.

Teijo Komulainen on työskennellyt Uudenkaupungin autotehtaalla melkein alusta asti, 39 vuotta.

Komulainen:
”Työntekijöiden keskuudessa on erinomaisen hyvä yhteishenki ja varsinkin nyt, kun on tällainen automaailman huipulta mahtimerkki, ja meil on täällä tullut uusia työntekijöitä ja fiilikset korkealla ja yhteishenki todella todella hyvä . . . Kaikkein mieluisin muisto on Porschesta, jossa sain olla etujoukoissa heti alusta alkaen, ja sen elinkaari oli pitkä, ja sen yhteydessä huomasimme, että olemme todella automaailman ytimissä.”

Vihriälä:
". . . se on tärkeää, että me pystyisimme luomaan talouteen niin paljon vientituloja, että me pystymme maksamaan itsellemme korkeita palkkoja, nimenomaan korkeat palkat ovat se, mihin viime kädessä on syytä pyrkiä. Mutta ne eivät voi olla niin korkeita, että me emme saa tavaroita myytyä tai palveluita myytä. Tästä tähän me tarvitsemme menestystä.”

MOT:
”Eikö tämä ole erikoinen yhtälö: jotta voisimme maksaa kunnon palkkaa, pitää maksaa huonompia palkkoja?”

Vihriälä:
”Ei, vaan palkat . . . palkat ovat optimoitava asia, niiden on oltava riittävän alhaiset, että tavara käy kaupaksi, palvelut käyvät kaupaksi, mutta pitkän päälle tarkoituksena on kaiketi lisätä hyvinvointia, mikä tarkoittaa sitä, että meille syntyy tuloja, joista sekä omistajat että työntekijät saavat sitten riittävän osuuden. Se on se lopputavoite."

MOT:
”Suomalaisessa talouskeskustelussa puhutaan usein siitä, ettei Suomen teollisuudella ole kilpailukykyä. Miten se on mahdollista, että täällä kuitenkin valmistetaan saksalaisia autoja?”

Laine:
”No, kylhän se on kynsien näyttämisen paikka, et. Kun yritetään tarpeeks kovasti ja puhalletaan yhteen hiileen, saadaan asiat rullaamaan, niin kyl täältä vielä kilpailukykyä löytyy . . . Meil on paljon osaajia, jotka osaa ne käsityövaiheet, pystyy omaksumaan heti uudet työmenetelmät, ja myöskin siihen, meil on hyvä insinööriosaaminen, jolla me pystytään suunnittelemaan ja valmistamaan tämmöset uudenaikaiset valmistuslinjat ja mukautumaan eri tuotteisiin, mitä oli aikaisemmin.”

Haaparanta:
"Se, mikä musta on kuitenkin hämmentävämpi on, että nyt ikään kuin kilpaillaan kuitenkin sellaisilla asioilla kuin veroilla tai alemmilla veroilla, jotka tavallaan sitten voi viedä pohjan pois tältä hyvältä kilpailukyvyltä, joka meillä on kansakuntana (tässä niin kuin että) meillä on hyvät instituutiot ja muut ja hyvä sosiaaliturva, jota markkinat eivät pysty tarjoamaan . . . Ja meillä on vähän rikollisuutta ja ihmiset luottaa toisiinsa, hyvä sosiaaliturva ja ihmisten keskinäinen luottamus näyttävät liittyvän toisiinsa. Ne maat, jossa on paras julkinen sosiaaliturva, näyttää olevan myös tällainen keskinäinen luottamus parasta. Niin että se kilpailu, mitä on kansakuntien välillä, se on vähän tätä itse tehtyä kilpailua. Niin kuin tää verokilpailu, jolla voi olla huonot seuraukset kaikille. Kaikille maille."