Hyppää pääsisältöön

Ystävyyden karman laki

Ystävyyden karman laki. Kuva: stock.xchng, Jeremy Beabody.

Olisi pimeä syyskuun ilta. Värivalot tuikkisivat terassin katolla. Olisi pitkä pöytä ja värikäs pöytäliina. Olisi naurua. Pöydän ympärillä olisi kaksikymmentäviisi tuolia, ja jokaisessa niissä istuisi ystävä. Siinä on minun unelmani.

Tuntui, ettei jaksanut antaa itsestään enää yhtään kenellekään ulkopuoliselle.
Olen alkanut kaivata ystäviä. Tunnustan, että lasten ollessa pieniä jäi ystävyyssuhteiden hoito jäi taka-alalle. Aina ei jaksanut lähteä viinilasilliselle tai leffaan, ei raaskinut. Oli äitiysloma ja yösyötöt, sitten myöhemmin työ ja arki, pienten lasten kasvu ja tarpeet. Tuntui, ettei jaksanut antaa itsestään enää yhtään kenellekään ulkopuoliselle. En muistanut soittaa, vaikka lupasin. En jaksanut pyytää ketään kahville, koska sitten olisi pitänyt keittää ne kahvit.

Ystävyyssuhteet luodaan usein lapsuudessa tai nuoruudessa. On ystäviä, jotka on tuntenut ensimmäisestä luokasta asti ja niitä, joihin on ystävystynyt opiskeluaikaisten bileiden jatkoilla.

Perheen perustaminen saattaa muuttaa ystävyssuhteita rajusti. Jos omat vanhat ystävät eivät ole perheen perustamisvaiheessa samaan aikaan, voi ystävyyssuhde viilentyä. Lasten saannin myötä tutustuu toki muihin vanhempiin vauvaryhmissä tai leikkipuistoissa, mutta näitä ystävyyksiä voisi verrata työkaveruuteen. Vanhempainvapaan jäädessä taakse ne saattavat kariutua; ehkä yhteisiä keskustenaiheita ei enää olekaan.

Lapsilleni kaverit alkavat nykyään olla yhtä tärkeitä kuin äidin kanssa vietetty aika, ja siksi myös minulla on mahdollisuus tavata enemmän ystäviäni.

Saan kuitenkin nenilleni ystävyyden karman lakien mukaan: Nyt kun minulla olisi aikaa ystävilleni, heillä ei ole aikaa minulle.
Saan kuitenkin nenilleni ystävyyden karman lakien mukaan: Nyt kun minulla olisi aikaa ystävilleni, heillä ei ole aikaa minulle. Vanhat ystävyydet ovat tainneet hukkuneet puheluihin, jotka unohdin univelassa soittaa ja kahvihetkiin, joissa keskityin omiin lapsiperheongelmiini.

Tai onhan minulla ystäviä. Muutamia hyvin läheisiä, jotka onnistuin säilyttämään lähinnä heidän aktiivisuutensa ansiosta. Kaveriperheitä näemme muutaman kerran vuodessa kun harrastusrumbakalenterit on saatu mätsäämään. Lisäksi on paljon tuttuja, joita moikkaillaan vanhempainilloissa ja tarhanportilla.

Kuinka niistä tarhanporttitutuista saisi ystäviä? Huomaan, että vaikka haaveilen isosta ystäväporukasta, pelkään luoda uusia ystävyyssuhteita. Eivät kai aikuiset voi vaan sanoa: "Moikka mä olen Anni, tehtäiskö jotain kivaa yhdessä? Perustettaisiin sellainen ihana iso kaveriporukka."

Aikuiselle ystävyys ei ole vain yksi leikki hiekkalaatikolla, vaan siihen ladatut odotukset ovat suuremmat; olisiko tuo sellainen ystävä, jonka haluan kutsua kotiini ja jolle haluan esitellä perheeni. Uskaltaisinko oikean ihmisen sattuessa kohdalle ottaa tuon ratkaisevan askeleen? Päätän pyytää lapseni parhaan ystävän äidin lenkille tai leffaan.

Ehkä saisin myös vanhoja ystävyyssuhteita puhallettua henkiin, jos löytäisin oikeat tulitikut. Soittaisin ja pyytäisin kylään. Pahoittelisin, ettei aiemmin ollut aikaa. Tunnustaisin olleeni huono ystävä.

Ehkäpä joku tulisi, jos järjestäisin suuret juhlat ja juhlapöydän ympärille kymmenen tuolia.

Linkit:

Kommentit
  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.