Hyppää pääsisältöön

Kolme tarinaa kuuroudesta

Inhimillisessä tekijässä kuullaan tarina kuulon menettämisestä ja sen takaisin saamisesta, kuurona elämisestä sekä elämästä kuurojen vanhempien kuulevana lapsena.

Jari Knuuttila on kamppaillut huonon kuulonsa kanssa lapsesta saakka. Hän joutui käymään kuulon seurantatutkimuksissa, joista tuli ahdistavia tilanteita, koska Knuuttilan piti pinnistellä jo pelkästään kuullakseen kun häntä kutsuttiin lääkärin vastaanotolle.

Kun lääkäri totesi Knuuttilan kuulon menevän lopulta kokonaan, kehotettiin häntä osallistumaan sopeutumishoitoon. Kuuroutumisensa kieltävä Knuuttila ei moiseen halunnut ryhtyä. Siksi sisäkorvaan asennetusta implantista tuli iso henkireikä miehelle.

Lapsesta asti kuurona elänyt Helena Torboli vierasti koulussa pakollisena käytettävää kuulolaitettaan. Aina päästessään kotiin hän riisui kojeen heti ja käytti hänelle luonnollista ja tuttua viittomakieltä. Koulussa kuulolaitetta piti käyttää, koska oppilaille haluttiin opettaa äänteiden tuottamista. Viittomakieleen tottunut Torboli koki äänien tuottamisen lähinnä turhauttavana.

Päivi Rainò kertoo millaista oli kasvaa kuurojen vanhempien kuulevana lapsena. Hän muistelee lämmöllä viittomakielisiä keskusteluja ja äidin epävireistä laulamista. Toisaalta Rainò joutui myös ottamaan paljon vastuuta ja tulkkaamaan esimerkiksi veroilmoituksien täyttämisohjeita.

Kuurouteen on Suomessa liittynyt paljon rajoituksia ja ennakkoluuloja. Ennen vuotta 1969 syntymäkuurot eivät saaneet mennä naimisiin keskenään, sillä kuurouden ei haluttu periytyvän. Kuuroja jopa pakkosteriloitiin. Torboli huomauttaa, että kuuroja on ja tulee aina olemaan. Hän on itse naimisissa kuuron miehen kanssa ja heillä on kuuleva lapsi.

Rainò, joka oli nelilapsisen perheen kuopus, sai reilu parikymppisenä tietää, että virallisten papereiden mukaan hän oli mummonsa kasvattilapsi. Syynä oli sukulaisen ilmoitus siitä, että Rainòn vanhemmat olivat kuuroutensa takia kykenemättömiä huolehtimaan tyttärestään. Hän ihmetteleekin, riittikö vanhempien kuurous syyksi siihen, ettei yhteiskunta pitänyt hänen vanhempiaan täysiverisinä vanhempina:

"Minä en olisi voinut saada parempia, rakastavampia vanhempia."

Teksti: Sonja Fogelholm

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto