Hyppää pääsisältöön

Spice Girls ja minä

Spice Girls - Puolituntia silmänruokaa. Kuva: Yle

Vuonna 1996 olin 9-vuotias, kun Spice Girls tuli tajuntaani. Näin Wannabe-musiikkivideon MTV:llä ja se oli jotain uutta, jotain mitä en ollut ikinä lyhyen elämäni aikana kokenut. Se oli girl poweria.

Oikeastaan neljä vuotta vanhempi siskoni innostui Spaissareista ensin, mutta kuten pikkusiskon kuuluu, menin perässä. Spice Girls ei ollut lastenmusiikkia, vaan iloista, räväkkää, nuorten naisten laulamaa poppia. Joululahjaksi saamamme Spice-levy kulutettiin lähes puhki. Kansilehdet muuttuivat pehmeiksi sivujen kääntämisestä ja laulunsanojen laulamisesta.

Sisko kasvoi ulos Spice Girlsistä, mutta minä jatkoin fanitusta. Ensimmäisen Spice Girls -paitani sain Ruotsista. Kannoin sitä ylpeydellä. Sitten tulivat tarrakirjat ja keräilykuvat, joita vaihdeltiin ystävien kanssa. Tikkarit, dödöt ja koulutarvikkeet olivat tietysti jo hallussa. Tikkareissa oli purukumi ja deodorantti tuoksui ällömakealta. Ranteessa killui arvokas Spice Girls -rannekello. Omat paksupohjaiset kengätkin piti saada Spaissari-huumassa.

 Elämäni ensimmäisissä nettisurffauksissa etsin Spice Girlsien kuvia.
Toinen albumi Spice World ilmestyi ja sen myötä elokuva, joka täytyi tietysti nähdä. Telkkarista piti katsoa kaikki mahdolliset tallenteet Spaissareista. Elämäni ensimmäisissä nettisurffauksissa etsin Spice Girlsien kuvia.

Koulussa esitimme Spice Girlsejä ja teimme näytelmiä heistä. Esitin Victoriaa, joten ostimme minulle sitä varten ruskean minihameen ja samaa kuosia oleva paidan. Suosikkini oli ja tulee aina olemaan Victoria. Muistan, että kukaan muu ei tykännyt hänestä ja halusin olla erilainen. Minulla oli myös samanlainen ruskea polkkatukka.

Fanitus kulminoitui 26. päivä toukokuuta 1998, kun pääsin ystäväni kanssa Spice Girlsin keikalle Helsinkiin. Keikkaa odotettiin jännityksellä ja suunniteltiin hyvissä ajoin, mitkä Spice Girls -paidat laitetaan päälle.

Hartwall-areenalla jännitys tiivistyi huippuunsa. Vaikka istuimme korkealla yläkatsomossa, tunnelma oli katossa. Areena oli täpötäynnä ja pimeässä hallissa loisti satoja vihreitä valotikkuja. Väliajalla ostettiin ystäväni kanssa aidot Spice Girls -sormukset. Sormus maksoi 50 markkaa.

Muistan keikasta ennen kaikkea sen tunteen, kun näin idolini elävänä lavalla esittämässä lempibiisejäni. Show oli upeasti toteutettu ja maustetytöt esiintyivät ehkä rutiininomaisesti, mutta 11-vuotiaalle se oli huippukokemus. Se oli myös yhteinen, jaettu kokemus ystäväni kanssa. Seuraavana päivänä ei tarvinnut mennä edes kouluun, koska tulimme niin myöhään kotiin.

Siihen päättyi yksi aikakausi - myös omassa lapsuudessani.
Pari päivää konsertin jälkeen uutinen Gerin lähdöstä kantautui korviini. Siihen päättyi yksi aikakausi - myös omassa lapsuudessani. Viimeisintä nelihenkisen Spice Girlsin levyä en enää kuunnellut ja fanikamat piilotettiin kaapin perukoille.

Nyt 15 vuotta myöhemmin katsoin Teemalta tulleen Spice Girls -dokumentin ja liikutuin. Silmät kostuivat nostalgiasta, mutta myös Spice Girlsin huikeasta urasta ja heidän ystävyydestään. Lapsena bändi oli fanituksen kohde, nyt aikuisena arvostan heidän työtään. Spaissarit olivat esikuva miljoonille tytöille ja oli hienoa kasvaa heidän kanssaan. Girl Power forever!

The Spice Girls -tarina katsottavissa vielä Yle Areenassa.

Spice Girls - puolituntia silmänruokaa vuodelta 1998 katsottavissa Yle Areenassa sekä Salla Paajasen toimittama haastattelu Elävässä arkistossa.

Ysäriä fiilistellään myös 12-osaisessa Retrolissun ysärit -sarjassa. Maanantaisin klo 21 Yle Teemalla, Yle Areenassa sekä yle.fi/musiikki. Ensimmäisessä jaksossa pureudutaan girl poweriin.

Linkit:

Kommentit
  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Keskustele metsien hiilinieluista

    Miten voimme lisätä Suomen hiilinieluja?

    Voiko Suomi samaan aikaan sekä satsata biotalouteen että kasvattaa metsien hiilinieluja? Miten Suomen sinun mielestäsi pitäisi hoitaa metsiään?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.

  • Keskustele metsien hiilinieluista

    Miten voimme lisätä Suomen hiilinieluja?

    Voiko Suomi samaan aikaan sekä satsata biotalouteen että kasvattaa metsien hiilinieluja? Miten Suomen sinun mielestäsi pitäisi hoitaa metsiään?

  • ”Jos Akseli Gallen-Kallela eläisi, hän maalaisi Teidät”, sanoi rouva Aivi Sirén Ruoveden taiteilijakodissa, kun Esa Kallion tuohihatussaan näki

    Kotiseutuhistorian tuntija Esa Kallio vaalii vanhoja taloja.

    Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa hän on vieraillut usein. Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta.

  • Toivo runoa, jossa piilee yllätys

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelma toteuttaa yllättäviä runotoiveita. Haastamme sinut toivomaan runoa, joka yllättää: johon liittyy yllättävä tarina, rytmi, kielikuvia, aihe tai jonka mukana haluat lähettää yllättävän viestin maailmalle. Kenet sinä haluaisit yllättää runolla? Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma Yle Radio 1:ssä runon ja suven päivänä 6.7.

  • Suvi-Anne Siimekseltä!

    Kesäkuun vieraana Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes

    Miltä näyttää työeläkejärjestelmämme kestävyys? Entä mikä tekee Suvi-Anne Siimekselle kesän?

  • Työt Euroopan juutalaisten historia- ja holocaust-museoiden parissa pitävät professori Rainer Mahlamäen kiireisenä

    Arkkitehtuurin professori rakastaa monipuolista työtään.

    Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Viime vuosien mielenkiintoiset kansainväliset työt Euroopan juutalaisten historian ja holocaust museoiden myötä pitävät hänet kiireisenä.