Hyppää pääsisältöön

Suomalaisten salainen sota Palestiinassa 1948

Keväällä 1948 Israelin siionisteja vieraili Suomessa tarkoituksenaan kerätä varoja pian perustettavan Israelin valtion armeijaa varten. Samalla tiedusteltiin vapaaehtoisia taistelemaan juutalaisten rinnalla arabien odotetun vastarinnan vuoksi. Värvääminen oli salaista, sillä se oli vastoin Suomen lakia.

Dina Wert oli yksi Suomeen 1948 tulleista siionistiaktiiveista, jotka hakivat apua suunnitteilla olevan juutalaisvaltion tueksi. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän muistelee, miten suomalaiset halusivat auttaa, myös ne, jotka eivät olleet juutalaisia. Suomessa oli sodan jäljiltä paljon käyttämätöntä sotamateriaalia, jota ei kuitenkaan saanut myydä ilman Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian lupaa. Kansanedustajana ja ministerinäkin toiminut Hertta Kuusinen totesi Wertille, että mikäli se hänestä riippuu, apua tullaan antamaan.

Värväämisen tuloksena Suomesta lähti kaksikymmentäkahdeksan nuorukaista, joukossa myös nuoria naisia, vapaaehtoisiksi taistelijoiksi brittien hallitseman Palestiinan alueelle. Taistelijoiden joukko oli kansainvälistä, sillä värväämistä oli tehty ympäri maailmaa.

Julkisuuteen annettiin kuva, että nuoret olivat lähteneet maatalousleirille Ruotsiin, jossa heistä koulutettaisiin maanviljelijöitä. Huvudstadsbladet kirjoitti jutun aiheesta ja julkaisi sivullaan kuvan "maatalousleirille" lähtevistä nuorukaisista.

Suomen vapaaehtoisten tie taistelurintamalle kulki kylläkin Ruotsin kautta. Ruotsissa mahalit, vapaaehtoiset taistelijat harjoittelivat. Sieltä heidät kuljetettiin Italiaan, josta lopulliseen määränpäähän Tel Aviviin. Aseet tulivat muun muassa Tsekkoslovakiasta. Sotilaallinen koulutus jatkui Brittien hallitseman Palestiinan alueella ja se sisälsi muun muassa eri aselajien tuntemusta.

Suomesta lähteneillä taistelijoilla valtaosalla oli jo taistelukokemusta Suomen sodasta Neuvostoliittoa vastaan.
Sodan alkuvaihe oli vaikea, sillä maasta poistuneet brittisotilaat olivat jättäneet raskaan aseistuksen arabien haltuun, kun taas juutalaisten rinnalla taistelevien oli selviydyttävä kevyemmällä varustuksella. Toisaalta taistelukokemuksella saatettiin korvata vähäisempää aseistusta. Vaikka mahaleille oli jäänyt sotakokemuksesta lämpimiäkin muistoja, sota oli kuitenkin sotaa, josta väistämättä seurasi pelkoa ja vaikeita haavoittumisia.

Suomesta vapaaehtoisina lähteneet muistelevat Israelin armeijaa vuosikymmeniä myöhemmin kuitenkin myönteisesti. Etuudet olivat hyvät ja taistelijoiden elinolosuhteet oli pyritty järjestämään mahdollisimman laadukkaiksi. Toisaalta myös suomalaisista oli jäänyt hyvä käsitys.

"Tunteeni Suomea kohtaan ovat lämpimät. Suomalaiset ovat niin vaiteliaita ja rauhallisia ja voivat tappaa ilman tunteenpurkauksia tuosta vaan", Dina Wert kertoo haastattelussa.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto