Hyppää pääsisältöön

Työpaikkakiusatun toivoton taival: käsikirjoitus

Kristian Brotherus:
”Viranomaisen näkemys on, että sellaista asiaa, kun työpaikkakiusaaminen ei Suomessa esiinny.”

Meri Valkama:
”Se on aiheuttanut mulle unettomuutta, masentuneisuutta, valtavaa ahdistuneisuutta, toivottomuuden tunteita.”

MOT-TUNNUS

Suomessa noin 140 000 työntekijää kärsii joka päivä työpaikkakiusaamisesta. Ilmiöstä on puhuttu jo parikymmentä vuotta ja useilla työpaikoilla on ohjeet siitä, miten kiusaamiseen tulisi puuttua. Silti häirintätapausten määrä on pysynyt ennallaan.


Työpaikkakiusatun toivoton taival

Meri Valkama sai vuonna 2009 unelmiensa työpaikan järjestölehdestä.

Meri Valkama:
”Ihan aluks mä olin ihan valtavan innoissani ja tein töitä tosi paljon suurella, suurella innolla. Me jouduttiin tekemään aika paljon yhden työyhteisön jäsenen töitä myös omien töidemme ohessa ja se alko aika nopeesti tuntua. Työtehtäviä oli liikaa selkeesti niin kun melkein heti alusta lähtien ja niistä niin ku aika varhasessa vaiheessa myös sitten puhuin työterveyslääkärille.”

Työkuormituksesta keskusteltiin työpaikalla avoimesti. Valkama jäi pian työuupumuksen vuoksi sairauslomalle. Takaisin töihin palattuaan hän koki, että häntä syytettiin työyhteisön ongelmista.

Meri Valkama:
”Se ei oo ollu niin kun normaalia kritiikin antamista, että tän ois voinu tehdä paremmin, tai näin, vaan se on ollu niin kun epäasiallista ja usein näihin tilanteisiin on liittyny äänen korottamista. Mulle on kiroiltu päin naamaa tilanteessa, jossa mä oon vieny mun sairaslomatodistuksen esimiehelleni. Kun mulla on ollu lääkärin kirjottamia sairaslomia, niitä on paheksuttu, niitä on kyseenalaistettu, meitä on painostettu tekemään töitä sairaslomien aikana. Meidän niin kun työhön liittyviä ongelmia on kautta linjan vähätelty. Mua on mun selän takana hyvin systemaattisesti ja pitkäaikaisesti mustamaalattu.”

Työterveyslaitos on tutkinut työpaikkakiusaamista parinkymmenen vuoden ajan. Johtavan asiantuntijan Maarit Vartian mukaan 140 000 suomalaisen työpaikkakiusatun kokemukset heikentävät hyvinvointia ja jaksamista.

Maarit Vartia, työ- ja organisaatiopsykologi, Työterveyslaitos:
”Mitätöintiä, alistamista, loukkaamista, naurunalaiseksi saattamista, toistuvasti, pitkään jatkuen, systemaattisesti.
Kohteeksi joutunut alkaa kokea itsensä hyvin puolustuskyvyttömäksi eli stressi ajaa hänet tällaiseen puolustuskyvyttömään tilanteeseen, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että on hyvin vaikea itse lähteä etsimään tai löytää niitä keinoja joilla sitten saisi sen kielteisen käyttäytymisen loppumaan.”

Eniten kiusaamista esiintyy kuntasektorilla, sosiaali- ja terveyshuollossa sekä opetusalalla. Kiusaamisen taustalla voi olla esimerkiksi kateutta tai sitä, että esimies tai työtoveri kokee toisen uhkaksi työlleen tai etenemiselleen.

Maarit Vartia:
”Vastuualueet, työnkuvat on epäselvät, tieto ei ehkä kulje, sit on tällaista jatkuvaa äärimmäistä liian suurta työmäärää, kiirettä, stressiä, joskus taitamatonta johtamista. Usein tällaisissa työyhteisöissä, joissa kiusaamisen ilmiöitä syntyy, on ylipäänsä sellainen huono työilmapiiri.”

Meri Valkama:
”Sitten otettiin yhteyttä meidän luottamusmieheen, pääluottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun, joiden kanssa käytiin keskustelua, ett mitä tehdään. Ja ja tota tää näiden luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen he olivat yhteydessä meidän organisaatioon, puheenjohtajaan eli meidän ylimpään esimieheen.”

Työpaikkakiusaamistapaukset ovat usein monimutkaisia vyyhtejä, joihin sekoittuvat erilaiset työyhteisön ristiriidat.
Kristian Brotherus työskenteli 2000-luvulla ammattiliiton työmarkkinalakimiehenä. Esimiehen vaihtuessa Brotherus katsoi myös oman asemansa muuttuneen. Hän koki mm. palkkasyrjintää. Keskustelut esimiehen kanssa olivat vaikeita.

Kristian Brotherus:
”Hän vähätteli mun persoonaani, hän vähätteli mun työuraani, hän vähätteli sitä mitä olin tehnyt ja sitten hän jopa haukkui tämmösistä asioista, kun kenen kanssa käyn syömässä ja minkä takia sairastelen ja aionko vielä sairastella. Ilmapiiri oli hyvin huono, siel oli erilaisia suosikkijärjestelmiä ja klikkejä.
Ja kun se oli jatkuvaa ja jokapäiväistä, ja sitten se johti mulla moniin sairauksiin ja moniin sairaslomiin.”

Työturvallisuuslaissa työpaikkakiusaamisesta puhutaan termeillä häirintä ja epäasiallinen kohtelu. Työturvallisuusrikoksen tunnusmerkit ylittyvät työoikeuden professori Seppo Koskinen mukaan silloin, kun pitkäkestoisesta kiusaamisesta on vaaraa terveydelle.

Seppo Koskinen, työoikeuden professori, Turun yliopisto:
”Tavallisesti nämä riidat, juuri että onko kyse häirinnästä vai ei, liittyvätkin siihen, että onko työnjohtaja käyttänyt työnjohtovaltaansa oikealla tavalla. Elikä jos esimerkiksi puututaan sairaslomiin julkisesti tai moititaan huonoista työsuorituksista tai sitoutumattomuudesta työhön tai joskus jopa vääristä ajatuksista ja vääristä mielipiteistä.”

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantaja puuttuu työpaikkakiusaamiseen ja pyrkii lopettamaan sen.

Seppo Koskinen:
”Myöskin kiusatun, häirinnän kohteeksi joutuneen on siihen itse puututtava. Vaikka se monesti on hankalaa, niin ei sekään ole hyvä tilanne, että hän ei kenellekään kerro siitä, mitä työpaikalla tapahtuu.”

Kolme vuotta tilanteesta kärsittyään Brotherus teki työnantajalle kirjallisen selvityksen kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta.

MOT:
"Miksi et puhunut asiasta aikaisemmin ja kyllähän lain mukaan työnantajaa pitäisi informoida?"

Kristian Brotherus:
”Pitäisi informoida, mutta ihan sen takia, että halusin olla työssä pitkään, ajatuksena oli 68 vuotiaaksi ja olin ihan varma että jos minä ilmoitan, niin sillon työsuhde päättyy.”

Brotherus keskusteli esimiesten kanssa asiasta pariin otteeseen. Brotherus oli tuolloin lähes 65-vuotias. Hänelle tarjottiin lähtöpakettia, johon olisi sisältynyt kuukauden palkka. Brotherus ei tyytynyt tarjottuun.

Kristian Brotherus:
”Olin kotimatkalla sinä päivänä ja soitettiin, että tule työpaikalle hallituksen kokoukseen. Mulle annettiin paperi, että työsuhteesi on purettu tästä hetkestä lähtien.”

MOT:
"Eli kuinka pitkään siitä hetkestä, kun laitoit ilmoituksen, että sinua on työpaikkakiusattu, niin kuinka pitkään meni siihen että sinun työsuhteesi irtisanottiin?"

Kristian Brotherus:
"Kolmetoista päivää. Kyllä se minulle shokki oli. Kiitos pitkästä työurasta. Ja kun mulle vielä koskaan ei oo tullu mitään palautetta siitä, että mä hoitasin työni huonosti.”

Jos työpaikkakiusaamiseen ei puututa työpaikalla, työntekijä voi tehdä kirjallisen valvontapyynnön aluehallintoviraston eli Avin työsuojeluun.

Eerik Tarnaala, ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto:
”Jos siellä työpaikalla on tuonu esille tän asian, että kokee tämmöistä terveydelle haitallista häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua ja työnantaja ei ole ryhtynyt sitä millään tavalla selvittämään tai ratkaisemaan, niin siinä vaiheessa meillä alkaa jo se kynnys ylittyä.”

Avi lähettää työnantajalle selvityspyynnön siitä, miten työpaikkakiusaamiseen on puututtu.

Eerik Tarnaala:
”Meidän perustehtävä ymmärretään aika usein väärin. Elikkä meihin yhteyttä ottavat ihmiset saattaa usein luulla, että me tullaan ratkaisemaan se tilanne siellä työpaikalla. Sitähän me ei tehdä. Niiden ratkaisujen hakeminen, se on työnantajan tehtävä ja me voidaan se velvoittaa tekemään se, mutta me ei voida sanella, mikä se ratkaisu siinä tilanteessa on.”

Tarkastaja kirjoittaa työpaikalta saamansa kirjallisen aineiston perusteella tarkastuskertomuksen.

Eerik Tarnaala:
”Me voidaan siitä antaa ns. kehotus, jossa johonkin määräaikaan mennessä se tilanne pitää olla tavalla tai toisella selvitetty. Sitten jos tätä kehotustakaan ei noudateta, niin sittenhän siinä voidaan mennä ihan uhkasakon, sakon uhalla annettavaan viranomaispäätökseen, elikkä sitten sakon uhalla se asia pitää hoitaa kuntoon.

Työhyvinvointiasioissa aluehallintovirastoille eli Aveille tulee vuosittain satoja yhdeydenottoja. Erityisesti työpaikkakiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovat viime vuonna lisääntyneet. Kirjallisia valvontapyyntöjä kiusaamiseen ja työsyrjintään liittyvissä kysymyksissä tuli viime vuonna nelisensataa. Määrä tuntuu pieneltä, jos sen suhteuttaa 140-tuhanteen kiusaamista kokeneeseen. Vain noin puolet neljästäsadasta tapauksesta johtaa toimenpiteisiin.

Seppo Koskinen:
”Nämä kiusaamis- ja häirintäasiat ovat useasti sellaisia, että niistä ei välttämättä löydy sen enempää kuin yksi kertoo yhtä ja toinen toista. Ja jos sulla ei ole mitään niin kuin poliisioikeuksia, niin ei sitä tämmönen tarkastaja voi enempää selvittää. He eivät voi alkaa kuulustella henkilöitä työpaikalla kuten poliisi voi heitä todistajina kuulustella. Ja sen takia siitä ilman muuta tulee tämmöinen pehmeämpi paperi.”

Eerik Tarnaala:
”Meillä ei, meillä ei oo mitään sanktioimisoikeutta. Sanktioimisoikeus on käräjäoikeudella. Mehän ei anneta mitään rangaistuksia.”

Meri Valkama teki kahden muun kollegansa kanssa Aville selvityspyynnön häirinnästä. Avi katsoi, että Meri Valkama kollegoineen oli oikeassa. Avi velvoitti työnantajaa ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi työpaikalla.

Meri Valkama:
”Kun mä luin sen ja mä näin, ett siellä lukee, että työnantajalle annetaan kehotus, mä purskahdin itkuun välittömästi. Ja se oli niin niin valtavaa helpotus sellasen ajanjakson jälkeen, jolloin oli työnantajalta kuullut lähinnä niin ku ainoastaan sen asian vähättelyä ja meidän kokemusten kyseenalaistamista.”

Kristian Brotherus joutui odottamaan Avin tarkastuskertomusta peräti vuoden ja kaksi kuukautta. Lopulta Avi totesi, että työantajan menettelyssä ei ollut moitittavaa siitä huolimatta, että Brotheruksen työsopimus päätettiin vain muutama viikko kiusaamisilmoituksen jälkeen.

Brotherus valitti asian käsittelystä avin ylijohtajalle ja liitti mukaan viiden todistajan lausunnot. Runsaan puolen vuoden kuluttua asia kääntyi päälaelleen. Nyt avin mukaan työnantaja olikin syyllistynyt työsyrjintään purkaessaan Brotheruksen työsopimuksen. Avi siirsi asian poliisille.

Syyttäjä ei nostanut syytettä.

Kristian Brotherus:
”Meillä on olemassa järjestelmä ja lainsäädäntö ja tää toimintavelvollisuuden laiminlyönti, se on kriminalisoitu rikoslaissa, niin tähän ei puutu kukaan.”

Avi siirtää poliisille vuosittain vain noin kymmenkunta tapausta, joissa on perusteita epäillä työturvallisuusrikosta.

Kansanedustaja Kari Tolvanen työskenteli ennen eduskuntapestiään Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä, joka käsitteli myös työpaikkakiusaamistapauksia.

Kari Tolvanen, kansanedustaja (kok. ):
”Työrikokset kuuluu nimenomaan ehdottomasti poliisille. Mutta työpaikoilla esiintyvä huono johtaminen, työympäristön huono ilmapiiri, alaisen ja esimiehen tulehtuneet suhteet, tai sitten se, että työnantaja käyttää ihan normaalia laillista käskyvaltaa, ne ei kuulu poliisille. Mutta rikokset kuuluu. Täytyy muistaa, että kaikki väärinteot eivät suinkaan ole rikoksia.

Näytön saaminen on ongelma.

Seppo Koskinen:
”Yleensähän kiusaajat ovat taitavia peittelemään oman kiusaamisensa ja saavat sen sitten vaikkapa omassa mielessäänkin näyttämään hyväksyttävältä ja aivan niin kuin tarkoituksenmukaiselta toiminnalta.
Se on iso ongelma, mutta kun sille ei oikein mitään voi tehdä. Jos ei sitten aleta työpaikoilla kiusattujen toimesta esimerkiksi tehdä sellaisia aivan ansoja näille kiusaajille. Että siihen saadaan joku työkaveri tai työnantajan edustaja ulkopuolelta seuraamaan sitä tapahtumaa ja sitten houkutellaan kiusaaja siihen mukaan ja sitten saataisiin näyttö siitä, mitä kiusaaja tekee. Tällaista voi jopa melkeinpä suositella, koska muutoin se näyttö niin hankala saada.”

Brotherus ei enää voinut viedä työpaikkakiusaamisasiaa oikeuteen, sillä aluehallintoviraston eli Avin käsittelyyn ja poliisitutkintaan oli kulunut lähes kaksi vuotta. Se on työturvallisuusrikosten vanhentumisaika. Tähän on puuttunut kansanedustaja Kari Tolvanen. Hän on tehnyt lakialoitteen, jossa työturvallisuusrikoksista annettavia rangaistuksia kovennettaisiin ja vanhentumisaikaa pidennettäisiin kahdesta viiteen vuoteen.

Kari Tolvanen:
”Siinä on kuitenkin tämmösiä elementtejä et kolme viranomaista siinä itsenäisesti toimii hyvässä yhteistyössä, se vie jo aikaa. Ja sitten pahimmillaan käy niin että se rikoksen uhri ei uskalla tehdä rikosilmotusta vasta kun ehkä vuoden kuluttua siitä kun se on tapahutnut ja sillon enää viranomasilla on vuosi aikaa toimia ja se on liian lyhyt aika.”

Kristian Brotheruksen työpaikkakiusaamisasian oikeuskäsittely karahti kiville. Samaan aikaan hän oli aloittanut uuden oikeusprosessin irtisanomisestaan.

Vuotta myöhemmin käräjäoikeus tuomitsi Brotheruksen entisen työantajan maksamaan lähes 50 000 euron korvaukset. Lisäksi työnantajan maksettavaksi lankesivat parinkymmenen tuhannen euron oikeudenkäyntikulut.

Kristian Brotherus:
”Käräjäoikeus katsoi ensinnäkin, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuuslakia oli rikottu ja sitten työsopimuslakia ja tätä vastatointen kieltoa ja sitten mulle tuomittiin korvauksia työsuhteen laittomasta purusta ja sitten myöskin irtisanomisajasta.”

Hovioikeus korotti Brotherukselle maksettavia korvauksia. Brotherukset saamat korvaukset korkoineen olivat yhteensä lähes 120 000 euroa.

Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan jo kiusaamisesta puhuminen on työpaikalla vaikeaa.

Maarit Vartia:
”Lähes 40 prosenttia vastanneista kaiken kaikkiaan oli sitä mieltä, että meidän työpaikalla asiallisesti selvitetään, mutta sitten toinen 40 prosenttia oli sitä mieltä, että ei selvitetä.”

Vartia korostaa, että kaikki kiusaamiskokemukset on selvitettävä, vaikka kiusaamisesta syytetty ei asiaa haluaisikaan käsitellä. Kiusaamisen kohteelle puhuminen on tärkeää.

Maarit Vartia:
”Ennen kuin jotenkin pääsee siitä eteenpäin viemään sitä, niin hänen pitää saada sellainen kokemus siitä, että hän on tullut riittävästi kuulluksi.”

Läheskään aina kiusaamista kokenut ei saa mieleistään ratkaisua asiaan. Tiina Keskimäki valittiin vuonna 2006 pikkukaupungin elinkeinopäälliköksi. Hän koki hyvin pian, että hänen työnkuvaansa kavennettiin alunperin sovitusta.

Tiina Keskimäki:
”Ei päästetty palavereihin ja sitten kohdeltiin muutenkin kaltoin, että oli tämmöistä vähän niin kuin äksyilyä ja sitten oli tämmöisiä epäasiallisia viestejä läheteltiin eikä annettu minkäännäköistä positiivista palautetta eikä perehdytetty tehtäviin, niin, niin olin, koin, että jäin, jäin aika yksin.”

Työnantaja käsitteli kiusaamisväitteitä. Keskimäen mukaan se ei auttanut ja hän teki tarkastuspyynnön aviin sekä tutkintapyynnön polisille. Avin mukaan kyse ei ollut epäasiallisesta kohtelusta tai työnantajan laiminlyönnistä. Poliisi teki tutkimattajättämispäätöksen.

Tiina Keskimäki:
”Mun mielestä se oli jotain aivan uskomatonta. Poliisikin perusti sen näin, että objektiivisesti tarkasteltuna minua ei ole kiusattu. Sehän on mun mielestä hirveän vaikea kenenkään ulkopuolisen mennä sanomaan niinku, että mikä minun subjektiivinen kokemus on.”

Keskimäki joutui jäämään kesken prosessin sairauslomalle. Sitä on kestänyt jo yli kolme vuotta. Keskimäki irtisanottiin keväällä 2011.

Tiina Keskimäki:
”Olen joutunut tässä niin sanotusti tämmöiseen tuulimyllytaisteluun nyt tässä tapauksessa ihan tätä viranomaiskoneistoa vastaan. Elikkä olen tehnyt tutkintapyyntöjä ja selvityspyyntöjä toisensa jälkeen ja saanut sitten tutkimattajättämispäätöstä ja syyttämättäjättämispäätöstä ja muuta vastaavaa.

Kesäkuussa 2013 käräjäoikeus katsoi, ettei irtisanominen ollut laiton.

Tiina Keskimäki:
”Kyllähän tässä ollaan kaikki nämä vuodet, niin peräänkuulutettu oikeutta ja hätääni olen huutanut.”

MOT:
"Oletko sinä mennyt tässä taistelussa jo liian pitkälle?"

Tiina Keskimäki:
”No varmasti monen mielestä olen, mutta tosiaan, mikä olisi vaihtoehto?”

Työoikeuden professori muistuttaa, että oikeuskäytäntöjenkin mukaan työnantajalla on oikeus käyttää työnjohtovaltaa.

Seppo Koskinen:
”Varsinkin muutostilanteissa lähdetään siitä, että siellä on oltava pomo, joka määrää mitä tehdään. Ja jos sitten työntekijät ovat toista mieltä eli katsovat, että tässä ei tällaisia muutoksia hyväksytä tai ne eivät kuulu minun työsopimuksen piiriin, niin siinähän tulee konfliktitilanne, jonka sitten työnantaja ratkaisee.”

Ylilyöntejäkin voi aiheutua.

Seppo Koskinen:
”Yhdessä apteekissa kävi kerran niin, että siellä henkilö pistettiin ensin työskentelemään näistä asiakkaiden kanssa olevista tiloista takahuoneeseen ja sitten vähän ajan kuluttua siellä takahuoneessa olevaan ikkunattomaan koppiin. Sitten käskettiin, että aina kun mennään sinne koppiin niin sammutetaan valot ja työskennellään se päivä siellä pimeässä kopissa.

Vartian mukaan kiusaamista kokeneiden olisi toisinaan selviytymisensä vuoksi tarpeen hakea ammattiapua.

Maarit Vartia:
”Ihmisten täytyisi jotenkin valitettavasti hyväksyä se, että maailma ei ole aina oikeudenmukainen. Moni kokee, että se on vienyt nimenomaan työpaikan, se on voinut viedä osan terveydestä ihmisten kokemana, se on saattanut viedä ystäviä, jotka ei ole enää jaksaneet kuunnella sitä jatkuvasti, se on saattanut viedä joltain jopa avioliiton.”

Jos työpaikkakiusaamista ei osata käsitellä työpaikalla, työntekijällä on rajalliset mahdollisuudet saada itselleen oikeutta. Pahimmillaan ristiriidat saattavat johtaa irtisanomiseen. Oikeusteitse voi yrittää hakea hyvitystä irtisanomisen laittomuuteen vedoten.

Työpaikan ongelmat saattavat jäädä vaille ratkaisua myös tapauksissa, jossa työnantaja sopii asian kiusatun kanssa.

Maarit Vartia:
”Ihmiset puhuu, että organisaatio maksaa jonkun ulos. Kiusaamisen kokeva voi kokea, että siinä allekirjoittaessaan sen sopimuksen työnantaja ja esimies ikään kuin myöntää, että tässä on tapahtunut kiusaamista tai joku muu tämmöinen ikään kuin vääryys.”

Joskus työntekijä joutuu allekirjoittamaan sopimuksen pakkoraossa. Oikeuskäsittelyjen kustannukset voivat nousta kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin saakka. Työntekijä ei välttämättä uskalla ottaa riskiä, että häviäisi oikeustaistelun.

Kari Tolvanen:
”Kun se poliisille tulee ni se on jatkunu jo pitkään ja muuttunut entistä vaikeemmaksi. Et sillon ei ole enää voittajia, sen jälkeen kun poliisi, oikeuslaitos ja syyttäjä näitä käsittelee.”

Parasta olisi, jos työpaikkojen kiistat saataisiin ratkotuksi alkumetreillä. Turun yliopistossa otettiin viisi vuotta sitten käyttöön työyhteisösovittelu. Jos esimies ei saa selvitetyksi ristiriitatilannetta, sovittelija tulee apuun. Mallilla halutaan välttää pitkät viranomaiskäsittelyrumbat.

Ismo Saario, henkilöstön kehittämispäällikkö, Turun yliopisto:
”Kun päästään ikään kun nostamaan niitä kissoja pöydälle, niin vaikka se alussa onkin aika haasteellista se vuorovaikutus voi olla, niin sovittelun myötä selkeesti vuorovaikutuksen laatu paranee.”

Sovittelija kuulee ensin erikseen molempia osapuolia. Sitten pidetään yhteinen palaveri.

Ismo Saario:
”Irtisanoudutaan siitä, että sovittelijat toisivat näitä ratkaisuja näihin tilanteisiin, vaan osapuolet itse tuottaa ne ratkaisut. Siitä tehdään sopimus, joka allekirjotetaan, jota jokainen sitoutuu noudattamaan. Sitten kahden, kolmen kuukauden päähän laitetaan seurantatapaaminen ja katsotaan onko se elämä menny siihen suuntaan, mihin yhdessä sovittiin.
Sovittelulla on… minun mielestäni selkeästi ennaltaehkäsevä vaikutus tän tyyppisiin tilanteisiin sitten jossa puuttumattomuus johtaa työpaikkakiusaamistilanteeseen. Jos asioiden annetaan olla, eikä lähdetä aktiivisesti hakemaan ratkaisua ja puhumaan asioista, niin se riski on siinä, että nää konfliktit alkaa henkilöityä ja irtoavat asiayhteyksistään.”

Turun yliopistossa on kaksitoista sovittelijaa. Viime vuonna soviteltiin 13 tapausta, joissa kaikissa päästiin sopimukseen asioista.

Ismo Saario
”Tämmönen pitkittynyt konflikti, jossa aletaan käymään sitä ratkaisua kirjeenvaihdon keinoin ja laatimalla erilaisia dokumentteja niin se vie hirvittävästi aikaa. Jos me päästään mahdollisimman nopeesti näihin asioihin tarttumaan, niin sillon me pystytään taas palauttaman se fokus siihen, mitä varten yliopisto-organisaatio on olemassa eli keskittymään siihen tieteeseen ja opetukseen, yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.”

Seppo Koskinen:
”Itse korostan hyvin voimakkaasti näitä työpaikkatasoisia toimintatapoja ja varhaista puuttumista hyvin monella eri tavalla. Kiusaajathan ovat siinä mielessä ovelia ja taitavia, että he ovat itse monesti näkymättömiä. Mutta nyt pitäisi siis saada tämä näkymättömyys tällä läpinäkyvyydellä kumotuksi.”

Työnantajia tulisi kouluttaa kiusaamistapausten käsittelyyn.

Maarit Vartia:
”Meidän pitäisi lähteä rakentamaan työyhteisöihin sellaista selkeetä hyväksymättömyyden kulttuuria. Nollatoleranssia. Jokainen joka kokee, havaitsee, näkee, asettaa kielteisen käyttäytymisen kyseenalaiseksi. Puuttuu siihen.

Meri Valkama on tänä syksynä palannut sairauslomalta töihin. Hänen mielestään tilanne työpaikalla ei ole parantunut. Hän odottaa avin lausuntoa siitä, ovatko työnantajan toimintatapojen korjaukset riittäviä.

Kristian Brotherus voitti irtisanomisoikeudenkäyntinsä, mutta hän jatkaa kiusaamisprosessin selvittämistä. Hän tehnyt eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun avin ja syyttäjän menettelystä työpaikkakiusaamisasian käsittelyn yhteydessä.

Kristian Brotherus
”Olen saanut sen kuvan että järjestelmä ei toimi lainkaan. Järjestelmä on olemassa mutta vaikuttaa että se on täysin tarpeeton, se ei toimi eikä se anna oikeussuojaa työntekijöille, se on täysin näennäinen järjestelmä.”

Kommentit