Hyppää pääsisältöön

Neljännesvuosisata naapurimatkailua

Vuonna 1981 esitetyssä Ajankohtaisen kakkosen ohjelmassa kerrotaan Suomen ja Neuvostoliiton välisestä lisääntyneestä matkailusta ja sen tulevaisuudesta. Oman osuutensa neuvostomatkailuun tuo myös rantalomakohteeseen suuntaava eläkeläispari.

Energiakriisi merkitsi käännekohtaa Suomen ja Neuvostoliiton välisessä matkailussa. Kun lentojen hinnat kohosivat voimakkaasti esim. Kanariansaarille ja Espanjaan tehdyissä matkoissa, pysyivät Neuvostoliiton matkojen hinnat suhteellisen vakaina.

Matkailijoiden lukumäärä kasvoi vauhdilla. Kun vuonna 1956 noin 300 suomalaista kävi Leningradissa, niin 80-luvun alussa se oli jo noin 100 000 vuodessa. Niillä suomalaisilla matkatoimistoilla, jotka järjestivät matkoja Neuvostoliittoon, meni todella hyvin. Arveltiin, että vuonna 1981 Neuvostoliittoon tulisi matkustamaan yhteensä runsaat 300 000 suomalaista. Olipa eräs suomalainen matkatoimisto toiveikas, että se voisi vielä kaksinkertaistaa suomalaisten määrän viiden vuoden aikana.

Matkailijavirta Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli kahdensuuntaista. Monille oli yllätys, että neuvostoliittolaisia turisteja vieraili Suomessa ulkomaalaisista kolmanneksi eniten. Vuosittain heitä tuli Neuvostoliitosta noin 35 000. Tämä oli tosin vain runsaat 10 prosenttia siitä määrästä, mitä suomalaisia kävi Neuvostoliitossa.

Miten matkailua voitiin tasapainottaa? Lisäämällä tietysti neuvostoliittolaisten määrää, mutta matkailuvajetta voitiin täyttää myös viennillä, esim. rakentamalla hotelleja Neuvostoliittoon. Niitä rakennettiin suomalaisvoimin Viipuriin ja mm. Pulkovskaja-hotelli Leningradiin.

Matkailijoita oli tietysti moneen lähtöön. Kaikki eivät olleet kiinnostuneita pelkästään historiallisista nähtävyyksistä ja paikoista. Votkaturismia harrastettiin ja joillekin tulivat tutuiksi myös Suomen pääkonsulinviraston ovet. Kuolemantapauksista usein vaiettiin.

Monet suuntasivat Mustanmeren rannalla olevaan Sotshiin, missä ilmasto oli subtrooppinen. Sotshista olikin tullut suosittu lomakaupunki. Siellä vieraili 3,5 miljoonaa neuvostoliittolaista vuodessa ja suomalaistenkin määrä kasvoi rajusti.

Rantaelämän lisäksi Sotshissa viihdyttiin lukemattomissa terveyskylpylöissä, hotelleissa ja mm. Dagomysin teeviljelmillä. Kolhoositorilta saattoi ostaa kaikkea mitä maassa tuotettiin. Siellä solmittiin myös ystävyyssiteitä. Suomen ja Neuvostoliiton väliseen matkailun puitesopimukseen oli kirjattu, että matkailun tavoitteena oli laajentaa kansojemme välistä yhteistyötä.

Viisumivapaan matkailun lisääminen kiinnosti suomalaisia. Lyhyitä laivaristeilyjä voitiin jo tehdä ilman viisumia Leningradiin ja Tallinnaan. Matkailun pullonkaulaksi muodostui suorien lentojen puuttuminen lomakeskuksiin. Busseilla kuljettiin pitkätkin matkat Leningradiin ja sieltä jatkettiin neuvostoliittolaisilla lentokoneilla Sotshiin. Nyt oltiin pääsemässä sopimukseen myös Moskovan lentokentän käyttämisestä vaihtokenttänä. Se oli tuomassa helpotusta laajentuvalle matkailulle rantalomakohteisiin.

Teksti: Teuvo Niiranen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto