Hyppää pääsisältöön

Oikea ja väärä, laki ja moraali

Ajaako usko yli lain? Onko moraali riippuvainen sukupuolesta? Voiko demokratiaa edistää terrorismilla? Vuonna 1987 keskusteltiin moraalista, siitä mikä on oikein ja väärin. Oikea ja väärä -ohjelman viidessä osassa vaihtuivat niin keskustelijat kuin vetäjätkin.

Ensimmäisen osan teemana oli uskon ja lain suhde. Onko jompi kumpi automaattisesti toisen yläpuolella? Aiheesta olivat keskustelemassa Lapin korkeakoulun rikosoikeuden professori Terttu Utriainen ja Jyväskylän ja Turun yliopistojen uskontotieteiden dosentti Päivikki Suojanen.

Suojanen näkee uskonnot osaksi paikalliskulttuuria, jotka opettavat moraalia. Saamme moraalikäsityksemme jo äidinmaidon mukana, koska elämme yhteisössä. 1980-luvun globaalit uhat hän koki yhteistä moraalikäsitystä muokkaavina. Näistä hän nosti esiin Aids-epidemian.

Utriainen kertoi moraalin olevan normisto. Se ei ole mikään olemassaoleva asia, vaan se elää käsityksissämme. Uskontojen roolin jopa lakeihin hän näkee läheisenä, onhan monen uskonnon moraalikäsitys muokattu suoraan laiksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että moraali ei ole mikään yksi klöntti, vaan jokaisessa toiminnassa on omat moraalinsa. Ei ole enää keski-aikaista järjestelmää, jossa kirkko määritteli yleispätevän moraalisäännön.

Suojasen mukaan jos keskusteluhetkellä syntyisi uusi uskonto, se olisi ekologia. Sillä on paljon poliittisesti, uskomuksellisesti ja ideologisesti samaa jo olevassa olevien uskontojen kanssa. Molempien mielestä usko ja moraali ei ole sama asia ja moraali onkin kulttuurikysymys, Suomessa länsimaisen ja angloamerikkalaisen kulttuurin, ennen kaikkea.

Toinen osa käsittelee terrorismia ja demokratiaa. Onko oikein puolustaa demokratiaa myös epädemokraattisin keinoin? Aiheesta keskustelevat maaherra Kalevi Kivistö ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Kauko Sipponen.

Sipponen on miettinyt sotatoimikomiteassa miettinyt terrorismin uhkaa enemmänkin. Hänen mielestään se on osa sen ajan yhteiskuntaa. Vasemmistolainen Kivistö näkee terrorismin fanaattisuudeksi, joka voi, kuten fasismi hakea kannatuksensa myös keskiluokasta. Pahinta terrorismia on hänen mielestään valtaapitävien terrorismi, joka pyrkii tuhoamaan elämää. Esimerkiksi tästä mainitaan jo tuolloin Syyria.

Keskustelijat näkevät Eurooppalaisen 1970- ja 1980-lukujen terrorismissa yhteyttä demokratian ja parlamentarismin kriisiin, jossa kansalaiset eivät koe vaikutusmahdollisiaan riittäviksi.

Kolmannessa osassa mietitään ihmisten vastuuta toisistamme. Olenko minä veljeni vartija? sosiaalihallituksen pääjohtaja Vappu Taipale keskustelee toimittaja Hannu Taanilan kanssa sosiaalisesta yhteisvastuusta.

Taipaleen mukaan sosiaalipolitiikan historia on yhteydessä laitostamisen, nöyryyttämisen ja häpeän historiaan. Se juontaa 1700-luvulta. Hänestä on myytti, että joskus olisimme kaikki eläneet yhdessä. On ollut ihmisluonnossa lujassa käsitys piilottaa erilaisuus ja kurjuus.

Keskustelussa päästään 1980-luvun yhteiskunnan tilaan. "Näin suurta vääryyttä ja epätasa-arvoa ei ole koskaan ollut näin demokraattisesti, kuin on nyt", haastaa Taanila keskustelukumppaniaan. Taipale on samaa mieltä. Kun yhteiskuntamme julkilausuma on tasa-arvon luominen, on outoa, että sosioekonominen epätasa-arvo on suurta.

Neljännen osan aiheena on 1980-luvun ideologiat. Kunnioittaako 1980-luvun materialistisen urbaanin ja juppimaisen yhteiskunnan nuori sukupolvi mitään ideologiaa tai uskontoa? Mikä on heidän moraalinsa. Aiheesta keskustelevat kansanedustaja Pirjo Antvuori sekä filosofian lisensiaatti Thomas Wallgren.

Antvuori vaihtoi pienen liberaalipuolueen suurempaan Kokoomukseen. Hänen mielestään voittajien puolella on helpompi hymyillä, mutta ei myönnä vaihtaneen ideologiaansa oman uransa eteen.

Wallgrenin mielestä juppius on suurempi ilmiö mediassa kuin reaalielämässä. Hänen mielestään uutta ja jännää taloudellisessa itsekkyydessä on sen markkinointi. Itsekkyydestä tehdään mielenkiintoista ja kiinnostavaa.

Viidennen ja viimeisen osan aiheena on moraalin sukupuolisuus. Onko miehille ja naisille erilaiset moraaliodotukset? Aihetta musiikkisanoitusten kautta tutkivat toimittaja Merja Hurri ja perhekeskuksen johtaja Aatto Kuusniemi.

Hurrin mielestä on ilmiselvää, että naisille ja miehille on valloillaan erilaiset moraalisäännöt. Hänen mukaansa naiseuteen liittyy hyvyys ja huonous. Huono nainen on kevytkenkäinen miestennielijä ja hyvä on vaalea äidin apulainen.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto