Hyppää pääsisältöön

Katsomon täydeltä kikatusta

”Tää olikin hyvä”, supatti 8-vuotias poikani Otso aplodien vaiettua Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Samaa mieltä oli myös toinen teatteriseuralaiseni, samanikäinen Frida: ”Ihan sellainen ok, tai siis hyvä, huumorintajuinen”.  ”Oli kivaa, hauskaa ja energistä. Esim. että oli aito traktori”, täydensi Otso.

Se aito traktori oli nimeltään Tr-tr Mitja, ja tämä ok juttu oli Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira. Keväällä 2012 ensi-iltaan tullut, Jukka Rantasen ohjaama esitys oli tosiaan erittäin hauska. Ei ihme, että se on pysynyt ohjelmistossa pitkään. Oli ihanaa kuunnella, kuinka lapset kikattelivat, kun Fedja-setä, kissa Matroskin, Musti-koira ja Mirri-lehmä touhusivat lempeitä touhujaan, syöttivät traktorille perunoita, kellistelivät kotiauringon paahteessa. Kuinka onnellista on nauraa yhdessä lasten kanssa! Jopa sisareni 1,5-vuotias poika katsoi esityksen kiltisti.

Harri Nousiainen, Maija Ruuskanen, Petri Liski ja Emmi Pesonen. Kuva Vertti Teräsvuori.

Etukäteen minua hivenen jännitti. Kahdesta syystä: Otso ei ole aiemmin viihtynyt teatterissa, ja nytkin hän koetti luistaa matkasta. Onneksi, onneksi esitys antoi hyvän kokemuksen! Toinen syy oli se, että tykkäsin lapsena Uspenskin tarinasta hurjasti. Kävimme 1980-luvulla katsomassa Fedja-setää Kuopion kaupunginteatterissa, ja kirja kului käsissä. Mikä helpotus, että sadun lumo oli tallessa. Dramaturgiaa olisi ehkä voinut jäntevöittää, jotenkin tarina välillä huojui. Mutta kokonaisuus oli yhtä kaikki onnistunut, Anna Sinkkosen leikkisiä pukuja ja lavastusta, sekä Maija Ruuskasen musiikkia myöten.

Parasta esityksessä oli minusta näyttelijöiden kevyt ja elämäniloinen ilmaisu. Varsinkin Petri Liskin Musti-koira oli hurmaava. Hyvä tuuli levisi koko saliin, kun Mustin hilpeänhöpsöt silmät tuikkivat karvareuhkan alta. Esa-Matti Longin tulkinta posteljooni Petškinistä oli loistokkaan kaheli. Harri Nousiaisen Fedja-setä oli herkkäilmeinen ja hilpeä hahmo, ja Emmi Pesosen arvokkaannotkea Matroskin oli erinomaisen kissamainen. Fridan mielestä mukavin otus oli Maija Ruuskasen Mirri-lehmä: ”Ämmyy!”

Esa-Matti Long. Kuva Vertti Teräsvuori.

Erikoista oli sen sijaan se, että koko kirjan lystikkäimmästä kohdasta, eli posteljooni Petškinin ja naakanpojan keskustelusta (Kop kop. Kuka siellä? Minä täällä, posteljooni Petškin, toin teille Pörriäisen) ei otettu kaikkea hupia irti. Toki kohtaus oli mukana, ja naurua piisasi nytkin, kun Petškin koputteli ovelle ja toi Fedjalle Pörriäistä. Mutta missä oli naakka? Lapsetkin kyselivät puuttuvan linnun  perään. 

Ankarin kritiikki, mitä lapset esitykselle antoivat, koski eläinhahmojen pukuja. ”Ne olis voineet olla aidomman näköisiä. Ne näytti kissalta ja koiralta, mutta olisi voinut olla enemmän yksityiskohtia”, pohti Frida. ”Eläimet oli vähän liian isoja. Ihan vähän vain”, totesi Otso. Poika ihmetteli koiran sinistä asua, mutta Frida keksi värille selityksen: ”Sitä palelsi”.

Fedja-setä, kissa ja koira päättyy lauluun, jossa Fedja isona miehenä muistelee taianomaista karkumatkaansa. Laulu oli kaunis ja haikea. Minuun iski silmitön surumieli. Siinä sipisevän lapsilauman keskellä istuessa tajusi niin konkreettisesti olevansa aikuinen. Ei enää ikinä lapsi.

Esityksen lopussa mainostettiin näytelmän lauluista tehtyä cd-levyä. ”Nyt se paljasti, että tää oli näytelmä!”, kuiskasi Otso silmät suurina. Jännittävä ajatus aikuisen näkökulmasta. Paljasti?


Kansallisteatteri: Fedja-setä, kissa ja koira. Alkuteos Eduard Uspenski. Suomennos Martti Anhava, ohjaus ja dramatisointi Jukka Rantanen. Lavastus ja puvut Anna Sinkkonen, musiikki Maija Ruuskanen, valot Ilkka Niskanen, äänet Juha Kerkola, naamiointi Petra Kuntsi. Rooleissa Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Jouko Keskinen, Karin Pacius, Petri Liski, Emmi Pesonen ja Maija Ruuskanen / Hanna Hurskainen. Kantaesitys oli Willensaunassa 7.3.2012.

 

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.