Hyppää pääsisältöön

Katsomon täydeltä kikatusta

”Tää olikin hyvä”, supatti 8-vuotias poikani Otso aplodien vaiettua Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Samaa mieltä oli myös toinen teatteriseuralaiseni, samanikäinen Frida: ”Ihan sellainen ok, tai siis hyvä, huumorintajuinen”.  ”Oli kivaa, hauskaa ja energistä. Esim. että oli aito traktori”, täydensi Otso.

Se aito traktori oli nimeltään Tr-tr Mitja, ja tämä ok juttu oli Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira. Keväällä 2012 ensi-iltaan tullut, Jukka Rantasen ohjaama esitys oli tosiaan erittäin hauska. Ei ihme, että se on pysynyt ohjelmistossa pitkään. Oli ihanaa kuunnella, kuinka lapset kikattelivat, kun Fedja-setä, kissa Matroskin, Musti-koira ja Mirri-lehmä touhusivat lempeitä touhujaan, syöttivät traktorille perunoita, kellistelivät kotiauringon paahteessa. Kuinka onnellista on nauraa yhdessä lasten kanssa! Jopa sisareni 1,5-vuotias poika katsoi esityksen kiltisti.

Harri Nousiainen, Maija Ruuskanen, Petri Liski ja Emmi Pesonen. Kuva Vertti Teräsvuori.

Etukäteen minua hivenen jännitti. Kahdesta syystä: Otso ei ole aiemmin viihtynyt teatterissa, ja nytkin hän koetti luistaa matkasta. Onneksi, onneksi esitys antoi hyvän kokemuksen! Toinen syy oli se, että tykkäsin lapsena Uspenskin tarinasta hurjasti. Kävimme 1980-luvulla katsomassa Fedja-setää Kuopion kaupunginteatterissa, ja kirja kului käsissä. Mikä helpotus, että sadun lumo oli tallessa. Dramaturgiaa olisi ehkä voinut jäntevöittää, jotenkin tarina välillä huojui. Mutta kokonaisuus oli yhtä kaikki onnistunut, Anna Sinkkosen leikkisiä pukuja ja lavastusta, sekä Maija Ruuskasen musiikkia myöten.

Parasta esityksessä oli minusta näyttelijöiden kevyt ja elämäniloinen ilmaisu. Varsinkin Petri Liskin Musti-koira oli hurmaava. Hyvä tuuli levisi koko saliin, kun Mustin hilpeänhöpsöt silmät tuikkivat karvareuhkan alta. Esa-Matti Longin tulkinta posteljooni Petškinistä oli loistokkaan kaheli. Harri Nousiaisen Fedja-setä oli herkkäilmeinen ja hilpeä hahmo, ja Emmi Pesosen arvokkaannotkea Matroskin oli erinomaisen kissamainen. Fridan mielestä mukavin otus oli Maija Ruuskasen Mirri-lehmä: ”Ämmyy!”

Esa-Matti Long. Kuva Vertti Teräsvuori.

Erikoista oli sen sijaan se, että koko kirjan lystikkäimmästä kohdasta, eli posteljooni Petškinin ja naakanpojan keskustelusta (Kop kop. Kuka siellä? Minä täällä, posteljooni Petškin, toin teille Pörriäisen) ei otettu kaikkea hupia irti. Toki kohtaus oli mukana, ja naurua piisasi nytkin, kun Petškin koputteli ovelle ja toi Fedjalle Pörriäistä. Mutta missä oli naakka? Lapsetkin kyselivät puuttuvan linnun  perään. 

Ankarin kritiikki, mitä lapset esitykselle antoivat, koski eläinhahmojen pukuja. ”Ne olis voineet olla aidomman näköisiä. Ne näytti kissalta ja koiralta, mutta olisi voinut olla enemmän yksityiskohtia”, pohti Frida. ”Eläimet oli vähän liian isoja. Ihan vähän vain”, totesi Otso. Poika ihmetteli koiran sinistä asua, mutta Frida keksi värille selityksen: ”Sitä palelsi”.

Fedja-setä, kissa ja koira päättyy lauluun, jossa Fedja isona miehenä muistelee taianomaista karkumatkaansa. Laulu oli kaunis ja haikea. Minuun iski silmitön surumieli. Siinä sipisevän lapsilauman keskellä istuessa tajusi niin konkreettisesti olevansa aikuinen. Ei enää ikinä lapsi.

Esityksen lopussa mainostettiin näytelmän lauluista tehtyä cd-levyä. ”Nyt se paljasti, että tää oli näytelmä!”, kuiskasi Otso silmät suurina. Jännittävä ajatus aikuisen näkökulmasta. Paljasti?


Kansallisteatteri: Fedja-setä, kissa ja koira. Alkuteos Eduard Uspenski. Suomennos Martti Anhava, ohjaus ja dramatisointi Jukka Rantanen. Lavastus ja puvut Anna Sinkkonen, musiikki Maija Ruuskanen, valot Ilkka Niskanen, äänet Juha Kerkola, naamiointi Petra Kuntsi. Rooleissa Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Jouko Keskinen, Karin Pacius, Petri Liski, Emmi Pesonen ja Maija Ruuskanen / Hanna Hurskainen. Kantaesitys oli Willensaunassa 7.3.2012.

 

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Mua edelleen itkettää joskus, kun kaivan avaimet laukusta ja avaan kotioven" – Hima & Stradan kaupunkikierrokset lisäävät ymmärrystä asunnottomuudesta

    Oppaat kertovat tarinoita pääkaupungin kaduilta.

    Hima & Stradan asunnottomuutta kokeneet katuoppaat kertovat, mitä kaikkea Helsingin kaduilla tapahtuu ja mitä kaikkea kiireiseltä kulkijalta jää ehkä huomaamatta. Toisenlainen kaupunkikierros avaa uuden näkökulman tuttuunkin ympäristöön. Tässä Poitsun ja Paulan kierroksilla kuultua.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.