Hyppää pääsisältöön

Terapian raunioittamat: käsikirjoitus

MOT-TUNNUS

Sofia:
”Se oli tavallaan niinkun salaelämää se kaikki, mitä mä läpikäyn. Ja hän vaati, että mä en kerro tästä kriisistä kenellekään.”

Nina:
”Koska terapeutit ei sais tehdä mitään tollasta. Siis okei, on miehen ja naisen välisiä suhteita, mutta ei niitä synny missään terapiatilanteissa.”

Ritva:
”Kukaan ei ole pysäyttänyt sitä.”

Terapian raunioittamat

Syyskuun alussa ryhmä naisia kokoontui espoolaiseen yksityisasuntoon vaihtamaan kokemuksiaan terapiasta. Kohtaamiset erään terapeutin kanssa ovat jättäneet heihin syvät jäljet.

Naiset ovat yrittäneet saada apua ja oikeutta, mutta kukaan ei valvo virallisen järjestelmän ulkopuolella toimivia terapeutteja. Lakia ei ole. Mietintö vaihtoehtohoitojen saamiseksi lain piiriin on juuttunut sosiaali- ja terveysministeriöön lähes viideksi vuodeksi.

Tässä ohjelmassa esimerkkinä toimiva terapeutti on pyörittänyt yritystään pääkaupunkiseudulla jo yli 15 vuotta. Hänellä on ollut useita satoja asiakkaita. Tässä ohjelmassa kolme heistä kertoo tarinansa.

Helsinkiläinen Ritva päätyi terapiaan 1990-luvun alussa.

Ritva:
”Kyllä mulla oli selkeesti niin kun tarve saada apua.”

Nina kävi saman terapeutin vastaanotolla ensimmäisen kerran vuonna 2000.

Nina:
”Mulla oli vaikea masennusvaihe ja hirveetä ahdistusta ja ongelmia opinnoissa ja kaikkea tällasta. Ja sitten tää oli vähän semmonen viimenen oljenkorsi.”

Sofia aloitti terapian luona vuonna 2007.

Sofia:
”Olin työstäny siellä tällasii masentuneisuus- ahdistuneisuusoireita ja muutenkin kaikenlaisia haastavampia puolia ja asioita itsessäni. Ja sitten mun yks hyvä ystävä suositteli mulle XXX, että hän olis kuulemma erittäin hyvä psykoterapeutti.”

Psykoterapeutti -nimikettä saavat käyttää vain viranomaisten hyväksymän psykoterapiakoulutuksen läpikäyneet. Sen sijaan kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi, parantajaksi, konsultiksi tai asiantuntijaksi.

Tässä ohjelmassa esitelty terapeutti kutsuu itseään konsultiksi. Hänellä ei ole oikeutta psykoterapeutti-nimikkeen käyttämiseen Suomessa.

Uransa alkuvaiheessa hänet esiteltiin luennoilla ja lehtiartikkeleissa nimenomaan psykoterapeuttina. Virallisissa yhteyksissä terapeutti on tuonut esiin, että hänellä on lääketieteen ja perheterapian tohtorin tutkinto Neuvostoliitosta. Viime vuosina hän on pitänyt matalampaa profiilia. Hän ei julkisesti mainosta itseään psykoterapeuttina. Entiset potilaansa hän on silti saanut hämmennyksiin.

Nina:
”No hän esitteli itsensä psykoterapeuttina, psykiatrina ja lääkärinä ja mä tietysti uskoin kaiken.”

Sofia:
”Ja että hän ois kouluttanu kanssa Suomessa psykoterapeutteja.”

Ritva:
”Tämmösenä lääkärinä ja psykoterapeuttina ja perheterapian asiantuntijana ja mitä kaikkee idän ja lännen hoitomenetelmien uraauurtavana eksperttinä.”

Naisten kohtaaman terapeutin menetelmät poikkeavat valtavirran psykoterapioista. Hän on kehittänyt oman hoitomenetelmän, joka sisältää myös potilaan tajunnantilaan vaikuttamista, kuten hypnoosia.

Nina:
”Ensivaikutelma oli sellanen että oli tosi outoa ja erilaista, et kun siel oli sitä ns. meditaatiota, eli istuttiin vaan hiljaa ja tuijotettiin silmiin. - - - Et hän ei antanut mun selittää niitä ongelmia mitä olis ollut.”

Ritva:
”Hän ei selvittänyt taustoja, hän ei niin ku millään tavalla kiinnittäny siihen huomioo, että miten miten ihminen niin kun kestää tai käsittelee niitä asioita.”

Eräänä iltana, intensiivisen terapiasession jälkeen, terapia sai Ritvan mukaan uuden käänteen.

Ritva:
”Muistan sen ihan yhä todella elävästi. Ett se se tota niin se ilmapiiri muuttu - - - hän rupeski yht´äkkiä silittään mun kasvoja ja ja tota niin huulia. - - Hänen tämmönen kehollisen koskemattomuuden rikkominen oli niin kun se raja.”

Myös Ninan ja Sofian käynnit terapeutin luona saivat nopeasti outoja piirteitä.

Nina:
”Toisella kerralla se meni jo rajan yli, et sit hän veti mut syliinsä istumaan ja muutenkin hänellä oli tapana hipaista ja tehdä semmosii pienii kosketuksia ja sanoo kaikkee että hän rakastaa mua ehdoitta.” - - - ”Sit loppuvaiheessa se meni jo paljon intiimimmäks.”

Sofia:
”Oisko se ollu kolmas kerta tai niillä main, hän… me oltiin työstetty jotain semmosta tunnetasolla aika syvää, arkaa asiaa. Ja mä muistan, et hän sen jälkeen pyys mut syliinsä istumaan, niinkun hajareisin. - - - No, vähitellen se koskettelu ja vihjailevaisuus eteni vähän eteenpäin ja me sitten päädyttiin ihan seksuaaliseen kanssakäymiseen hänen kanssaan.”

Naiset tapasivat terapeuttia lähinnä tämän vastaanotolla.

Nina:
”Mun piti aina kuitenkin varata häneltä aika, me tavattiin vaan siellä työhuoneella, ja sit siinä oli ensin sellasta olevinaan terapiaa ja sitä ns. meditaatiota.” - - - ”Mut sit ihan viimeisellä kerralla mä olin jo alasti siellä.”

Sofia:
”No, yleensä se tapahtu niin, että mä varasin ajan, ja me tavattiin. Mä olin viimenen asiakas, ja sit sen jälkeen, kun oltiin aluks työstetty jotakin psykoterapeuttista, niin se jatkui sitten siihen seksuaaliseen toimintaan.”

Suomen kaikkien vankilapoliklinikoiden ylilääkäri, psykiatriaan erikoistunut Jorma Aarnio korostaa, että potilaan ja terapeutin välinen suhde on aina valtasuhde.

Jorma Aarnio, poliklinikoiden ylilääkäri:
”Ihmiselle helposti siinä asemassa syntyy se luottamus ja riippuvuus paljon voimakkaammin ja silloin on hyvin vaikea vastustaa sellaista minkä itsekin kokee jollain tavalla vääräksi tai huonoksi niin ajattelee ja uskoo, että ehkä tämä kuitenkin on asianmukaista toimintaa.”

Riippuvuussuhde terapeuttiin voi olla voimakas. Nina palasi terapeuttinsa luo yhä uudelleen.

Nina:
”Sit mä olin tosi ahdistunut ja tunnepohjasesti kiinni hänessä monta vuotta ja yritin vaan selvitä. Ja sit mä kävin ihan virallisilla psykologeilla ja ne oli tosi järkyttyneitä mun kertomasta. Ne sano että se mies pitää haastaa oikeuteen ja sillä voi olla vaikka kuinka monta muuta naista kelle se teke saman. Mut mul ei ollut mitään voimia lähtee sellaseen prosessiin siinä vaiheessa. Se tuli sit myöhemmin.”

Jos nimikesuojattu psykoterapeutti toimii työssään epäeettisesti, potilaat voivat viedä asian aluehallintoviraston tai Valviran tutkittavaksi.

Jos kyse on virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella toimivasta terapeutista tai konsultista, valvovaa viranomaista ei ole.

Satu Koskela, johtaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto:
”Silloin jos ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö, niin silloin ei kuulu meidän valvonnan ja ohjauksen piiriin.”

Markus Henriksson, ylilääkäri, Valvira:
”Tätä toimintaa, joka ei ole terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa, tai joka ei ole terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa, niin Valvira ei valvo.”

MOT:
”Kuka tätä sitten valvoo?”

Markus Henriksson:
”Se riippuu tilanteesta, mutta keskeisesti nämä asiat kuuluvat kuluttajaviranomaisille.”

Katri Väänänen, lakimies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto:
”No siihen sisältöönhän me ei pystytä puuttumaan lainkaan. - - - Mut sit jos siellä tapahtuu jotain ihan rikollista, niin silloinhan se on tietysti poliisin tutkittava asia.”

Kesällä 2008 Nina teki terapeutistaan tutkintapyynnön poliisille.

Nina:
”Poliisin suhtautuminen oli vähän hämmentynyttä et mikäköhän tää nyt sit on, kun tyyppi ei oo virallinen terapeutti, et siihen oli aika vaikee saada mitään apua.”

Poliisi otti kuitenkin asian tutkittavakseen. Kuulusteluissa Ninan terapeutti kiisti johdonmukaisesti syytökset. Syksyllä 2009 syyttäjä päätti olla nostamatta juttua terapeuttia vastaan.

Nina:
”Sitten lopulta siitä tehtiin syyttämättäjättämispäätös, koska näyttö ei riittänyt. Eihän terapiassa ikinä oo mitään silminnäkijöitä.”

Jorman Aarnio:
”Nämä ihmiset eivät ole sen lainsäädännön piirissä mihin taas hoitohenkilökunta kuuluu ja nimikesuojatut ammatit niin silloin heidät tietysti juridisesti katsotaan yksityishenkilöiksi ja lakia sovelletaan sen mukaan. Valitettavasti.”

Yksi kerrallaan terapeutin entiset potilaat ovat löytäneet toisensa. Ritva ja Nina tutustuivat vuonna 2009. Viime kevättalvella he tapasivat ensimmäistä kertaa Sofian.

Terapeutin käyttämät voimakkaat menetelmät ja sisäinen ristiriita olivat Sofian mukaan alkaneet aiheuttaa yhä rajumpia psyykkisiä oireita.

Sofia:
”Se ei ollut mikään hetken paniikki, vaan se jatkui koko ajan, itse asiassa monta kuukautta. Öisin mä näin painajaisia joka yö se oli sellainen jatkuva elävä helvetti, missä mä olin ja tuntui, että kaikki miltä ympäristö näytti, se näytti tosi uhkaavalta ja hyökkäävältä.”

Sofia ei saanut kertoa kenellekään psyykkisestä oireilustaan. Sofian ja hänen terapeuttinsa suhde jatkui salassa yli neljä vuotta, kunnes Sofian pyynnöstä he viimein menivät naimisiin.

Sofia:
”Se oli vuonna 2011. Mä olin vähitellen päässy jo vähän vakaammalle jalustalle ikään kuin mun elämässä, ja olin työstäny paljon niitä asioita terapiassa muualla ja joogan avulla. Jooga varsinkin oli auttanu mua tosi paljon.”

Avioliitto jäi lyhyeksi. Runsaan vuoden päästä Sofia haki eroa.

Sofia:
”Varmaan ehkä kuukausi häiden jälkeen, tilanne muuttu hyvin dramaattisesti.” - - - ”Hänestä tuli ilmi todella erilaisia piirteitä kuin aikasemmin, oikeestaan ihan vastakkaisia.” - - - ”Eli mulle jäi sellanen kuva, että tää naimisiin meno oli hyvinkin vaan niinkun hänen tekojensa peittely-yritystä, koska se näyttää hänelle paremmalta.”

Avioliiton rakoillessa Sofian ja hänen entisen terapeuttinsa välit kärjistyivät ja he ottivat fyysisesti yhteen. Molemmat tekivät rikosilmoituksen pahoinpitelystä.

MOT:
”Siinähän oli niitä lääkärinlausuntoja ja valokuvia ja ties mitä todisteita...?”

Sofia:
”Joo, ja niin mullakin, että kaikenlaisia naarmuja ja muita, ja kyllähän siinä tulikin naarmuja, kun hän hyökkäsi mun päälle ja kuristi niin, ettei henki kulkenut. Valitettavasti jouduin puremaan häntä kädestäkin, että henki kulkisi. Jälkikäteen nyt huomaan, että ei kannata olla liian rehellinen näissä asioissa. Se pureminenkin, sen mä totta kai myönsin, koska olen rehellinen ihminen. Mutta XXX kielsi jälleen kaiken.”

Terapeutti sai tyttärensä ja erään potilaansa todistamaan puolestaan. Sofia jäi yksin. Viime vuoden syksyllä hänet tuomittiin entisen terapeuttinsa ja aviomiehensä pahoinpitelystä.

Ennen välirikkoa Sofia toimi myös terapeuttinsa avustajana tämän yrityksessä. Avioeron jälkeen hän alkoi etsiä vertaistukea terapeuttinsa entisistä potilaista ja kerätä kohtalotovereidensa kokemuksia.

Sofia:
”Että kukaan ei enää joutuis kohtaamaan tällasta, mikä kuitenkin on jatkunut 90-luvulta asti jo, tämä toiminta.”

Tänä syksynä Sofia, Nina ja muut ryhmäläiset laativat uuden, laajemman tutkintapyynnön asianajajien avustuksella. Syyskuun lopulla materiaali annettiin poliisille.

Pian tutkintapyynnön jättämisen jälkeen Nina sai puhelinsoiton poliisilta.

Nina:
”Tää yks poliisi soitti mulle ja sano et se on jo kerran käsitelty, et se ei tuu enää mukaan tähän juttuun.”

Jäljelle jäi vain yksi asianomistaja: Sofia. Hänen tarinaansa tukee seitsemän todistajaa. Lisäksi ryhmäläiset ovat koonneet tutkintapyyntöön kokemuksia terapeutin toimista kymmeneltä muulta ihmiseltä.

”Terapeutti on terapiaistuntojen aikana paitsi halannut minua myös hivellyt kaulaani ja niskaani, hieronut jalkojani ja yrittänyt suudella. Kosketukset ovat aina lomittuneet psykologiseen työskentelyyni. Hän on ensin johdattanut minut herkkien ja arkojen asioiden äärelle ja sitten yhtäkkiä ottanut fyysisen kontaktin.”

”Joskus kun kerroin, etten pitänyt tästä liiallisesta fyysisestä läheisyydestä, terapeutti raivostui ja alkoi tivaamaan että onko minussa jotakin vikaa kun en pysty istumaan niin.”

”Hän esimerkiksi dominoi ja manipuloi vahvasti muita, lisäksi hän synnytti usein ryhmässä seksuaalisesti latautunutta tunnelmaa.”

”Ryhmässä seurasimme kritiikittä, miten terapeutti esimerkiksi usutti kaksi miestä ”raiskaamaan” (vaatteet päällä) naisen, joka käsitteli seksuaalista traumaa. Nainen kirkui ja huusi apua oikeasti, mutta terapeutti yllytti miehet alistamaan tätä ja jälkeenpäin sai ryhmän vakuuttuneeksi siitä, että tämä kaikki oli ollut naisen parhaaksi.”

Tämän terapeutin asiakkaina on ollut myös mielenterveysalan ammattilaisia ja taiteilijoita. Tämä videomateriaali on entisen potilaan taiteilija Iiris Koistisen kuvaamaa. Lähettämissään kirjeissä Koistinen ei muistele terapeuttiaan pahalla.

Kukaan naisista ei osaa kunnolla selittää, miksi he suostuivat tekemään terapeuttinsa kanssa terapiaan kuulumattomia asioita.

MOT:
”Voitko sanoa, että miksi suostuit tähän näin?”

Ritva:
”Siis siinä tilassa, missä mä sillon olin, niin ei se ollu suostumuskysymys.”

Sofia:
”Mä jotenkin jopa välillä tunsin, et mä en pysty ite tavallaan valitsemaan. Eli tuntu, että mä oon todella voimakkaan vaikutuksen alaisena.”

Kyse ei ole vain manipulaatiosta, vaan potilaiden mukaan terapeutti on käyttänyt heihin myös hypnoosia.

Nina:
”Mä uskoisin et hänel on voimakkaita kykyjä suggestoida ihmisiä ja saada sillä hypnoositekniikalla ihmiset jotenki koukkuun ja…”

Sofia:
”Ja hän kutsui sitä meditaatioksi, mutta myöhemmin mulle selvisi, että se on itse asiassa pitkälti hypnoosia. Ja hän kyllä itsekin sen myöhemmin kertoi, et näin se on.”

Suomessa toimii kolme hypnoosiyhdistystä. Maallikkohypnotisoijia edustavat Hypnoosiliitto ja Suomen Hypnoosiyhdistys. Tieteellinen hypnoosi ry:n jäsenistö koostuu pääosin lääkäreistä ja psykologeista.

Ylilääkäri Jorma Aarnio on Tieteellinen hypnoosi ry:n aktiivi. Hän on huolissaan hypnoosin hallitsemattomasta käytöstä.

Jorma Aarnio, ylilääkäri:
”Hypnoosi on muutenkin ikään kuin oikotie tavallaan käsitellä asioita, siinä päästään varsin syvälle ihmismielen syvyyksiin ja niin niihin herkkiin ja haavoittuviinkin asioihin ja silloin tietysti altistuu sille väärinkäytökselle sitä enemmän.”

Yksi selitys oudoille kokemuksille saattaa löytyä täältä Turun yliopiston koelaboratoriosta, jossa tehtiin hiljattain uraauurtava hypnoositutkimus. Tutkija Sakari Kallio hypnotisoi koehenkilöt ja antoi heille suggestion, että siniset kuviot ovatkin punaisia. Yhden erityisen herkän koehenkilön näköhavainnot todella muuttuivat.

Sakari Kallio:
”Hänen subjektiivinen kuvauksensa oli, että hän näki ne punaisina plus että hän oli tosi nopee reaktioajoissa ja se puolsi sitä, että hän todella näki ne punaisina.”

Myös aivotoiminnassa havaittiin muutoksia. Hypnoosilla aiheutetut hallusinaatiot saattavat siis olla aitoja, eivätkä kuviteltuja tai näyteltyjä, kuten aiemmin on luultu.

Sakari Kallio:
”Ja nyt tää tulos näyttää vielä sen, että asiat voi jopa tapahtua niin automaattisesti, että itse ei ole tietoinen niistä. Se antaa aika paljon toisenlaisen näkökulman sille, että ihmiset ei voi sanoa, että mitä sä teit nyt vaan noin tai mikset sä sanonut vastaan tai lähtenyt pois että tää on loppu nyt, se voi olla hyvinkin vaikeaa siinä tilanteessa, jopa mahdotonta.”

Toistaiseksi vaihtoehtoisia hoitoja ja terapioita ei säätele mikään laki. Vuonna 2009 valmistui laaja mietintö vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarpeesta. Mietinnön mukaan nykytilanne uhkaa erityisesti mielenterveyspotilaiden turvallisuutta.

PÄTKÄ MIETINTÖÄ:
”Tällä sektorilla käytetään, ilman terveydenhuollon ammattipätevyyttä, myös riskialttiita ja mielenterveysvaikutteisia menettelyjä, kuten suggestiivisia, tajunnantilaa muuntavia sekä identiteettiin ja kehoon kuvaan vaikuttavia terapiamenettelyjä. Tällainen ”terapia” voi olla erityinen riski dissosiaatioalttiille tai piilevästi psykoottisille henkilöille.”

Yksi esimerkki erityisen haavoittuvasta potilaasta löytyy käsittlemästämme terapeutista tehdystä tutkintapyynnöstä. Vuonna 1993 tämän terapeutin vastaanotolle päätyi eräs psykoosista toipunut nainen.

”Hän ehdotti melkein heti hypnoosia ja viittasi menneisiin elämiin. Minä sanoin selvästi ei hypnoosille. Nostin oikean käteni ylös ja näytin sillä ei. Aivan siinä samassa hän jo alkoi laskea numeroita etten edes kahta ensimmäistä numeroa kuullutkaan kunnolla. Kaikki kävi niin nopeasti, ihan hetkessä. Kun olin viiden kohdalla muistan miettineeni, että jos nyt ponnistaisin kaikki voimani, niin voisin vielä päästä ylös. En sitä kuitenkaan pystynyt tekemään.”

Naisen mukaan vastentahtoinen hypnoosi laukaisi hänellä uuden, entistä vaikeamman psykoosin.

”Kun kykenin, menin tapaamaan XXX ehkä maaliskuun alussa v.-94 ja kertomaan miten syvään psykoosiin olin joutunut hänen hypnoosinsa jälkeen. Hän vastasi, että on hänelle näin käynyt ennenkin ja teki oikealla kädellä vielä kaaren merkiksi, ettei välitä tai ei kiinnosta.”

Juuri tällaisten tapausten ehkäisemiseksi hypnoosin käyttöä halutaan rajoittaa. Vaihtoehtohoitoja koskevassa lakiesityksessä hypnoosi olisi rajattu vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi.

Mietintö ja sen sisältämä lakiesitys hautautuivat Sosiaali- ja terveysministeriöön lähes viideksi vuodeksi.

MOT:
”Miksi tän lain valmistelu on kestänyt näin kauan?”

Teppo Heikkilä, ylilääkäri, STM:
”Niin kuin sanoin, niin meillä on tällä hetkellä paljon erilaisia lainsäädäntöhankkeita käynnissä, jotka on sitten ajanu tämän edelle.”

MOT:
”Milloin nää vaihtoehtohoidot sitten saadaan valvonnan piiriin?”

Teppo Heikkilä:
”No tässä vaiheessa tästä asiasta ei oo meillä ministeriössä vielä mitään päätöksiä tehty, että missä vaiheessa tätä lainsäädäntövalmistelua käynnistetään.”

MOT:
”Miten kiireellisenä tätä pidetään?”

Teppo Heikkilä:
”Niin kuin sanoin, niin keskustelua on tästä asiasta jatkuvasti käyty, käyty ja ilmeistä on, että tässä raportissakin tuli esille, että tiettyjä ongelmia tähän asiaan liittyy, mut että meidän pitää tietenkin kattoa lainsäädäntövalmistelua kokonaisuutena ja miettiä, että mitkä on ne keskeisimmät, tärkeimmät lainsäädäntöhankkeet.”

Lääkärin ja potilaan välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä löytyy ennakkotapauksia.

Vuonna 2011 korkein oikeus antoi sakkotuomion potilaansa nänniä imeneelle lääkärille.

Samana vuonna Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi erään psykoterapeuttina toimineen miehen ehdolliseen vankeuteen potilaansa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sen sijaan vaihtoehtoisten terapeuttien suhdetta potilaisiinsa ei ole juuri käsitelty tuomioistuimissa.

Merkittävä ennakkotapaus on kansanparantajaksi itseään kutsuva Raimo Holtti. Vuonna 2010 Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi Holtin ehdolliseen vankeuteen neljän naisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Julkisen selosteen mukaan Holtti oli käyttänyt hoidettaviinsa suggestiivisia menetelmiä kuten hypnoosia.

Uhrien kertomukset muistuttavat tässä ohjelmassa esiintyvien naisten kokemuksia:

Lukija:
”Sukupuoliyhteyksien aikana asianomistajat ovat kokeneet olleensa tahdottomia ja voimattomia, heille on vain tapahtunut se, mitä Holtti on heille tehnyt. He ovat ikään kuin ulkopuolelta katsoneet tilannetta ja olleet kykenemättömiä estämään tapahtumaa tai poistumaan tilanteesta, vaikka eivät ole sitä halunneet.”

MOT:
”Voiko tämä olla totta?!”

Jorma Aarnio:
”Valitettavasti voi. Minun mielestäni se vastaa kyllä lähinnä samanlaista kuin huumaisi ihmisen ja käyttäisi häntä hyväksi, niin ei siinäkään kukaan epäile, että onko toinen ollut omasta halusta vai ei, koska hän on aivan voimaton siinä, että kyllä hypnoosi ja yleensä terapiasuhde voi olla niin voimakas väline ja se luottamus ja se riippuvuus, että kyllä se ilman muuta pitäisi katsoa hyvin raskauttavaksi asiaksi, jos sitä käytetään väärin.”

Jorma Aarnion kollega, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma on antanut lausunnon sekä Holtin tapaukseen että tässä ohjelmassa käsitellystä terapeutista tehtyyn tutkintapyyntöön. Lausunnoissaan Lauerma sanoo, että hypnoosin ja suggestion käyttö mahdollistaa seksuaalisen riiston.

Maallikkohypnotisoijia edustavan Hypnoosiliiton puheenjohtaja Lasse Luostarinmäki todisti oikeudessa päinvastaista. Hänen mielestään hypnoosilla ei voi saada ihmistä toimimaan oman tahtonsa vastaisesti.

Lasse Luostarinmäki:
”Mä otan kantaa vain siihen hypnoosiasiaan, en mihinkään muuhun. Jos jotain muuta on tapahtunut, niin se on eri asia, mutta se ei kuulu sitten minulle. Minä puhun vaan siitä hypnoosista.”

MOT:
"Voiko hypnoosia käyttää esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön välineenä?"

Lasse Luostarinmäki:
”Mä en usko, että ihmistä saadaan toimimaan tahdonvastaisesti tällaisissa asioissa.”

MOT:
”Miksi et?”

Lasse Luostarinmäki:
”En usko enkä oo kuullut tällaisista tapauksista myöskään. Siitä yksinkertaisesta syystä. Ihmisellä on kuitenkin hypnoositilassa myöskin niin sanotusti valvonta päällä ja ei häntä saada tekemään hänen moraaliaan vastaan.”

Hypnoositutkija Sakari Kallio on toista mieltä.

Sakari Kallio:
”On hyvinkin mahdollista, että ihmiset vois tietämättään tehdä niin. Että heidät vois saada.. koska tässä me voidaan vaikuttaa muistiin, me voidaan vaikuttaa havaintoihin, niin silloin voidaan vaikuttaa aika moneen asiaan, että ihminen ei välttämättä tiedä mitä se tekee.”

Vuonna 2012 Vaasan hovioikeus kumosi kansanparantaja Holtin tuomiot kolmen täysikäisen naisen osalta. Vain alaikäisen uhrin osalta tuomio hyväksikäytöstä jäi voimaan.

Naiset valittivat korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus käsitteli tapausta kuukausi sitten. Lopullista tuomiota odotetaan lähiaikoina.

Oikeudenkäynnin lopputulos saattaa vaikuttaa myös siihen, miten Sofian ja muiden naisten tekemä tutkintapyyntö terapeutista etenee.

Ritva:
”Jos terapeutti, siis laillinen laillistettu rekisteröity terapeutti tekis vastaavia asioita, niin ei olis mitään ongelmaa kenen tahansa asiakkaan mennä kertomaan, että, ett tällasta on tapahtunu ja sitt se asia selvitettäis. Ett mitään tällast tahoa ei ole näiden villien terapeuttien kanssa. - - - Että vaikka tää on eettisesti väärin, - - - Niin ei nää kuitenkaa niin kun rikosoikeudellisessa mielessä todennäkösesti täytä rikoksen tunnusmerkkejä.”

Sofia:
”No siis kyl mun mielestä ehdottomasti XXX on tässä vastuussa. Sehän on itsestään selvää, koska hän on mun psykoterapeutti ollut. Hän esiintyi mun niinkun ihan laillisesti pätevänä psykoterapeuttina. Ja kaikki se, mitä tapahtui, tapahtui sen psykoterapiasuhteen niinkun seurauksena ja sen johdosta.”

Muutama viikko sitten Valvirakin havahtui ja päätti tehdä kyseisestä terapeutista tutkintapyynnön poliisille laittomasta terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisesta.

Pyysimme tältä terapeutilta haastattelua tähän ohjelmaan. Hän kieltäytyi haastattelusta, mutta vastasi sähköpostilla: ”Voin ainoastaan todeta, että en käytä asiattomia tai seksuaalisväritteisiä toimintatapoja asiakastyöskentelyssäni.”