Hyppää pääsisältöön

2000-luvun yhteiskunnallinen teatteri ammensi jopa kokouspöytäkirjoista

Uuden vuosituhannen alussa poliittinen ja yhteiskunnallinen teatteri koki nousukauden Suomessa. Tekijät, kuten Susanna Kuparinen ja Juha Jokela ammensivat materiaalia teoksiinsa niin puolueiden kuin ihmistenkin kriiseistä muuttuvassa maailmassa.

Tietolaatikko

Videoklipeistä on poistettu kohtauksia näytelmistä.

Voima-lehden toimittajanakin tunnettu Susanna Kuparinen lähti työstämään teatteria Helsingin kaupungin valtuuston kokouksen pöytäkirjoista. Tuloksena oli Ylioppilasteatterin Valtuusto-trilogia, jonka osien käsikirjoitukset olivat suoraan yhdestä kokouspöytäkirjasta.

"Alkuperäisessä pöytäkirjassa oli noin parisataa sivua. Valitsimme juuri tämän kokouksen, koska se oli erityisen dramaattinen", Kuparinen kertoi Voimalassa vuonna 2008. Kyseisessä kokouksessa oli ensin viisi tuntia käsitelty Helsingin apulaiskaupunginjohtajan Pekka Korpisen visiota Helsingin piazzojen kaarista ja keskusteluun lasten psykiatrisen hoidon ulkoistamisesta HUSille päästiin vasta yöllä. Esitykset olivat loppuunmyytyjä ja näytelmä sai innostuneen vastaanoton myös valtuutetuilta.

Kuparista kiinnostaa vallan käyttö ja sen lipuminen pois poliitikoilta. Eduskunta-näytelmäänsä varten hän ja työryhmä haastattelivat muun muassa rakennusalalla toimivia ihmisiä korruptiosta ja pääministeri Vanhasen lautakasoista. Hänen mielestään yksi mielenkiintoisimmista ja vaarallisimmista poliittisista päätöksistä liittyy omistuksen läpinäkyvyyteen, jota halutaan peittää hallintarekisterien laajentamisella.

Työparina niin teatteriprojekteissa kuin päivätyössään Voima-lehdessä Kuparisella on Jari Hanska. Tiedonhankinta teatteria varten on samaa työtä kuin journalistinen työ. Hanska ajautui työskentelemään Kuparisen kanssa Ylioppilasteatterin kautta, jossa hän oli näyttelijänä muun muassa Valtuustossa.

Eduskunta II -näytelmän työryhmä sai työstään tunnustukseksi Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon vuonna 2013.

Toisella tapaa yhteiskuntaa teatterilla on lähestynyt Juha Jokela, joka on tullut tunnetuksi näytelmillään Fundamentalisti, Esitystalous sekä Mobile Horror. Näistä jälkimmäisin kuvaa työn muutosta ja sille tarkoituksen etsimistä.

"Se 1970-luvun teatterin jättämä trauma on ehtinyt haalistua ja me, joille Neuvostoliitto edustaa lähinnä jääkiekkojoukkuetta eikä siis olla oltu yhteiskunnallisessa positiossa suhteessa Neuvostoliittoon koskaan tai taistolaisuuteen, ei tiedetä mikä olisi vialla yhteiskunnallisen teatterin tekemisessä", Jokela kuvailee syitä miksi yhteiskunnallinen teatteri koki uutta nousua 2000-luvulla.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto