Hyppää pääsisältöön

Kolme kertomusta isyydestä

Isien rooli lastensa elämässä on muuttunut sukupolvien ketjussa. Poissaolevien isien tilalle ovat astuneet läsnäolevat isät. Mutta minkälaisen mallin isät antavat lapsilleen ja mitä isänrakkaus merkitsee lapsille?

Inhimillisessä tekijässä kolme miestä keskustelee isyydestä ja isien suhteesta lapsiinsa. Isänrakkaus on merkinnyt näille miehille lasten ja isien yhteistä aikaa ja tekemistä, läsnäoloa, lapsen huomioimista.

Marko Heikinheimon isä Seppo Heikinheimo oli Helsingin Sanomien musiikkikriitikko, jonka Marko Heikinheimo muistaa ensisijaisesti läsnäolevana ja lastensa kanssa puuhastelevana isänä, joka myös suhtautui lastensa tulevaisuudensuunnitelmiin suvaitsevaisesti ja kannustaen. Isän lämminhenkinen huumori rikastutti isän ja pojan suhdetta. Seppo Heikinheimo teki itsemurhan, joka ei tullut perheelle yllätyksenä. Vaikka yhteiset keskusteluhetket syvensivät isän ja pojan suhdetta, päätöstä oman käden kautta tapahtuvasta kuolemasta se ei estänyt. Mutta kaunis muisto isästä jäi elämään.

Arto Tiihosen isä oli muurari, joka oli joutunut omassa lapsuudessaan luopumaan monista asioista eikä kaikkea toivomaansa koskaan saavuttanutkaan. Osittain tästä syystä isä odotti lastensa tekevän sosiaalista nousua pitkälti koulutuksen kautta. Menestyksestä, erityisesti koulumenestyksestä tuli miltei rakkauden ehto. Tiihonen pohtiikin, että onko varsinkin pojan tehtävä "isänmurha", jotta voisi vapautua isänsä odotuksista ja kilpailusta isäänsä vastaan?

Asko Sarkola tietää, millaista on tulla isäksi nuorena miehenä ja toisaalta myös kypsässä keski-iässä. Hänen mukaansa nuoren isän vanhemmuutta varjostavat yhteiskunnan mieheen kohdistamat odotukset ja paineet: Täytyisi olla jotain - jotain muuta kuin vanhempi. Ura ja menestys laittavat miehen yksityiselämässäkin prioriteetit usein uuteen järjestykseen, Sarkola toteaa. Teatterijohtaja Sarkola kokee kuitenkin, että ikä rauhoittaa mielen eikä ura enää estä miestä havaitsemasta lapsiaan.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto