Hyppää pääsisältöön

Cecilia Samartin kirjoittaa rakkaudestaan Kuubaan ja latinalaiskohtaloihin

Kuubalais-kalifornialainen kirjailija Cecilia Samartin
Kirjailija Cecilia Samartin. Kuubalais-kalifornialainen kirjailija Cecilia Samartin Kuva: © John Andresen Cecilia Samartin

Cecilia Samartin on käännöskirjallisuutemme huippunimiä, jonka teoksia suomalaiset lukijat ahmivat. Kaliforniassa asuvan kirjailijan ja psykoterapeutin erikoisalana on latinalaisamerikkalainen väestö. Kirjailijan oma perhe pakeni Kuuban vallankumouksen alta Yhdysvaltoihin. Samartinin romaanien tarinat koskettavat yli kulttuurirajojen.

Cecilia Samartin

Kirjailija, psykoterapeutti, s.1961 Havannassa

Asuu ja työskentelee Kaliforniassa

Englannista suomennetut romaanit (Tiina Sjelvgren):

  • Señor Peregrino (Tarnished beauty 2010)
  • Nora & Alicia (Broken paradise 2011)
  • Kaunis sydän (Vigil 2012)
  • La Peregrina (La Peregrina 2013)

Uusin romaani Señor Peregrinon ja La Peregrinan jatkoksi USA:n markkinoille maaliskuussa 2014

Latinalaiskohtalot lähellä

Uskollisuus ja rakkaus Kuubaa kohtaan pitää kirjailija Cecilia Samartinin suvun koossa maan rajojen ulkopuolella. Perhe on antanut keskinäisen lupauksen olla palaamatta Kuubaan ennen kuin demokratia on palautettu maahan.

Kirjailija tilittää teksteissään sukunsa kovia vaiheita. Koskettavimmillaan Kuuba - ennen ja jälkeen vallankumouksen - esittäytyy kahden tytön tarinassa, romaanissa Nora & Alicia. Tarina on voimakkaasti kaksijakoinen, kuin Kuuban historia.

Psykoterapeuttina Samartin on erikoistunut latinalaisamerikkalaisen väestön ongelmatiikkaan ja poliittisten kohtaloiden tuomiin traumoihin. Kirjallisuudessaan hän tulkitsee laajasti väestönosan vaikeita tuntoja. Kuulemaansa hän suodattaa teoksiinsa, hienotunteisesti naamioituna. Traagisista puitteista huolimatta tarinat eivät ole masentavaa luettavaa, päinvastoin.

Cecilia Samartinin romaania La Peregrina kahdessa pinossa.
Cecilia Samartinin romaania La Peregrina kahdessa pinossa. Kuva: Yle/Emilia Kemppi Cecilia Samartin,kirjallisuus,romaanit,la peregrina

Kirjoissa latinalaisamerikkalaiset kohtalot ovat pakomatkoja - monista syistä - vanhasta kotimaasta Yhdysvaltoihin. Matka on polveilevaa kamppailua, konkreettista ja henkistä. Matkaa tehdään myös omaan sieluun, oman itsensä löytämiseksi. Kertomukset eivät rajoitu henkisesti Latinalaiseen Amerikkaan - ne ovat universaaleja elämäntarinoita.

Romaanien nimissä esiintyvä sana peregrino, peregrina tarkoittaa pyhiinvaeltajaa. Sanaleikki viestittää kirjojen tematiikkaa sekä matkanteosta että mystisestä, katolisuuteen linkittyvästä pohdinnasta. Kirjailija on kulkenut Santiago de Compostelan reittiä Espanjassa ja saanut reitin seutuhistoriasta virikkeitä kirjoittamiseensa.

Sini Sovijärvi (vas.) ja kirjailija Cecilia Samartin katselevat jälimmäisen kirjoja.
Cecilia Samartin (oik) ja toimittaja Sini Sovijärvi katselevat Samartinin uusinta suomeksi ilmestynyttä romaania La Peregrina Helsingin USAn lähetystössä. Sini Sovijärvi (vas.) ja kirjailija Cecilia Samartin katselevat jälimmäisen kirjoja. Kuva: Yle/Emilia Kemppi Cecilia Samartin,sini sovijärvi

Merkillinen tuttuuden tunne

Tapaan Cecilia Samartinin - vuosien varrella jo kolmatta kertaa - haastattelun merkeissä Helsingissä. La Peregrinan suomennos on juuri ilmestynyt. Olen joka kerta yhtä ihmeissäni Cecilian persoonan vastakohtaisuuksista. Tyylikkään latinohabituksen takaa nousee hienotunteinen ja pehmeä-ääninen nainen, joka kuuntelee keskustelukumppaniaan tarkkaan, kommunikoi keskittyneesti. Hidassoutuinen tyyli vakuuttaa pohjoismaalaisen. 

Merkillinen tuttuuden tunne seuraa minua Cecilian tekstejä lukiessani. Sukellan syvälle ihmissielun, monien sielujen uumeniin - ja vihdoin romaani. Teksti on pinnassa petollisen kevyttä, romaanithan ovat viihteellisiä, täynnä seikkailua ja jännitystä. Silti syvällinen pohjavire pysyy ja nousee välillä voimalla pintaan, sohaisten pahastikin. Sohaisut ovat tunnistettavia - tuon olen kokenut, kuullut, nähnyt, todistanut - jossain, joskus.

"Kivuliaimmat hetket voivat muotoutua elämämme kantavimmiksi rakennuskiviksi. Vaikeuksissa me olemme kaikkein vahvimmin elossa. Tuskasta voi kasvaa hyve, joka lopulta  palkitsee meidät. Se ei välttämättä sinetöikään meitä pysähtymään," kirjailija kiteyttää romaaniensa ajatusmaailmaa.

Kielinä espanja ja englanti

Cecilia Samartin kirjoittaa englanniksi, toisin kuin alun perin kuvittelin. Koulunsa ja yliopisto-opiskelunsa hän on voimakkaasti latinalaistuneessa Kaliforniassa suorittanut englanniksi.

Haastattelussa puhumme espanjaa, se on Cecilian kotikieli ja toinen työkieli. Psykoterapeutin työssään hän käyttää ainoastaan espanjaa. Romaanien henkilötarinat, sielusta ja sydämestä kumpuavat - ovat syvästi espanjankielisiä. Historiallista aineistoa kirjailija ammentaa myös vanhan mantereen Espanjasta, sekä maasta että kielestä. 

Arvostan Cecilia Samartinia kirjailijana sitäkin enemmän, koska hän kirjoittaa juuri englanniksi. Anglosaksisilla kirjamarkkinoilla läpimurto on maailman vaikeinta. Cecilia on tehnyt sen loistavasti. Kirjat on käännetty espanjaksi ja kymmenille vieraille kielille.

Latinalaisuudesta nousee voimantunteita ja viisautta

Menestyskirjailija Samartinin romaaneja ymmärretään ja rakastetaan ympäri maailmaa, erityisesti Pohjoismaissa. Eksotiikka, latinomusiikin ja -kulttuurin lämpöiset kaiut tuntuvat kiinnittävän pohjoismaisen lukijan helposti kirjojen ympäristöön. 

Meihin vetoaa myös mutkattomuus ja tunteellisuus. Eksoottisista ja värikylläisistä kehyksistä huolimatta tarinat ovat suoria ja henkilökohtaisia. Tapa, jolla romaanien henkilöt keskustelevat itsensä ja muiden kanssa selkeän simppelisti, on häkellyttävä.

Cecilia Samartinin teosten lukijan on lempeä pakko keskustella tekstin kanssa! Juuri näinhän on itseltään kysyttävä, tässä on kaiken ydin! Itselleen ei itsestään voi valehdella.

Kirjailija Cecilia Samartin puhuu lehdistötilaisuudessa.
Cecilia Samartin valloittaa intensiteetillään. Kirjailija Cecilia Samartin puhuu lehdistötilaisuudessa. Kuva: Yle/Emilia Kemppi Cecilia Samartin

Omien juuriensa jättäminen väkivallan ja sodan takia on toistuva teema Samartinin romaaneissa. Tämä muistuttaa meitä oman historiamme julmista vaiheista. Tuttu, väkevä sinnikkyys siivittää ihmiskohtaloiden matkaa. Ihmiset tahtovat selviytyä.

Väkivalta on kuvattu romaaneissa piilotetusti. Hienovaraisuus, joka peittää raakuudet, ei silti jätä mitään arvailun varaan. Se paljastaa yksin jääneen, järkytetyn ihmisen avuttomimmillaan. 

Romaanihenkilöiden arki värikkäissä ymäristöissä on elokuvamaisesti viihteellistä seurattavaa. Lämpö, hellyys ja huumori kukoistavat. Latinalainen Amerikka on tuoksuva, visuaalinen ja aistillinen - myös kirjoitettuna! 

Samartinin romaaneissa toteutuu lajina vaikea yhdistelmä viihteellisyyttä ja viisautta. Lukija kohtaa mystiikkaa, henkisyyttä, joka ei tyrkytä eikä julista mitään. Se on riemastuttavasti herättelevää mietiskelyä ja sisäistä keskustelua, jota käy tykönään ihmisistä tavallisin ja tavattomin.

Kirjailija tarjoilee potentiaalisia oivalluksia, jotka lukija ottaa tai jättää, kaikkihan on lopulta läpikäytävä itse. Mielestäni tämä on pyhyyttä paljaimmillaan, ilman nimettyä uskontoa. Tällä alueella liikutaan Samartinin kirjoittamisen henkisesti koukuttavimmassa ytimessä.

Katolisuus ja luterilainen lukija

Cecilia Samartinin romaanien taustaksi on hyvä muistaa, että Latinalaisessa Amerikassa köyhyyden ja sotien keskellä kirkko on usein ainoa tavallisen väestön turva. Nunnat ja munkit ovat tehneet pyyteetöntä kutsumustyötä köyhien hyväksi usein henkensä kaupalla.

Romaaneissa esiintyvä, rohkeista teoista ja uhrauksista nouseva hyväntekeväisyystyö, karitatiivisuus, on meille luterilaisille yhteiskunnallisena auttamisen käsitteenä vieraampi kuin katolisille, koska meillä helposti ajatellaan sosiaaliturvan huolehtivan kaikesta.

Kirjailija Cecilia Samartin puhuu lehdistötilaisuudessa.
Cecillia Samartin kertoo romaaniensa hengellisistä ja henkisistä ulottuvuuksista. Kirjailija Cecilia Samartin puhuu lehdistötilaisuudessa. Kuva: Yle/Emilia Kemppi Cecilia Samartin

Samartinin kirjoissa luostarilaitoksen vaatimattomat edustajat ovat henkilöhahmoille läheisiä, henkisiä isiä ja äitejä - sen lisäksi, että he saattavat poliittisissa kriiseissä pelastaa ihmishenkiä astumalla murhaavien joukkioiden eteen tai ylläpitämällä lastensairaaloita keskellä viidakkoa. Silmitön rohkeus ei voimassaan voi olla jättämättä jälkiä jopa tappajiin ja raiskaajiin. 

Kauneinta näissä henkisissä mentoreissa on kysymysten herättäminen ihmisen mielessä, omantunnon raottaminen. Toiminko oikein? Mihin suuntaan lähden? Kaunis sydän -romaanin Sisar Josefa puhutteli minua lukijana viisaudellaan: "Kun elämä johdattaa meidät astumaan syrjään totunnaisilta poluiltamme, synnymme uudestaan." Näissä sanoissahan piilee mahdollisuus kaikkeen...

Eläinrakkaus - elämän kunnioittaminen

Eläimet ihmisen kanssakulkijoina ovat Cecilia Samartinin kirjallisuudessa ja omassa elämässä suuressa roolissa. Kirjailijalla on kaksi omaa koiraa.

Ilokseni kirjailija kertoo rakastavansa kaikkia eläimiä. Eläimet, kuten me ihmiset, ovat osa luomakuntaa ja niillä on yhtäläinen oikeus kuin meillä "kaikkivoipilla" elää maan päällä, kirjailija sanoo. 

Kirjailija Cecilia Samartin USAn suurlähetystön koiran Deckartin kanssa.
Cecilian eläinrakkaus tuli ilmi myös USAn lähetystössä Helsingissä. Vierellä lähetystön Deckart-koira. Kirjailija Cecilia Samartin USAn suurlähetystön koiran Deckartin kanssa. Kuva: Yle/Sini Sovijärvi Cecilia Samartin,koira

Keskustelemme siitä, kuinka usein ihmiset kavahtavat ihmissilmälle rumia tai pelottavan näköisiä eläimiä syventymättä siihen tehtävään, joka niillä tässä maailmassa on. Mikä oikeus ihmisellä on kuvitella olevansa niin loistava, kun koko historiamme on täynnä toinen toistaan kammottavampia tekoja? Ihmisellä ei ole varaa tuomita muita luonnossa vaeltajia. Kukapa meistä voisi olla toisen elämän pisteyttäjä? Näitä asioita itsekin usein pohdin.

"Kaikilla koirilla on hyvä sydän," huokaisee Cecilia Samartin hellästi.

Koira makaa lattialla puolinukuksissa.
Unelmoiva Deckart. Koira makaa lattialla puolinukuksissa. Kuva: Yle/Sini Sovijärvi koira

Odotettavissa kiehtovan trilogian kolmas osa

Cecilia Samartin työstää parhaillaan Señor Peregrino ja La Peregrina -teosten jatkoksi trilogian kolmatta osaa. Siihen kulminoituu perusasetelmaltaan latinalaisamerikkalainen kohtalo, jonka tapahtumista osa sijoittuu Espanjan pohjois- ja eteläosiin.

Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin ja muinaisen maurien hallitseman Andalusian - Al Andaluz - seudut kiehtovat kirjailijaa erityisesti. Cecilian isoisä oli kotoisin Galiciasta, jossa tarinankerronta elää vahvana. 

Päähenkilön, meksikolaisen Jamiletin taakkana on ruma, koko hartiaseudun ja selän peittävä syntymämerkki, jota hän joutuu peittelemään pärjätäkseen ihmisten joukossa. Taakka ei jätä häntä, vaikka hän onnistuu muuttamaan toiseen maahan,Yhdysvaltoihin. Jamiletin salainen risti muuttaa muotoaan trilogian halki ja muotoutuu eräänlaiseksi elämänselitykseksi kantajalleen - ja myös meille muille. 

Romaanin odotetaan ilmestyvän Yhdysvalloissa maaliskuussa 2014, minkä jälkeen sen käännöksiä eri kielille aletaan työstää välittömästi. Yleisö on jo malttamaton. 

Haastattelut ja oheismateriaalit

Kuuntele kirjailijan audiohaastattelu ja/tai katsele videohaastattelu espanjaksi. Videohaastattelu on lyhyempi kuin audio.

Alla myös linkit suomennoksiin ja keskeiseen sanastoon.

Cecilia Samartinin haastattelu - audion suomennos

- No niin, tervetuloa Suomeen, Cecilia Samartin.

Oikein paljon kiitoksia.

- Ehkäpä aloitamme kirjoista, joihin tarvitaan omistuskirjoitus, meille kaikille...

Sopii mainiosti.

- Oletko niin ystävällinen?

Ilman muuta.

- Mehän sinuttelemme. Muistan kyllä.

Kyllä.

- Niin, tämähän on kolmas kertasi Suomessa.

Kyllä, kolmas kerta ja joka kerta pidän Suomesta enemmän. Katso nyt näköalaa ikkunasta, miten kaunis meri on auringossa...

- Olitko myös Ruotsissa ja Norjassa tällä kertaa?

Vain Ruotsissa. Norjaan menen joulukuussa.

- Siis talvella.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn näissä maissa talvella.

- Vielä yksi romaani.

Totta kai, teen sen miellelläni.

- Oletko laskenut, kuinka monta kirjaa olet omistuskirjoittanut?

En usko, mutta niitä on paljon.

- Tuhansittain...

Niin, mutta en väsy tähän koskaan.

- Uskomatonta, olet ihailtavan kärsivällinen.

Tämä on ilo minulle.

- Kaikki vain tahtovat nimikirjoituksesi.

Minusta on todella hauskaa kommunikoida lukijoideni kanssa, se on minulle se paras juttu.

- Ehkä saat samalla uusia ideoita?

Näin on. Nuo keskustelut inspiroivat minua erittäin paljon. Ja jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, jokin kiintoisa tarina. Minä olen niitä ihmisiä, jotka mielellään kuuntelevat muiden tarinoita. Pidän näistä keskusteluista todella, minusta on mukavaa vetäytyä syrjään ryhmästä ja oikeasti keskustella jonkun kanssa ja kuunnella häntä. Se on kiehtovaa.

- Romaaneistasi käy ilmi, voi ymmärtää, että sinulla on kirjoittaessasi oma näkökulmasi... katsantokanta, joka on hyvin henkilökohtainen... sinulla on ikään kuin oma vinkkeli, josta katselet henkilöhahmoasi ja joka on äärimmäisen persoonallinen ja henkilöhahmosi puhuu myös suoraan sisimmästään.

Totta, näin minäkin näen asian. Romaanini ovat intiimejä. Henkilöhahmojen keskustelut ovat intiimejä keskusteluja, he puhuvat sielunsa kanssa.

- Suoraan...

Suoraan sielunsa kanssa ja he puhuvat heille tärkeistä asioista, sellaisista, jotka ovat heille elämässä ensisijaisia ja tämä inspiroi meitä kaikkia liikkumaan tällä syvällisellä tasolla. Se mielestäni auttaa meitä elämään elämämme paremmin, tulemaan paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, huolehtimaan paremmin ystävyyssuhteistamme, hoitamaan paremmin suhteitamme läheisiin ja kaikkiin. Uskon, että tämä on tärkeää.

- Haluaisin kysellä romaanista, joka on suomennettu nimellä Kaunis sydän ja jonka espanjankielinen nimi on Salvadoreña (el salvadorilainen nainen; "pelastajatar"), joka on hyvin koskettava. Tämän romaanin kerronnasta puheen ollen, olet valinnut kertojan ääneksi ensimmäisen persoonan (minä-muoto) puhumaan muistelemisesta, mutta tästä hetkestä, nykyhetkestä puhumaan olet valinnut kolmannen persoonan (hän-muoto). Miksi? Onko tähän jokin syy vai onko se vain luontevaa?

Niin... tein kyllä tuon valintapäätöksen harkitusti. Koen, että päähenkilöni ja hänen äitinsä muistot ovat niin pyhiä/tärkeitä muistoja, eli kun muistelemme henkilöitä, jotka ovat kuolleet tai poistuneet elämästämme, mutta jotka seuraavat meitä edelleen ja vaikuttavat meihin, kuten Anan kohdalla käy, nämä muistot ovat niin lähellä sydäntä ja ne tulevat sielusta, siksi mielestäni oli korrektimpaa ja voimallisempaa valita niistä kertomiseen ensimmäinen persoona. Nykyhetkeen taas liittyy niin paljon, henkilöhahmoja on nykyhetkessä paljon, joten ajattelin, että minulla on enemmän liikkumavaraa, jos käytän nykyhetkestä kolmatta persoonaa.

- Se onkin merkillistä, minä nimittäin olin jo lukenut romaanista osan ilman, että edes huomasin tätä ja sitten yhtäkkiä aloin ihmetellä, mitäs tämä onkaan ja tajusin tuon minä- ja hän-muotojen käytön. Se on siis hyvin luontevaa, myös lukijalle.

Niin on. Kerronta on kuin joki, joka kulkee edes takaisin, useinhan kirjassa tilanne muuttuu, liikutaan ajallisesti eri paikkoihin ja mennään taakse päin, tämä voi olla sekavaa lukijalle. Siksi halusin merkitä selkeästi, missä ajassa liikuimme kulloinkin. Juuri, koska halusin sen olevan vähemmän sekavaa lukijalle ja minulle itselleni!

- Niin. Usein vastaan tulevina teemoina kirjoissasi - ehkä erehdyn - on se, että elämä, jota elämme, on kuin tie, kuin matka. Tämä samainen teema, tavalla tai toisella, on hyvin keskeinen. Se esiintyy aina uudessa asussa, mutta on se samainen matka-aihe...?

Pitää paikkansa. Näen elämän näin. Elämme täällä elämäämme tiellä, jolla kuljemme ja yritämme löytää tietä, joka on omamme. Joskus eksymme tieltä tai uuvumme elämän matkallamme ja silloin tarvitsemme jotakin, mikä auttaa meitä pysymään oikeassa kurssissa. Tämä ajatus on tärkeä, koska elämä liikkuu ja meidän on liikutettava elämää, jotta voimme aidosti nauttia siitä ja kehittyä itse samalla sen mukana.

- Se on prosessi...

Aivan niin. Siksi minun on vaikea irrottautua tuosta kielikuvasta, tavalla tai toisella se heijastuu aina tarinoissani. Usein näen elämän myös jokena. Se on sama asia. Joki on jotakin sellaista, minkä on pysyttävä avoimena. Eikä koskaan tiedetä, mihin se varsinaisesti päättyy. Loppuminen ei olekaan tärkeää vaan kulkeminen/matka. Ja että elää tuon matkan silmät avoinna ja sydän avoinna.

- Juuri, kuten Ana matkansa elää, Kaunis sydän -romaanin päähenkilö. Hän on fantastinen henkilöhahmo... koska hän aloittaa niin vaatimattomana ja sitten lopussa hän on kuin jumalatar, joka pitää kaikkia lankoja käsissään. Miten tämä kehitys syntyy?

Luulen, että se, mikä minua Anassa viehätti ja hänen kaltaisissaan ihmisissä, joita olen kohdannut, on se, että vaikka Anan elämä on ollut äärimmäisen vaatimatonta ja jopa traagista, köyhää, hänellä on kuitenkin sydämessään rikkaus, taito arvostaa elämää ja tietää, mikä on tärkeää. Näistä syistä hän antaa ikään kuin lahjan kaikille kohtaamilleen ihmisille. Tämä jokin koukuttaa ihmiset. Nythän käy niin, että Ana joutuu asumaan hyvin rikkaaseen perheeseen - materiamielessä - perheellä on kaikki mahdollinen materia - mutta sydämessään ja sielussaan he ovat, näin voi sanoa, köyhiä. Heidän välillään ei ole yhteyttä...

- Eivätkä he huomaa Anan ongelmia eivätkä tragedioita, joita hän on käynyt läpi.

Hän ei ole tärkeä, koska hän on palvelija. Aluksi hänestä ei ole mitään väliä. Hän vain on siellä, havainnoi perheenjäseniä, oppii tuntemaan heidät ja - pelastaa heidät. Hän on El Salvadorista (Salvadoreña) ja samalla pelastajatar. Hän yhdistää perheenjäsenet ja opettaa heitä rakastamaan. Rakastamaan itseään ja toisiaan.

- Hänen, siis Anan elämässä on toinenkin, hyvin keskeinen henkilö, Sisar Josefa, minulle hän edustaa sitä sisäistä uskoa ja voimaa ihmisessä, joka on myös yksi pääteemoistasi.

Kyllä. Tämä onkin tärkeä asia. Olen nähnyt elämässä, omassa elämässäni, tuttavien ja asiakkaitteni elämässä sen, että ihmiset voivat selviytyä tragedioista, joita ei voida välttää. He tulevat niistä ulos voimakkaampina ja täynnä henkistä uskoa, voimaa, joka antaa heille yhteyden Jumalaan. Siihen johonkin suurempaan, josta emme täällä maan päällä tiedä. Juuri tämä on aina valaissut paljon myös omaa elämääni. Vaikeina hetkinä se on auttanut minua. Se on auttanut myös ihmisiä, jotka ovat kärsineet paljon enemmän kuin minä. Tietenkin tämä aihe heijastuu kirjoihini, mutta mielestäni se on jotakin suurempaa kuin uskonnollisuus, se on jotakin hyvin henkilökohtaista, joka jokaisen tulee omakohtaisesti kokea. Ja jokaisen tulee kysyä itseltään nämä kysymykset, jotka ovat niin tärkeitä elämässä.

- Jos puhumme vielä uskonnosta ja sisarten ja veljien eli munkkien ja nunnien roolista romaaneissasi, erityisesti Kaunis sydän -romaanissa, mutta myös muissa romaaneissa. Heillähän on hyväntekeväisyyttä tekevän henkilön rooli. Tämä onkin kiinnostavaa meille pohjoismaalaisille, koska meillä ei kirkossamme ole aivan samanlaista hyväntekeväisyystoimintaa samassa muodossa kuin sitä on katolisessa uskonnossa tai kirkossa. Tämä rooli on keskeinen ja itse henkilökohtaisesti ajattelen, että se on hyvin liikuttavaa, tunteisiin vetoavaa meille, näin sen koen. Se on kummallista, kuuluu toiseen kulttuuriin...

Kyllä minäkin kaiketi koen sen samoin. Se on sitä katolisen kirkon mysteeriä, joka pappeineen ja nunnineen on aina ollut osa latinalaista kulttuuria ja on siksi kuulunut myös minun elämääni. Toki kirkon ja luostarilaitoksen edustajat ovat tietyllä tavalla hyvin erilaisia - verrattuna tuiki tavallisiin ihmisiin - koska he elävät uskonnollista elämää. Minulle tämä on vain aina ollut kovin kiehtovaa. Se, miten ja miksi jotkut henkilöt valitsevat osakseen tuon elämän ja kuinka he voivat auttaa, tuoda jotakin lisää ja tukea tavallisten ihmisten yhteisöä. Useinhan, ei aina, mutta joskus papit ja nunnat, miten heidät kuvataan kirjoissa ja elokuvissa, ei aina ole kovin positiivista. He ovat rooleissa, jotka tulkitsevat jopa kirottuja ihmisiä. Rooli on hyvin negatiivinen. Omissa kirjoissani he ovat kilttejä, henkilöitä, jotka haluavat auttaa...

- Ja jotka pelastavat ihmisiä.

Jotka pelastavat ihmisiä ja pelastavat myös itsensä samalla. Sisar Josefa on tällainen... hän on voimakas, hän on kiinni kirkossa, mutta samalla hän on heikko, hän säikkyy, hänellä on joitakin tapoja käsitellä tilanteita, jolloin hän ajattelee vain omaa itseään. Mutta hän ylläpitää kaiken aikaa suhteensa henkiseen tyttäreensä, joka on Ana, ja jolle hänestä tulee henkinen äiti, koska hän on menettänyt oman äitinsä. Nämä siteet ovat hyvin tärkeitä ihmisille.

Kyllä. Tämä henkilö, Sisar Josefa edustaa minulle myös puhdasta viisautta, sillä (hänen sanomanaan) on muutamia, hyvin syvällisiä lauseita, esimerkiksi yksi... en tiedä, osaanko sen nyt ilmaista espanjaksi oikein ja muistanko sen oikein: "Kun elämä johdattaa meidät pois totunnaisilta poluiltamme, silloin synnymme uudestaan." Eikö se jotenkin näin mennyt tämä lause?... Se on ihana!

- Se kuulostaa hyvältä espanjaksi...

Lause todella teki minuun vaikutuksen. Romaanissa on tällaisia, yksittäisiä lauseita, joista pidän.

- Kiitoksia, kauniisti sanottu. Luulenpa, että juuri näin on eli kun poikkeamme siltä tieltä, jonka jo tunnemme ja jonka ajattelemme olevat tätä meidän tavallista elämäämme ja kun yritämme tehdä jotakin erilaista tai kun olemme uudessa tilanteessa, jossa joudumme pelkäämään, silloin elämme tosissamme, meidän on mietittävä, keitä olemme, millaista valitsemamme elämä on. Nämä ovat epämiellyttäviä hetkiä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ne ovat erityisiä hetkiä, jotka auttavat meitä tekemään valintoja ja opettavat meitä tuntemaan itseämme.

- Kun kirjoitat näistä erityisen kielteisistä ja traagisista kokemuksista, niissäkin sinulla on erityinen tyyli - et näytä niitä loppuun asti, et paljasta todellista julmuutta, esim. fyysistä väkivaltaa. Niistä käy kyllä ilmi se kauheus, mikä tapahtuu, mutta et lähde kuvailemaan sitä yksityiskohtaisesti ja sillä lailla kohtaus tuntuu vieläkin julmemmalta, koska se jää ikään kuin psykologisesti vaivaamaan ihmistä.

Niin. Mielestäni usein se, minkä jättää kirjoittamatta, on yhtä voimallista kuin se, minkä kirjoittaa auki. Useimmat ihmiset voivat kuvitella sen, mikä tapahtuu siinä määrin, kuin kokevat sen tarpeelliseksi ymmärtääkseen tilanteen kauheuden. Kuten Anan kokema tilanne kirjan alussa. Tämä on minun kannaltani kunnioitusta lukijaa kohtaan. On ymmärrettävä, että tässä tapahtuu tärkeää yhteistyötä lukijan ja kirjailijan välillä. Jokaiselle lukukokemus on omanlaisensa, uusi ja erilainen. Minä en tällaisissa kovin voimakkaissa kohtauksissa halua tyrkyttää lukijalle omaa näkemystäni vahvasti väkivaltaisista kohtauksista. Se ei mielestäni ole välttämätöntä. Minun ei itsenikään ole aina helppoa sietää sellaista, kun luen kirjaa tai katson elokuvaa, koska se vaikuttaa minuun, jättää jäljen. Itse en halua vaikuttaa lukijoihin niin negatiivisesti. Uskon, että pelkkä välitetty ajatus riittää kuvittamaan kertomuksen. En tahdo, että lukijani traumatisoituvat lukiessaan tekstiäni. Elämä on jo sinänsä tarpeeksi vaikeaa. USA:ssa, missä asun, voi jo olla tarpeeksi traumatisoivaa katsoa uutisia, kun laittaa television päälle ja katsoo uutisia, joutua näkemään asioita. Tällaista kokemusta en halua välittää lukijoilleni. Haluan, että lukukokemus on koskettava ja syvä, mutta ei traumatisoiva.

- Jos puhumme hetken romaanitrilogiastasi, tai tulevasta trilogiasta, sillä tähän mennessä on julkaistu suomeksi Señor Peregrino, La Peregrina, ja muilla kielillä myös, mutta entä tuo kolmas romaani?

Työstän sitä parhaillaan. Se ei ole vielä valmis, mutta sen pitäisi suunnitelmieni mukaan valmistua maaliskuun alussa.

- Ja siinä romaanissa tämä tarina siis jatkuu, tai saa päätöksensä. Vai onko se jatkoa?

Kyllä se on jatkoa. Näissä kahdessa ensimmäisessä teoksessani olen kertonut sekä tulevasta että menneisyydestä. Ja tätä keinoa jalostan viimeisessä romaanissani. Siitä tulee eräänlainen suuri kertomus, legenda, joka auttaa päähenkilö Jamiletia saamaan selville, mistä hän oikeastaan on kotoisin, mikä on hänen taustansa. Ja mikä on hänen "merkkinsä", tuon syntymämerkin merkitys, joka on aiheuttanut hänelle niin paljon kärsimystä. Ja käsittelen myös Espanjaa, huomattava osa romaanissa sijoittuu Espanjaan, ja eri Espanjan eri osiin. Pohjoiseen, Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin seuduille, mutta myös etelään, joka oli kauan sitten maurien hallussa silloisella nimellä Al Andaluz. Tuolloin pohjoinen ja etelä olivat keskenään vihollisia.

- Pääsemme sisään Espanjan historiaan...

Kyllä. Nautin sitä kovasti ja samalla myös opin itse paljon.

- Sinun isoisäsihän oli galicialainen. Eli sinun juuresi oivat siellä?

Kyllä, osittain ovat. Ja tunnen suurta yhteenkuuluvaisuutta Galiciaan, minulla on siellä sukulaisia. Vaikka minulla ei enää ole sukulaisia Kuubassa, minulla on setiä, tätejä ja serkkuja Galiciassa. Käyn heitä tapaamassa ja tunnen, että kaikki tuo on osa omaa historiaani.

Kumpuaako tarinankerrontaperinteesi juuri sieltä?

- Luulen niin. Isosisäni kertoi aivan ihania tarinoita. Hänellä oli se lahja. Uskon, että tarinankerronta nousee hyvin monista kulttuuriperinnöistä, joissa on totuttu kertomaan juttuja koetuista tapahtumista. Kaikestahan voi kehittää tarinan.Minulla on avioliiton kautta sukulaisia Englannissa ja heistäkin on hauskaa kertoa tarinoita. Tarina voi syntyä vaikka kauppareissusta, jolla tapaa henkilön, joka kertoo tarinan. Yksinkertainen asiointi voi muuttua tarinaksi. Minusta tämä on hienoa, parempaa kuin television katseleminen. Parempi on kokoontua elämän aitojen tarinoiden ympärille. Tapahtua voi vaikka pieniäkin asioita, sekin on hauskaa ja ilahduttaa minua.

- Voitko vielä kertoa La Peregrina -romaanin keskeisistä teemoista, koska se on nyt juuri ilmestynyt romaaninuutuutena Suomessa?

Romaanissa on montakin tärkeää teemaa, mutta yksi on se, mikä onkin hyvin kiinnostavaa, kuinka me ihmiset ponnistelemme, kun yritämme ymmärtää elämämme merkitystä, tarkoitusta. Siihen tarvitaan yritystä, ei se ole helppoa. Mutta joskus, kun vain jaksamme ponnistella, koemmekin yllätyksiä. Käykin niin, että se, mitä olimme alun perin ajatelleet ongelmana, muotoutuu lopulta hyveeksi, asiaksi, joka auttaa meitä. Juuri tämän tulee huomaamaan Jamilet - hänen lähtökuvionsa oli maailman kammottavin asia - tuo syntymämäerkki, jota hän joutuu kantamaan koko elämänsä - muuttuukin mysteeriksi, joka antaa hänelle tarkoituksen ja suunnan. La Peregrinan teema on se, että löytää elämänsä mysteerin, löytää isovanhempansa ja oman historiansa.

- Onkin tärkeää, että yritämme saada selville elämämme sisällön ja ymmärrämme ne taakat, joita kannamme. Kuten Salvadoreña-romaanin Adam, jolla lienee samanlainen taustatarina kuin isoisälläsi, tai saman tarinan versio.

Ja kun tämän tarinansa kertoo, kokee syvällisen yhteydentunteen siinä luottamuksessa, joka nousee tarinan jakamisesta toisen henkilön kanssa. Se on rakkautta, kun voi sanoa toiselle: Näin minulle kävi. Tämä luottamus tuo tullessaan ei vain ymmärtämystä toisen taholta vaan myös sen, että sen myötä voi itse tervehtyä, kun saa puhuttua asian pois. Tämä on sellaista, joka muuttaa elämän. Uskon, että siinä piilevät ihmeen juuret, alkuperä - siinä, kun jakaa luottamuksen ja pääsee syvälle tasolle toisen ihmisen kanssa...

- Onpa taas upea lause: Ihmeen juuret.

Kiitos, kauniisti sanottu.

- Vielä yksi asia. Romaaneistasi käy ilmi myös, että sinulla on myös aivan erityinen suhde eläimiin, kaikkiin eläimiin. Kirjassa on kohtaus, jossa päähenkilö päästää vapaaksi joukon (pussiin vangittuja) skorpioneja. Se on todella koskettava ja siitä huomaa, että sinulla on erityinen suhde eläimiin.

Rakastan kaikkia eläimiä. Jopa niitä, jotka...

- Jotka ovat rumia?

.. joita pelätään ja jotka ovat rumia. Mutta niillä on oikeus elää. Meidän on opittava kunnioittamaan luontoa.

- Ne ovat osa luontoa.

Tuo ilmentää Anan hellää luonnetta. Hän joutuu vaikeuksiin sen takia, mutta... olivatko ne muuten hämähäkkejä vai skorpioneja...?

- Skorpioneja.

Hän joutuu vaikeuksiin tämän luonteenpiirteensä takia, mutta se on myös hänen lahjansa.

- Onko sinulla kotieläimiä?

Minulla on kaksi koiraa.

- Minkä rotuisia?

Toinen on maksanruskea labradorinnoutaja. Sen nimi on Toby. Sillä alkaa olla ikää, mutta se on vielä hyvässä kunnossa.

- Minkä ikäinen se on?

Täyttää 12, se on pienikokoinen, mutta pienet koirat elävät hiukan pidempään. Sitten minulla on toinen koira, melko uusi tulokas, ei sekään nuori ole, tuli tuttavalta, joka ei voinut enää pitää sitä. Sen nimi on Ralphie ja rodultaan corgi. Se on niitä koiria, jotka näyttävät lähes jalattomilta... Mutta se on ihana ja komenteleva. Se on mielestään koko kodin kunkku ja kaikkien täytyy seurata sitä.

- Siis isäntä talossa?

Se on isäntä ja superälykäs...

- Niinhän koirat ovat, eivät ehkä kaikki. On myös taviskoiria...

Mutta kaikilla koirilla on hyvä sydän.

- Ja ne ovat herkkiä, uskomattoman herkkiä.

Se on totta!

- Voisimme jutella niin monesta hienosta aiheesta ja vaikka mistä asiasta tuntikausia, mutta sinulla on hyvin pitkä ja raskas ohjelma täällä Suomessa. Kiitos tästä haastattelusta.

Kiitos, että sain tämän tilaisuuden keskustella espanjaksi kanssasi. Se on aina todella mukavaa. Kiitos.

Kiitos ja odotamme lisää romaaneja - paljon romaaneja! Kiitos, Cecilia.

Kiitos itsellesi, nähdään pian.

- Nähdään.

Suomennos: Sini Sovijärvi


Cecilia Samartinin haastattelun keskeinen sanasto espanja - suomi

firmar allekirjoittaa, signeerata
me encantaría erittäin mielelläni, mielihyvin
tutearse sinutella
acordarse muistaa
una novela romaani
nunca me canso de hacerlo en ikinä väsy siihen
un lector lukija
un cuento kertomus, tarina; satu
apartarse de vetäytyä syrjään, erkaantua jstak
un punto de vista näkökohta, näkökanta, "vinkkeli"
un aspecto näkökohta, katsantokanta; ulkonäkö
un ángulo näkökulma; kulma, nurkka
un personaje henkilöhahmo
íntimo intiimi, läheinen
el alma (f.)
sielu
importar olla tärkeä, olla väliä
una prioridad ensisijainen seikka/asia
llevarse con otras personas tulla toimeen muiden kanssa
la narrativa kerronta
escoger valita
narrar kertoa (kirjallisuudessa, teksteissä)
un motivo particular erityinen syy
un recuerdo muisto, muistikuva
sagrado, -a
pyhä, pyhitetty
recordar muistaa, muistella, palauttaa mieleen
fallecer menehtyä, kuolla, poistua keskuudestamme
el pasado menneisyys
seguir seurata, kulkea mukana
influenciar, influir vaikuttaa jhk
cercano al corazón lähellä sydäntä
poderoso voimallinen, tuntuva, mahtava
el presente nykyhetki
la flexibilidad joustavuus, joustovara
preguntarse ihmetellä, kysyä itseltään
ir hacia atrás en el tiempo mennä/kulkea ajassa taaksepäin
confuso, -a
sekava
un tema aihe, teema
recorriente (usein) tooistuva
equivocarse erehtyä
un camino tie, kulku
tratarse de olla kysymys jstak, käsitellä jtak
intentar de yrittää
pertenecer a kuulua jklle
desviarse etääntyä, poiketa (tieltä)
estancarse pysähtyä, salpautua, lamautua
seguir el rumbo seurata oikeaa kurssia, pysyä reitillä/matkassa
moverse liikkua
disfrutar nauttia jstak, hyötyä jstak
desarrollar jatkaa parempaan suuntaan, kehittää, edesauttaa
un ser humano ihminen, ihmisolento
reflejarse en heijastua jhkn/jssak
el fin loppu, päämäärä
una diosa jumalatar
un desarrollo kehitys, prosessi
una riqueza rikkaus
apreciar la vida arvostaa elämää
enganchar koukuttaa, saada mukaan; ripustaa koukkuun
darse cuenta de huomata jtak
una sirviente palvelija
salvar a pelastaa (joku)
salvadoreño, salvadoreña El Salvadorin asukas; (sana-assosiaationa tässä myös "pelastaja")
enseñar a opettaa (tekemään jtak)
la fe usko
la fortaleza voima(kkuus); linnoitus
un conocido, una conocida
tuttava
sobrevivir selviytyä, jäädä henkiin
más allá jossain tuolla puolen
ilumbrar valaista
lo religioso uskonnollisuus, uskominen; se, mikä liittyy uskontoon
descubrir por su cuenta löytää/tajuta itse/omin avuin
un papel rooli
un monjo munkki
una monja nunna
una actividad caritativa vapaaehtoinen hyväntekeväisyystyö/-toiminta
commovedor, -a

emocionante

liikuttava, tunteisiin vetoava
un sacerdote pappi
regular tavallinen; säännöllinen
aportar myötävaikuttaa, olla mukana, antaa
apoyar tukea, puoltaa
maldito,a kirottu, pahan vallassa
integrado,a mukana/sisällä/osallisena jssak
débil heikko
asustarse säikähtää, pelästyä
orgulloso, -a ylpeä
mantener una amistad ylläpitää ystävyyttä
convertirse en muuttua jksi
la sabiduría viisaus
dar miedo a pelottaa, saada pelkäämään
singular erityinen, ainutkertainen; yksittäinen
la crueldad julmuus, julma teko
describir en detalle kuvailla yksityiskohtaisesti
respetar a kunnioittaa jkta
aplastar nujertaa, murskata
tolerar sietää, suvaita
afectar vaikuttaa
quedarse traumatizado, -a traumatisoitua, saada trauma
ver las noticias katsoa uutiset
una trilogía trilogia
entregar antaa, jättää (julkaistavaksi esim. käsikirjoitus)
una marca de nacimiento syntymämerkki
Al Andaluz muinainen maurien hallitsema Andalusia
gallego, -a galicialainen, Galician maakunnasta oleva
las raices (yks, una raíz) juuret
provenir de olla lähtöisin/peräisin, tulla jstak
un don para (jonkin tekemisen) lahja, lahjakkuus, lahjakkuuden laji
los suegros appivanhemmat
una salida käväiseminen, käynti; ulos(käynti)
una novedad uutuus
hacer el esfuerzo de vaivautua tekemään jtak, saada jtak tehdyksi
el propósito de la vida elämän tarkoitus
originariamente alun perin, alkujaan
una virtú hyve
un misterio mysteeri
un cargo taakka, lasti
el entendimiento ymmärtäminen, käsittäminen
un milagro ihme
un escorpión skorpioni
inclusive mukaan lukien
la ternura lempeys, hellyys
una araña hämähäkki
ponerse viejo/viejito vanheta, ikääntyä
mandón komenteleva
una sensibilidad herkkyys

Sini Sovijärvi/Yle


Cecilia Samartinin videohaastattelun suomennos

Tervetuloa Suomeen, Cecilia
Samartin. - Oikein paljon kiitoksia.

Ehkä aloitamme kirjoista -,
joihin tarvitaan signeeraus..

Kaikille...
Tämä on oma kappaleeni.

Sopii mainiosti.

Oletko niin ystävällinen?
- Ilman muuta.

Mehän sinuttelemme, muistan kyllä.
- Kyllä vain.

Tämähän on kolmas kertasi
Suomessa. - Niin on, kolmas kerta.

Joka kerta pidän
Suomesta enemmän.

Katso nyt näköalaa ikkunasta, miten
kaunis meri on auringossa...

Kävitkö myös Ruotsissa ja Norjassa
tällä kertaa? - Vain Ruotsissa.

Norjaan menen joulukuussa.

Siis talvella.

Tämä on ensimmäinen kertani
näissä maissa talvella.

Vielä yksi romaani.
- Totta kai, mielelläni.

Oletko laskenut, kuinka monta kirjaa
olet signeerannut?

En, mutta niitä on kaiketi paljon.

Tuhansittain...

Niin, mutta en väsy tähän koskaan.

Uskomatonta, olet ihailtavan
kärsivällinen.

Tämä on ilo minulle.

Kaikki tahtovat signeerauksesi.

On hienoa kommunikoida lukijoideni
kanssa, se on minulle se paras juttu.

Ehkä saat siinä samalla
uusia ideoita?

Näin on. Nuo keskustelut inspiroivat
minua erittäin paljon.

Jokaisella on tarinansa kerrottavana,
jokin kiintoisa tarina.

Olen niitä ihmisiä, jotka mielellään
kuuntelevat muiden tarinoita.

Pidän näistä keskusteluista todella.

On mukavaa vetäytyä ryhmästä ja
oikeasti keskustella jonkun kanssa.

Ja kuunnella häntä.
Se on kiehtovaa.

Romaaneistasi käy ilmi omanlainen
näkökulma tekstissä.

Henkilökohtainen katsantokanta,
jota käytät kirjoittaessasi.

Totta, näin minäkin näen asian.
Romaanini ovat intiimejä.

Keskustelut ovat intiimejä, henkilöni
puhuvat sielunsa kanssa. - Suoraan?

Suoraan sielunsa kanssa ja he
puhuvat heille tärkeistä asioista.

Sellaisista, jotka ovat heille
elämässä ensisijaisia.

Tämä inspiroi meitä kaikkia
pohtimaan tällä syvällisellä tasolla.

Se mielestäni auttaa meitä
elämään elämämme paremmin, -

tulemaan toimeen
toisten ihmisten kanssa, -

huolehtimaan paremmin
ystävyyssuhteistamme,

hoitamaan paremmin
suhteitamme läheisiin ja kaikkiin.

Uskon, että tämä on tärkeää.

Kysyisin romaanista, joka on
suomennettu nimellä Kaunis sydän.

Espanjankielinen nimi on
Salvarodeña.

Romaani on hyvin koskettava.

Romaanin kerronnasta puheen ollen,

olet valinnut menneistä kertovan
ääneksi minä-muodon -

Nykyhetkeen valitsit
hän-muodon. Miksi?

Onko tähän erityinen syy vai
onko se vain luontevaa?

Tein kyllä valintapäätöksen
harkitusti.

Koen, että päähenkilöni ja hänen
äitinsä muistot ovat niin tärkeitä.

Henkilöt, jotka ovat kuolleet tai
poistuneet elämästämme, -

seuraavat meitä ja vaikuttavat
meihin, kuten Anan kohdalla käy.

Muistot heistä ovat niin lähellä
sydäntämme, nousevat sielustamme.

Oli korrektimpaa, voimallisempaa
valita kertomiseen 1. persoona.

Nykyhetkeen taas liittyy niin paljon,
henkilöhahmoja on siinä paljon.

Ajattelin, että minulla on
enemmän liikkumavaraa, -

jos käytän nykyhetkestä
3. persoonaa.

Se onkin merkillistä,
olin jo lukenut romaanista osan -

ilman, että edes huomasin tätä.

Yhtäkkiä aloin ihmetellä,
mitäs tämä onkaan...

Tajusin tuon minä- ja
hän-muotojen käytön.

Se on hyvin luontevaa,
myös lukijalle.

Niin on. Kerronta on kuin joki,
joka kulkee edes takaisin.

Useinhan kirjassa tilanne muuttuu,
liikutaan ajallisesti eri paikkoihin.

Ja mennään taakse päin...
Tämä voi olla sekavaa lukijalle.

Siksi halusin merkitä selkeästi,
missä ajassa liikuimme kulloinkin.

Halusin sen olevan vähemmän
sekavaa lukijalle ja minulle itselleni!

Toistuvina teemoina kirjoissasi -

on elämä, jota elämme,
se on kuin tie, kuin matka.

Teema on hyvin keskeinen.

Se esiintyy aina uudessa asussa,
tuo samainen matka-aihe...

Pitää paikkansa.
Näen elämän näin.

Elämme täällä elämäämme
tiellä, jolla kuljemme.

Yritämme löytää tietä,
joka on omamme.

Joskus poikkeamme tieltä, tai
joudumme seisahtumaan.

Silloin tarvitsemme jotakin, mikä
auttaa meitä pysymään kurssissa.

Ajatus on tärkeä, -

koska elämä liikkuu ja meidän on
liikutettava elämää, -

jotta voimme aidosti nauttia siitä,
pysyä mukana.

Se on prosessi...
- Aivan niin.

Siksi minun on vaikea irrottautua
tuosta kielikuvasta.

Tavalla tai toisella se heijastuu
aina tarinoissani.

Usein näen elämän myös jokena.
Se on sama asia.

Joenhan on pysyttävä avoimena.

Koskaan ei tiedä, mihin se
varsinaisesti päättyy.

Loppupiste ei olekaan tärkeää
vaan kulkeminen, matka.

Ja että elää matkansa silmät
avoinna ja sydän avoinna.

Kuten Ana matkansa elää,
Kaunis sydän -romaanin päähenkilö.

Hän on fantastinen henkilöhahmo.
Alussa hän on niin vaatimaton.

Lopussa hän on kuin jumalatar, joka
pitää kaikkia lankoja käsissään.

Mistä tämä henkilöhahmon
kehitys syntyy?

Mikä minua Anassa viehätti ja hänen
kaltaisissaan ihmisissä, -

joita olen kohdannut, on se, että -

vaikka Anan elämä on ollut
äärimmäisen vaatimatonta -

ja jopa traagista, köyhää, -

hänellä on kuitenkin
sydämessään rikkaus, -

tapa arvostaa elämää
ja tietää, mikä on tärkeää.

Siksi hän ikään kuin antaa lahjan
kaikille kohtaamilleen ihmisille.

Tämä jokin koukuttaa ihmiset.

Ana joutuu asumaan aineellisesti
hyvin rikkaaseen perheeseen.

Perheellä on kaikki
mahdollinen materia.

Mutta sydämessään ja sielussaan he
ovat niin sanotusti köyhiä.

Heidän välillään ei ole yhteyttä...

Eivätkä he huomaa ongelmia,
joita Ana on käynyt läpi.

Hän ei ole tärkeä,
koska hän on palvelija.

Aluksi hänestä ei ole mitään väliä.

Hän vain on, havainnoi
perheenjäseniä, -

oppii tuntemaan heidät ja pelastaa
heidät - heidän tietämättään.

Hän on El Salvadorista
(Salvadoreña) ja "pelastajatar".

Hän yhdistää heidät ja opettaa
heitä rakastamaan.

Rakastamaan itseään ja toisiaan.

Romaanissa on toinenkin, hyvin
keskeinen henkilö, Sisar Josefa.

Minulle hän edustaa sitä sisäistä
uskoa ja voimaa ihmisessä, .

joka on myös yksi pääteemoistasi.

Kyllä. Tämä onkin tärkeä asia.

Olen nähnyt omassa elämässäni,
tuttavien ja asiakkaitteni elämässä, -

että ihmiset voivat selviytyä
tragedioista, joita ei voi välttää.

He suoriutuvat ulos voimakkaampina
ja täynnä henkistä uskoa, -

voimaa, joka antaa heille
yhteyden Jumalaan, -

siihen johonkin suurempaan, josta
emme täällä maan päällä tiedä.

Juuri tämä on aina valaissut paljon
myös omaa elämääni.

Vaikeina hetkinä se on
auttanut minua.

Se on auttanut myös ihmisiä, jotka
ovat kärsineet enemmän kuin minä.

Tietenkin tämä aihe
heijastuu kirjoihini.

Mutta mielestäni se on jotakin
suurempaa kuin uskonnollisuus.

Jotakin hyvin henkilökohtaista, joka
jokaisen tulee omakohtaisesti löytää.

Ja jokaisen tulee kysyä itseltään
nämä elämän tärkeät kysymykset.

Aiheita ja asioita on niin paljon...

Voisimme puhua tuntikausia.

Sinun on jatkettava
vierailuohjelmaasi.

Erittäin suuret kiitokset.

Kiitos, että sain tilaisuuden
keskustella kanssasi jälleen.

Joka kerta nautin siitä kovasti.

Kiitos.

Me jäämme odottamaan lisää
romaaneja, paljon romaaneja...

Kiitos, Cecilia. - Kiitos itsellesi.

Suomennos: Sini Sovijärvi/Yle

USAn suurlähettilään puoliso Cody Oreck (oik) koirineen puhuu edustalla, taustalla kirjailija Cecilia Samartin (kesk) ja kustanustoimittaja Vilja Perttola. Kuvauspvm 24.9.2013.
Yhdysvaltojen suurlähettilään puoliso Cody Oreck toivottaa Cecilia Samartinin tervetulleeksi Helsinkiin. Mukana myös suurlähettiläsparin mainio lemmikki, diplomaattikoira Deckart, joka valloitti eläinrakkaan Cecilia Samartinin - ja kaikkien läsnäolijoiden - sydämen täysin. Cody Oreck on suuri kirjallisuuden ystävä ja kirjoittaa itsekin. Storybook Helsinki and Beyond ilmestyi v. 2012. USAn suurlähettilään puoliso Cody Oreck (oik) koirineen puhuu edustalla, taustalla kirjailija Cecilia Samartin (kesk) ja kustanustoimittaja Vilja Perttola. Kuvauspvm 24.9.2013. Kuva: Yle/Emilia Kemppi Cecilia Samartin,usan suurlähetystö,koira

Videokuvaus: Antti Majala/Yle
Haastattelut USA:n lähetystössä Helsingissä 24.9.2013

  • Kapusta Master 2 - osa 10: Eron hetki

    Toivotuksia, onnitteluja ja juhlahetkiä.

    Toivotuksia, onnitteluja - поздравления, eron hetkiä - все уезжают, sekä elämän juhlahetkiä - праздники.

  • Kapusta Master 2 - osa 9: Taloudesta ja säästä

    Kapusta Master 2 - osa 9: Taloudesta ja säästä

    Tämän jakson aiheita ovat säätila - Какая сегодня погода? - liikenne, liikkuminen ja liikeverbit - Ира идёт в театр. Петри едет в Москву. Томас летит в Амстердам - sekä asuminen - Вы живёте в центре города или в районе?

  • Kapusta Master 2 - osa 8: Rakastan elämää

    Ihmissuhteet, naimisiinmeno.

    Aiheina ovat ihmissuhteet ja verbit, joilla venäjäksi mennään naimisiin. Lisäksi kysytään Какой год?- Mikä vuosi? ja Когда?- Milloin? sekä В каком году? - Minä vuonna?

Kielet

  • Italian pikavisiitti

    Kieltä ja tapakulttuuria matkailijan tarpeisiin.

    Oletko lähdössä matkalle? Haluatko oppia kielen alkeet nopeasti? Pikavisiitti on tiivis paketti, josta saat Italian kieli- ja tapatietoa: kuinka selvitä kaupassa, ravintolassa, kaupungilla, lippuluukulla… Pari italian sanaa riittää sulattamaan italialaisten sydämet, ja sinäkin saat matkastasi enemmän! Kielten taitotasoasteikolla pikavisiitti sijoittuu tasolle A1 (kieliaines A1.2, kielioppi A1.1).

  • Es español 1 - espanjan kielen alkeiskurssi

    12-osainen alkeiskurssi tutustuttaa myös maan kulttuuriin.

    Es español 1 on 12-osainen espanjan kielen alkeiskurssi. Sanastoa, puheenymmärtämistä, fraaseja ja kielioppia harjoitellaan runsaiden tehtävien avulla ja kulttuuriosassa tutustutaan monipuolisesti Espanjan kulttuuriin. Kielten taitotasoasteikolla kurssi sijoittuu tasolle A1-A2.

  • SWE - pakko puhua ruotsia!

    SWE on sarja viidestä Ruotsiin muuttaneesta suomalaisesta.

    SWE on nettisarja viidestä Ruotsiin muuttaneesta suomalaisesta. Lyhyet videot kertovat, miltä Ruotsi näyttää suomalaisin silmin. Ruotsiksi. Mielenkiintoisia ja vauhdikkaita henkilöitä ja aiheita, jotka tempaavat mukaansa – ja saattavat aiheuttaa kiinnostusta ruotsin kieleen!

  • Finnish phrases - Suomen kielen fraaseja

    10 keskustelutuokiota suomeksi

    Welcome to learn Finnish! With these easy videos you learn to deal with everyday situations, e.g. buy food, tell about your family and introduce yourself.

  • Arabian alkeiskurssi

    Opi kielen perustaidot, joilla pärjäät matkoilla.

    Tällä kättelykurssilla opit arabian kielestä sellaiset perustaidot, joita tarvitset kohdatessasi arabiaa puhuvia ihmisiä matkalla, työssä, kotona, harrastusten parissa. Tutustut myös arabialaiseen tapakulttuuriin ja elämänmenoon.

  • RUS – venäjästä rakkaudella

    RUS-sivustolla tapaat nuoria suomalaisia ja venäläisiä.

    RUS-sivustolla tapaat nuoria suomalaisia ja venäläisiä, joiden kanssa voit päivittää kielitaitoasi, venäläisyyden ja Venäjän tuntemustasi. Löydät täältä myös videoita, blogeja, linkkejä harrastuksiin ja kulttuuriin – perusasioita unohtamatta. Opettele slaavikyykky tai tee hauskoja testejä.

  • Matkailuenglantia – 5. Syöminen ja juominen

    Simppeliä ruoka- ja juomasanastoa matkailijalle englanniksi.

    Matkailun suurimpia nautintoja on syöminen ja juominen paikallisissa ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa. Englanninkielisissä maissa aterioinnin aikataulut ovat melko lailla samat kuin Suomessa, mutta Etelä-Euroopassa kulttuuri on jo hyvin erilainen.

  • Arabia

    Arabian kielen alkeita ja arabien tapakulttuuria.

    Arabian kielen alkeet ja kulttuurin tuntemus auttavat pärjäämään arabiankielisessä maailmassa matkaillessa. Kulttuurintuntemus auttaa ymmärtämään arabien tapakulttuuria myös arabimaiden ulkopuolella.

  • Englanti

    Englannin kursseja eri tasoille ja tarpeisiin.

    Englannin taito on nykyään lähes kaiken a ja o, joten siitä on hyvä opetella edes alkeet – ainakin matkailualkeet! Oletko palvelualalla tai aiotko sille? Täältä löytyy eri alojen englantia. Myös kielitutkintoihin valmistautuminen onnistuu!

  • Espanja

    Opiskele espanjaa tai tutustu vain maan tapakulttuuriin.

    Opiskele espanjaa itseopiskelukurssilla tai hyödynnä materiaalia opetustyössäsi. Opit kielen alkeita, kulttuuria, kielioppia ja fraaseja. Kursseista löytyy lukuisia kuuntelutehtäviä. Videoiden ja artikkelien myötä tutustut tapakulttuuriin ja historiaan.

  • Italia

    Tutustu italian kieleen, tapoihin ja kulttuuriin!

    Oletko lähdössä Italiaan? Pikavisiitti auttaa sinut matkaan. Haluatko opiskella italiaa enemmänkin? Italian peruskurssi on sopiva vaihtoehto, ja sitä käyttivät Talo Italiassa -kilpailijatkin. Molemmissa tutustut myös italialaiseen tapakulttuuriin, josta löytyy lisää Tavat ja kulttuuri- sekä Ruokakulttuuri-osioissa. Abitreenit sopii myös kertaamiseen.

  • Japani

    Tutustu japanin kieleen ja kulttuuriin!

    Japanin kielen alkeiskurssi tarjoaa hyvän alun japanin kielen opinnoille. Samalla tutustut japanilaiseen kulttuuriin. Kiinnostavatko japanin kirjoitusmerkit? Niihinkin voit tutustua täällä.

  • Kiina

    Tutustu Kiinaan, kiinalaiseen tapakulttuuriin, kalligrafiaan

    Kiina on yksi tulevaisuuden tärkeimmistä kielistä myös eurooppalaisille. Opettele alkeet tai tutustu edes kiinalaiseen tapakulttuuriin – sekin auttaa kanssakäymisessä! Kalligrafiaa voit harrastaa pelkästään taidemielessä, ilman kielitaitoa.

  • Kreikka

    Näillä sivuilla voit opiskella kreikan kielen alkeita, kerrata aakkoset tai tutustua Kreikan historiaan.

  • Latina

    Nykykielissä on lainoja latinasta.

    Latinaa ei enää puhuta äidinkielenä, mutta romaaniset kielet, espanja, ranska, italia,romania ja portugali, ovat kehittyneet latinan puhutusta muodosta. Latinaa opetetaan edelleen monissa kouluissa ja yliopistoissa ja se on katolisen kirkon pääkieli. Latinaa käytetään myös lääketieteessä, luonnontieteessä ja oikeustieteessä. Monissa nykykielissä on latinasta peräisin olevia lainasanoja

  • Liettua

    Tutustu liettuan kielen alkeisiin ja Liettuan historiaan.

    Haluatko oppia muutaman sanan liettuan kieltä? Täällä voit tutustua myös Liettuan historiaan.

  • Portugali

    Tutustu portugalin kieleen ja tapakulttuuriin.

    Portugali on maailmankieli, puhujamääränsä perusteella maailman kuudenneksi puhutuin kieli – puhujia sillä on yli 200 miljoonaa ympäri maailmaa.

  • Puola

    Tutustu puolan kielen alkeisiin (ei toimi mobiilissa).

    Puolan kielen alkeet ja kulttuuri tulevat tutuksi Easypolish-kurssilla.

  • Ranska

    Tutustu Ranskaan ja opettele ranskan alkeet matkaeväiksi.

    Ranskan alkeita matkaeväiksi voit opiskella helposti pikavisiitin avulla – ja tutustua samalla ranskalaiseen tapakulttuuriin! Ranskaan ja ranskalaisuuteen voit tutustua myös mielenkiintoisten suomenkielisten artikkelien ja videoiden avulla, joita löydät otsikkojen Ruokakulttuuri sekä Tavat ja kulttuuri alta.

  • Ruotsi

    Treenaa ruotsin kieltä - kouluun, ammattiin, harrastuksiin!

    Ruotsin kieltä voit opiskella täällä erilaisin tavoittein: kerrata lukion ruotsia, treenata yo-kirjoituksia, työlämää tai yleistä kielitutkintoa varten - tai sitten vain elämää varten!

  • Saksa

    Saksan kieltä ja saksankielisten maiden kulttuuria.

    Saksan kieliopinnot sisältävät videomateriaalia, tekstiä ja tehtäviä. Materiaalin avulla voi opiskella saksan kielen alkeita ja fraaseja sekä Itävallassa ja Sveitsissä käytettäviä ilmaisuja.

  • Suomi - Finnish

    Materials for learning Finnish language and culture.

    Welcome to learn Finnish language and culture! These materials are mainly in Finnish, but some of them offer English translations or vocabularies to help the beginners.

  • Turkki

    Turkin kieltä ja kulttuuria matkailijoille.

    Turkki on yksi suomalaisten suosituimmista lomakohteista, mutta turkin kieli on useimmille vieras. Nyt voit opetella sitä lomatarpeiksi ja tutustua muutenkin Turkin historiaan ja ruokakulttuuriin.

  • Unkari

    Unkari on suomen sukulaiskieli

    Sukulaiskieli unkari on kaukainen sukulainen eikä ymmärtäminen käy helposti. Unkarin kieleen voit tutustua viikonloppumatkan tarpeiden verran, ja kulttuuriin tutustuminen käy myös suomeksi tekstitettyjen videoiden avulla.

  • Venäjä

    Opi venäjää, vaikka vain aakkoset

    Venäjän kieli on haasteellinen, mutta tämä sivusto tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia oppia sitä: vähän, enemmän tai vain aakkoset. Oletko kiinnostunut venäläisestä kulttuurista ja yhteiskunnasta? Siihenkin on tilaisuus suomeksi tekstitettyjen videoiden avulla. Uusin sisältökokonaisuus RUS – venäjästä rakkaudella on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneet 2000-luvun venäläisyydestä!

  • Viittomakieli

    Perustietoa viittomakielestä sekä hyödyllisiä viittomia.

    Viittomakieltä käyttävät kuurojen lisäksi esimerkiksi huonokuuloiset, mutta yhtä hyvin myös kuulevat, kuten viittomakielen tulkit ja opettajat, kuurojen ja huonokuuloisten perheenjäsenet ja ystävät sekä kielen harrastajat.

  • Viro

    Tutustu Viron kieleen, kulttuuriin ja kaupunkeihin.

    Eteläisen naapurimaamme Viron kieli ja kulttuuri on melkoisen tuttua, muttei niin tuttua etteikö lisätieto olisi paikallaan. Täällä voit tutustua lisää molempiin!