Hyppää pääsisältöön

Kelvottomat vammaiset: käsikirjoitus

Hanna Ikonen, näkövammainen:
”Siis mä olen vihainen, pettynyt ja katkera siitä, että minkä takia meitä kohdellaan tällä tavalla.”

Tiina Huusko, Kelan kuntoutuspäällikkö:
”Mehän tuomitaan jokainen nuori, joka menee työkyvyttömyyseläkkeelle eikä työelämään, köyhyyteen – loppuelämäkseen.”

Jussi Vasanen, kehitysvammainen:
”Tää on hyvin epäinhimillinen systeemi, missä mä elän – henkinen helvetti.”

Työnhaku käy joskus työstä. Sen tietää helsinkiläinen näkövammainen Hanna Ikonen -31-vuotias lähihoitaja ja lastenhoitaja.

Hanna Ikonen:
”Nyt mä olen pari vuotta melkein tapellut sen eteen, että mulle myönnettäisiin työkokeilu lastenhoitajan töissä. Mulle on -08 tehty ensimmäinen silmäleikkaus ja siitä kahden vuoden sisään niin 13-14 silmäleikkausta yhteensä.”

Ikosella on vaikea diabetekseen liittyvä silmäsairaus.

Hanna Ikonen:
”Mun näkövammaprosenttini on 85 – eli 15%:a on omaa näköä jäljellä. Ja nythän mun tilanne on ton näön kannalta pysynyt stabiilina jo tommoset 3 vuotta.”

Hanna Ikonen ehti ennen vammautumistaan työskennellä lastenhoitajana yli 5 vuotta. Lisäksi hänelle on kertynyt työkokemusta vartijan ja ovimiehen töistä.

Näkövammaistaitojen hankkimiseen on uponnut paljon aikaa ja energiaa.

Hanna Ikonen:
”Kaikkia näitä arkipäivän asioita, mitä tarvii. Ja myöskin näihin apuvälineisiin tutustumista ja sitten pistekirjoitusta.”

Kun sairasloma seurasi toistaan, Hanna Ikonen laitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle vastoin hänen omaa tahtoaan. Nyt hänellä on palava halu päästä takaisin työelämään, koska näkökyky ei enää heikkene.

Hanna Ikonen:
”Mulla olisi yli 30 vuotta aikaa tehdä töitä ennen kuin joutuu siirtymään vanhuuseläkkeelle. Ja toisekseen mä olen aina tottunut tekemään töitä.”


Kelvottomat vammaiset

Poliitikkojen, virkamieseliitin ja työmarkkinapamppujen mieliaiheita on puhua työurien pidentämisestä. Moni vammainenkin tekisi mielellään oikeaa työtä – kunhan vain pääsisi edes työuran alkuun.

Harri Hietala, ekonomisti, tutkija, VATES-säätiö:
”Meillähän on pitkälti puhuttu tästä työuran loppupäästä –eli tästä vanhuuseläkkeelle siirtymisestä, mut sehän ei yksin riitä. Meillä on niin iso haaste tässä julkisessa taloudessa, että meidän täytyy aidosti katsoa myös sinne työuran alkupäähän.”

Suomen noin 220 000 vammaisesta vajaa puolet haluaisi tutkimusten mukaan antaa oman panoksensa suomalaiseen työelämään.

Patrik Tötterman, ylitarkastaja, työ- ja elinkeinoministeriö:
”Mut tää ikään kuin kiinnostus ei ole vielä aktivoitunut siinä määrin aktiiviseen työnhakuun ainakaan te-toimistojen kautta, että se näkyisi, näkyisi mitenkään merkittävänä.”

VATES- säätiön tutkimukset kertovat, että kolmanneksella vammaisista on joko erinomainen tai hyvä työkyky. Silti vain vajaalla 60-prosentilla näistä todella on työtä. Vammaiset ja muut osittain työkykyiset muodostavat kymmenien tuhansien vahvuisen työvoimareservin.

Harri Hietala:
”Tähän on oikeastaan herätty nyt vasta viime vuosina, kun on tullut tarve siitä, että väestö ikääntyy ja meillä tarvitaan lisää työvoimaa.”
”Usein vammaisilla on sitä osaamista tänä päivänä – nuorilla vammaisilla. He ovat hyvin koulutettuja, monilla saattaa olla montakin tutkintoa ja se motivaatio osallistua yhteiskuntaan on korkealla. Mutta sitten kun niitä työpaikkoja etsitään, niin siellä törmätään hyvin monenlaisiin esteisiin.”

Helsingin kaupunki on valmis tarjoamaan Hanna Ikoselle työkokeilupaikan Pajamäen päiväkodista. Paikka on hänelle tuttu jo entuudestaan, sillä hän on muutamaan otteeseen ollut siellä työharjoittelussa. Pajamäki on myös Ikosen lapsuuden kasvuympäristö.

Työkokeilupaikan löytyminen on tulosta Hanna Ikosen omasta aktiivisuudesta. Hänen haaveensa paluusta työelämään on kuitenkin törmännyt viranomaisten nuivaan suhtautumiseen: niin työeläkelaitos kuin Kelakin ovat hylänneet hänen työkokeiluhakemuksensa.

Hanna Ikonen:
”Että kun puhutaan hirveesti nuorten syrjäytymisestä ja työelämään paluusta, niin Kela tekee just päinvastoin. Että ne pistää ovia kiinni, vetää mattoa jalkojen alta.”

Ikonen valitti saamastaan kielteisestä kuntoutuspäätöksestä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan, joka hylkäsi valituksen. Tämän jälkeen hän vei asian vakuutusoikeuteen, joka ei vielä ratkaisuaan antanut.

Hanna Ikonen:
”Siis mä olen vihainen. Siis todellakin vihainen, pettynyt ja katkera siihen, että minkä takia meitä kohdellaan tällä tavalla. Et siellä… siitä tulee myös surullinen olo. Että väliin ei tiedä, tekeekö mieli itkee, nauraa vai huutaa.”

Tiina Huusko:
”Minä kyllä ymmärrän vammaisten näkökulman ja heidän järjestönsä näkökulman. Ja olen ollut sitä mieltä jo monta vuotta, että esimerkiksi Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntämiskriteerit ovat liian, pelkästään lääketieteellisiä, eikä siinä oteta nuoren kokonaistilannetta huomioon.”
”Mutta nyt tätä lainsäädäntöä ollaan uudistamassa sillä lailla, että sairauden tai sairauksien lisäksi huomioidaan ihmisen kokonaistilanne: hänen persoonallisuutensa, hänen elämäntilanteensa, hänen oppimismahdollisuutensa, tää kokonaistilanne.”

Eduskunnassa on käsiteltävänä kolme lakiehdotusta, jotka toteutuessaan helpottaisivat Hanna Ikosen kaltaisten henkilöiden pääsyä kuntoutukseen ja työelämään. Lakiesitykset pohjautuvat osatyökykyisten työllistymisen edistämistä selvitelleen työryhmän alustaviin havaintoihin. Ylijohtaja Outi Antilan johtama työryhmä luovuttaa loppuraporttinsa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle lähipäivinä.

MOT:
”Onko jatkossa nyt sitten kaikki toisin, mikäli nää muutosehdotukset menee eduskunnassa läpi?"

Outi Antila, osatyökykyisten työllistymisen edistämistä pohtivan työryhmän pj., ylijohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö:
”Ainakin se helpottaa monen, jopa tuhansien ihmisten elämää ja sitä työssä pysymistä ja työhön paluun tukemista.”
”On esitetty jopa niinkin isoja lukuja kuin 30-40 –tuhatta työkyvytöntä haluaisi palata työhön, jos olisi mahdollisuus.”

Näkövammaisten keskusliiton työllisyyspäällikkö Taru Tammi on alusta asti seurannut Hanna Ikosen taistelua Kelan ja työeläkeyhtiön kanssa. Tammi on ollut alalla kohta parikymmentä vuotta. Hänen mukaansa kyse ei ole yksittäistapauksesta.

Taru Tammi, työllisyyspäällikkö, Näkövammaisten keskusliitto:
”Ei, ei ole yksittäistapaus, ei... Mutta että henkilöillä, jotka ovat jo täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä, niin heillä on jotenkin ikään kun kovempi todistamisen taakka siinä, että he todella haluavat työelämään. Että vaikka tuntuu siltä, että talonpoikaisjärjellä ajatellen –niin kun pitäis, jos joku haluaa eläkkeeltä takasin työelämään nuoret ihmiset niin kun Hannankin tapauksessa – niin, niin… että tehtäis kaikki voitava, jotta hän sinne työelämään sijoittuis takasin.”

Kela perusteli Hanna Ikosen työkokeiluhakemuksen hylkäämistä seuraavasti:
”Työkokeilua päiväkodissa ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, koska teidät on katsottu kyseiseen työhön työkyvyttömäksi.”

MOT:
”Miksi nää päätösten perustelut on niin ylimalkasia.. et ne ei oikeestaan kerro yhtään mitään. Eikö näitä päätösten perusteluja pitäisi paremmin avata niiden saajille?"

Tiina Huusko:
”Ohje kuitenkin on, että jokainen vastaus asiakkaalle pitäisi olla yksilöllinen. Sitten tietysti ollaan tässä tilanteessa, että kaikilla on kauhea kiire ja vakuutuspiirit myös toimii eri lailla, että… siinä voi tulla välillä hyvinkin tämmösiä töksähteleviä ja kökkövastauksia, jotka ei ole asiallisia eikä hyvää palvelua.”

Kela maksoi ensin Hanna Ikosen näkövammaistaitojen hankkimiseen liittyvän kuntoutuksen. Tämän jälkeen Kela maksoi myös hänen työelämään valmentavan koulutuksensa. Kun tuli aika päättää Ikosen työkokeilusta, Kela painoikin jo jarrua. Miksi Kela ratkaisevassa vaiheessa veti tukensa pois?

Tiina Huusko:
”En minä osaa ottaa kantaa, kun en tunne sitä tapausta tarkemmin. Mutta tämä yhteistyö esimerkiksi työvoimatoimiston ja Kelan välillä kun saadaan paremmaksi, niin varmaan löytyy niitä sopivia työkokeilupaikkoja paremmin tulevaisuudessa –toivoisin.”

Taru Tammi:
”Sitten, kun tulee se vaihe, että esimerkiks uudelleen koulutuksen jälkeen valmistumisvaiheessa on se työllistyminen, se työllistymisen kynnyksen ylittäminen, joka aina on vammaisella henkilöllä kuitenkin korkeampi kuin vammattomalla, niin tässä vaiheessa tulee sitten semmonen epämääräsyys, et sitten aletaan pallotella. Eli tulee tämä ammatillisen koulutuksen maksajien työnjaon pirstaleisuus esille, että kuka niin kun maksaa työkokeilua ja kuka… voidaanko palkkatukea maksaa ja tässä aletaan pyörittää.”

Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD on antanut Suomelle sapiskaa ammatillisen kuntoutusjärjestelmän pirstaleisuudesta. Järjestön vuodelta 2008 olevassa raportissa todetaan, että ”vajaakuntoisten, vammaisten ja muiden erityisryhmien asemaa työvoimapalveluiden asiakkaana olisi Suomessa kohennettava”. OECD:n nuhteet ovat olleet yhtenä pontimena nyt käynnissä olevalle uudistustyölle.

32-vuotias turkulainen Jussi Vasanen on toinen esimerkki siitä, että eläkkeelle ei aina päästä vaan sinne joudutaan.

Jussi Vasanen:
”Mulla on todettu 1980 kehitysvamma. Tämmönen Marker-kromosomihäiriö, joka aiheuttaa aikakäsitys-, matemaattis- ja hahmotusongelmia. Eli mä en osaa antaa isosta rahasta paljon takasin ja mä en osannu kelloa kauhean pienenä ollenkaan. Mutta lääkärit ja psykologit ja tämmöset, mitkä mua on testannu tässä, enemmän 90-luvun alkupuolella, ne sano, et mä opin kertauksen kautta hitaasti. Se ei oo mahdotonta, mut se vaatii aikaa, että kerrataan ja kerrataan…..”

Aikuisten erityisneuvolan kautta Vasanen pääsi aikoinaan työkokeiluun yliopiston puutarhaan. Lisäksi hän on ollut töissä muovialan yrityksessä. Erityisesti Jussi Vasanen tykkää siivoamisesta.

Jussi Vasanen:
”Lika on mulle haaste numero yksi. Mä haluan saada paikan kuin paikan, mieluiten julkiset paikat, kuntoon, jotta asiakkaat tykkää tulla puhtaaseen tilaan, kun mä olen saanut siivotuksi.”

Vasanen on ollut työkokeilussa useammassa siivousalan firmassa. Kelan ja työ- ja elinkeinotoimiston kautta hän on päässyt työhönvalmennukseen. Valmentajan avulla löytyi palkkatuettua työtä. Hommat loppuivat kuitenkin samalla, kun palkkatukikin päättyi.

Jussi Vasanen:
”Enimmäkseen tää on ollut työkokeilua. Työnantajat on olleet sen verran haluttomia ottamaan, palkkaamaan vajaakuntoista ihmistä, mun tapaista, minua ottamaan töihin.”

6 vuotta sitten Jussi Vasanen sai Kelasta paperin. Siinä luki, että työttömyystuki on vaihdettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Jussi Vasanen:
”Olen vihainen siitä, että he mulle tään työkyvyttömyyseläkkeen laittoi. Ja eivät oo mitenkään auttaneet tässä työllistymisongelmassa. On sanottu vaan, että tää eläke on sulla ja pysyy määrittelemättömän kauan.”

Jussi Vasanen:
”Kyllä siinä on henkinen hyvinvointi mulla järkkynyt kanssa. Että välillä on meinannu antaa periksi…”

Vasasta on vuodesta 2006 lähtien pompoteltu Kelan, työ- ja elinkeinotoimiston sekä Työvoiman palvelukeskuksen välillä. Turussa päämajaansa pitävästä Lihastautiliitosta hän on saanut tukea ja opastusta. Erityisesti Liisa-Maija Veraiselle Vasasen työllistymistaistelun vaiheet ovat tulleet tutuiksi.

Liisa-Maija Verainen, suunnittelija, Lihastautiliitto:
”Että me jätetään se asiakas yksin, jolloin hän joutuu sitten tämmösen luukuttamisen tai eri palveluissa ramppaamisen pariin. Siellä ei ole kuitenkaan kukaan sitten rinnalla, joka varmistais, että se ihminen jaksaa sen rumban.”

Jussi Vasanen:
”Viranomaset puhuu omaa kieltä ja mä puhun omaa kieltä ja ne ei aina kohtaa.”

MOT:
”Onko Jussi yksittäistapaus?"

Liisa-Maija Verainen:
”Ei ole. Ei ole missään nimessä yksittäistapaus. Että me ollaan jouduttu ihan työ- ja elinkeinoministeriöstä pyytämään ammattilaiselta lausunto siitä, että kun ihminen menee te-toimistoon asioimaan, niin hän voi näyttää sen. Että oikeasti ministeriö on tätä mieltä, että minua voidaan täällä palvella. Sitten kun sulla on se lappu mukana, niin sitten se palvelu järjestyy.”

Jussi Vasasen halu päästä kiinni työelämään on kova.

Jussi Vasanen:
”Tään pitäis olla kannustavampi yhteiskunta. Huomata, että me vajaakuntoiset… me ei voida sataprosenttista työpanosta antaa, mut me voidaan siitä puolet tai vähän vajaa puolet antaa.”

Taru Tammi:
”Tällä hetkellä puhutaan, että ihmisiä tarvitaan työelämään ja puhutaan työurien pidentämisestä, niin kyllähän jos sitten vastapuolella on tämä, että vähän päälle 30-vuotias, joka haluaa palata työkyvyttömyyseläkkeeltä takasin työelämään, niin hänellä on ongelmia siinä, niin tota kyllä tämä ristiriitasta on.”

Ongelmia on myös monilla niillä, jotka eivät vielä ole saaneet edes kunnolla aloittaa työelämän palveluksessa.

Sofi Djupsjöbacka, cp-vammainen:
”Mä oon Sofi, 24-vuotias. Tota noin… oon opiskellu merkonomiks. Valmistunu 2009. Ja haluaisin… löytää töitä.”
”Mä synnyin ihan terveenä, mutta kolmen kuukauden ikäsenä äiti huomas, että mä en käytä oikeeta kättä, niin tota sitten se meni näyttään sitä lääkärille. Ja sitten se huomas, että mulla on oikeanpuoleinen hemiplegia – eli cp-vamma.”
”Joissain asioissa mä tarviin avustajaa – esimerkiks ruuanlaitossa ja kaupassa käymisessä.”

Sofi Djupsjöbacka on työtön työnhakija. Hän on ollut kirjoilla Vaasan työ- ja elinkeinotoimistossa vuodesta 2009.

Sofi Djupsjöbacka:
”Mullahan ei oo mitään palkkatöitä ollu. Eli mä oon harjotellu, ollu harjottelussa aika paljon… eri paikoissa.”
”Ne on olleet sellasia skeptisiä, että ei tää ihminen pärjää, kun tällä on tämmönen käsi, mikä on niin kun pois käytöstä, vaikka se on niin kun apukätenä.”

Tällä hetkellä Djupsjöbacka tekee vapaaehtoistyötä.

Sofi Djupsjöbacka:
”Nuorisoyhteistyö Seitissä oon mukana, tai siis vapaaehtoistyössä. Todella kivaa. Se on niin kun liikuntavammaisille suuntautuva ryhmä.”

Vapaaehtoistyö täyttää merkittävän osan Sofi Djupsjöbackan elämästä. Te-toimisto onkin aika ajoin perustellut vähäistä yhteydenpitoa asiakkaaseensa sillä, että tällä menee joka tapauksessa vapaaehtoispuolella niin hyvin.

Sofi Djupsjöbacka:
”Se on tosi raskasta. Että… se on jotenkin tullu sellaseks taakaks.”

Djupsjöbacka tahtoisi saada paremman kontaktin työ- ja elinkeinotoimistoon. Lisäksi hän haluaisi työhön, josta maksetaan kunnon korvaus.

Sofi Djupsjöbacka:
”Haluaisin todellakin pärjätä palkan kanssa enkä minkään tukien kanssa.”
”Mä haluaisin tehä ihmisten kanssa töitä. Se on ollut aina mun haave.”

Patrik Tötterman:
”Mä kyllä sanoisin, että kenelläkään virkailijalla tai virkamiehellä ei voi olla pahaa tahtoa tämmöisessä asiassa.”
”Et vammaisten ja osatyökykyisten kohdalla, heillä pitää olla samanlaiset oikeudet, yhtäläiset oikeudet myöskin, tai ainakin mahdollisuudet, niin ansaita oma toimeentulonsa myöskin työnteolla.”

Viime vuodenvaihteessa julkiset työvoimapalvelut rukattiin perusteellisesti uuteen uskoon. Uudistuksen oli määrä parantaa vammaisten ja osatyökykyisten asemaa työvoimapalveluissa.

Patrik Tötterman:
”… koska aikasemmin saatiin viestiä siitä, että oli hankalaa vammaisten henkilöiden päästä ikään kuin asiakkuuteen.”

Patrik Tötterman: ”Nyt on vielä liian aikaista sanoa sitä, että miten tää uusi laki on purrut.”

Vammaisjärjestöistä kerrotaan, että lattiatasolla työhallinnon palvelukoneisto yskii osatyökykyisten osalta pahasti.

Taru Tammi:
”Se väylä pitäisi nyt olla auki, että jos haluaa eläkkeeltä sitten työttömäksi työttömäksi työnhakijaksi ensin ja sitten hakemaan työtä, mutta tässä on tietysti vielä semmosia ongelmia ollut, että kaikissa työvoimatoimistoissa tai te-toimistoissa ei välttämättä sitä vielä niin kun tunnisteta.”

Patrik Tötterman:
”Me ollaan vielä toistaiseksi matkalla siihen, että me jo osataan tää järjestelmä ja saadaan se palvelemaan yksittäistä ihmistä. Ja tää yhdessä toimiminen, sen opetteluun on vielä matkaa.”

Liisa-Maija Verainen:
”Meidän systeemi on kokenut sen niin, että jos ihminen on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hän ei oo silloin työmarkkinoiden käytettävissä.”
"Se on jäänyt myös ihan ammattilaisten, viranhaltijoiden ajattelutapaan.”
”Sitä tietenkin seurataan nyt, et voiko näillä uudistuneilla rakenteilla saada parannuksia aikaan.”

Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta vammaisten säilöminen työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyskortistoon käy kalliiksi:

Harri Hietala:
”Että useat näistä panostuksista, ne on pieni hintalappu sille, että saadaan henkilö siirtymään avoimille työmarkkinoille. Mikäli se mahdollisuus on, niin ilman muuta siihen pitäis yhteiskunnan käyttää panoksia. Et se hyvin nopeesti muutamassakin vuodessa kalleimmillaankin maksaa sen takaisin.”

Jos työkyvyttömyyseläkkeellä oleva työllistyisi keskimäärin 1 500 euron kuukausipalkalle, merkitsisi se VATESin laskelmien mukaan käteen jäävän tulon vuosittaista kasvua 4 500 eurolla.

Harri Hietala:
”Mä oon arvioinu, että sillä 1 500 euron kuukausipalkkatasolla niin vuositasolla yhteiskunta hyötyis 20 000 euroa. Ja sitä kun ruvetaan kertomaan kymmenillä vuosilla, niin siitä rupeaa tulemaan isoja potteja. Ja jos sitä vuositasolla tarkastellaan ja vähän pidemmällä aikavälillä työllistyis täältä työkyvyttömyyspuolelta 40 000 henkilöä esimerkiks, niin se tarkottais julkiselle taloudelle 800 miljoonaa vuositasolla. Eli siinä ois yks ratkasu tähän meidän kestävyysvajeeseen.”

Hietalan laskelmassa verotuotot – lähinnä sosiaalivakuutusmaksut ja kunnallisvero – nousisivat 270 miljoonaa euroa vuodessa. Kulutuksesta saadut välilliset verot tuottaisivat 80 miljoonaa enemmän. Säästöt asumistuissa olisivat 160 miljoonaa ja työkyvyttömyyseläkkeissä lähes 290 miljoonaa euroa per vuosi.

Outi Antila:
”Eli tässä on kyllä tämmönen ’win-win-win’ –tilanne, että tässä voittaa kaikki.”
”Ja jos on yhteiskunnan toimijat viisaita, niin he myös lähtevät tähän –edistämään tätä. Lähinnä tässä nyt vetoaisin työnantajiin.”

Tiina Huusko:
”Ja sitä paitsi: sehän on myös tämmöinen eettinen kysymys. Mehän tuomitaan jokainen nuori, joka menee työkyvyttömyyseläkkeelle eikä työelämään, köyhyyteen –loppuelämäkseen.”
”Se on todella rankka juttu. Että kysymys on siitä työpanoksesta, jonka he voi antaa, mutta kysymys on myös heidän elämästään.”

Hanna Ikonen:
”Tuntu välillä, että seinät kaatuu päälle ja sit sitä on alkanu pikkasen tulla semmonen katkeroituminen.”
”Todella kovasti pitää vaan yrittää itteensä ottaa niskasta kiinni ja taistella, taistella ja taistella…”
”Jos ei se sitten mua helpottaisi, mutta sitten muita kanssakulkijoita auttaisi.”

MOT:
”Odotatko oikeudenmukaisempaa Suomea?"

Hanna Ikonen:
”Kyllä. Se on just sitä, että näihin tehdään nää oikaisut. Että meille näkövammaisille annetaan mahdollisuus näyttää, että me voidaan tehdä työtä siinä missä muutkin.”