Hyppää pääsisältöön

Orkesteri soittaa tiukkaa koomista rytmiä

KOM-teatteri: Orkesteri - The Everlast. Kuvassa Samuli Niittymäki, Laura Malmivaara, Juho Milonoff ja Janne Reinikainen.
KOM-teatteri: Orkesteri - The Everlast. Kuvassa Samuli Niittymäki, Laura Malmivaara, Juho Milonoff ja Janne Reinikainen. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea orkesteri - the everlast

Työväentalon salissa vietetään häitä, ja viihdykkeeksi on palkattu orkesteri soittamaan covereita. Joskus taannoin yhtyeellä oli hetkensä ja hittinsä. Nyt se on unohtunut mitättömille pikkulavoille. Todellisuus on kännisiä morsiamia, jaffaa ja kylmennyttä karjalanpaistia. Näyttämölle on lavastettu työväentalon takahuone. Kaikki me osaamme kuvitella sellaisen: paikan, jossa aika on pysähtynyt. Orkesterin muusikot ovat hekin menneisyyttä, yhtä kulahtaneita kuin ympäröivä takahuone. Unelma loistosta, maineesta ja omasta musiikista elää silti. 

KOM-teatterin komedia on nimeltään Orkesteri - The Everlast. Lokakuussa kantaesitetty teksti on Okko Leon käsialaa, ohjauksesta vastaa Janne Reinikainen. Pitkään aikaan en ole nauranut niin paljon kuin tämän orkesterin pöhköilyä katsoessani. 

Juho Milonoff. Kuva Noora Geagea.

Komedian kirjoittamisen sanotaan olevan vaikeinta kaikesta kirjoittamisesta. KOM-teatterissa tässä on onnistuttu. Kirjailija on säveltänyt koomisen biisin, ja ohjaaja Reinikainen näyttelijöineen nappaa rytmistä kiinni: he osaavat liioitella, kiihdyttää, harhauttaa, pidättää, päästää irti. Yleisö säestää ja kiittää jatkuvilla naurunremakoilla.

Orkesterin jäsenet muodostavat kärjistettyjen tyyppien gallerian. Janne Reinikainen näyttelee bändin liideriä ja laulajaa, juopahtavaa entistä hurmuria, joka tuhlaa toisten keikkapalkat ja venkoilee irti velvoitteistaan. Juho Milonoff on tyhmä ja tosikko basisti. Milonoff heittäytyy pitkäpiimäisiä juttuja ja äärimmäistä nuukailua harrastavan hahmonsa nahkoihin nautiskellen. Samuli Niittymäki tekee riemukkaan roolityön kivikasvoisena, nariseva-äänisenä juniorina, joka yrittää pitää puolensa toisten kyykytystä vastaan. Pekka Valkeejärvi on orkesterin seniori ja zen-ase-filosofi, ammattimies, joka ei osaa soittaa. Jani Rapo nuokkuu näyttämöllä bändin viidentenä jäsenenä, joka ei sano mitään. Se on aika hauskaa.

Janne Reinikainen, Samuli Niittymäki, Pekka Valkeejärvi ja Laura Malmivaara. Kuva Noora Geagea. 

Ajoitus pelaa näytelmässä kaikin puolin. Juuri kun äijien sanailu on vaarassa alkaa polkea paikoillaan, takahuoneeseen täräyttää sisään idolstähti Simone. Laura Malmivaaran hittilaulaja on ylimielisyydessään ehkä vähän kolea, mutta hän tuo näyttämölle mukanaan uutta jännitettä ja lisää järjettömiä käänteitä.

Olavi Uusivirta on säveltänyt ja sanoittanut orkesterin ainoa hitin, ”Lentoon lähdit”. Video löytyy Youtubesta: katsoin sen etukäteen ja olin kohtalaisen hämmentynyt. Esityksessä biisin huumori avautuu, eikä naurusta ole tulla loppua Laula Malmivaaran tulkitessa makkaramainokseenkin yltänyttä laulua rakkaan traagisesta kuolemasta sekä tyhjenneestä pillimehusta.

”Tämähän oli oikeesti kiva”, totesi hymyilevä nainen ystävälleen kavutessaan ylös katsomon kapeita portaita. Niin oli!

 

KOM-teatteri: Orkesteri. The Everlast. Teksti Okko Leo. Ohjaus Janne Reinikainen, lavastus Markku Pätilä, valot Kari Vehkonen, ääni Jani Rapo, puvut Niina Pasanen, maskeeraus Leila Mäkynen. Rooleissa Laura Malmivaara, Juho Milonoff, Samuli Niittymäki, Janne Reinikainen, Pekka Valkeejärvi sekä Jani Rapo.

 

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.