Hyppää pääsisältöön

Orkesteri soittaa tiukkaa koomista rytmiä

KOM-teatteri: Orkesteri - The Everlast. Kuvassa Samuli Niittymäki, Laura Malmivaara, Juho Milonoff ja Janne Reinikainen.
KOM-teatteri: Orkesteri - The Everlast. Kuvassa Samuli Niittymäki, Laura Malmivaara, Juho Milonoff ja Janne Reinikainen. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea orkesteri - the everlast

Työväentalon salissa vietetään häitä, ja viihdykkeeksi on palkattu orkesteri soittamaan covereita. Joskus taannoin yhtyeellä oli hetkensä ja hittinsä. Nyt se on unohtunut mitättömille pikkulavoille. Todellisuus on kännisiä morsiamia, jaffaa ja kylmennyttä karjalanpaistia. Näyttämölle on lavastettu työväentalon takahuone. Kaikki me osaamme kuvitella sellaisen: paikan, jossa aika on pysähtynyt. Orkesterin muusikot ovat hekin menneisyyttä, yhtä kulahtaneita kuin ympäröivä takahuone. Unelma loistosta, maineesta ja omasta musiikista elää silti. 

KOM-teatterin komedia on nimeltään Orkesteri - The Everlast. Lokakuussa kantaesitetty teksti on Okko Leon käsialaa, ohjauksesta vastaa Janne Reinikainen. Pitkään aikaan en ole nauranut niin paljon kuin tämän orkesterin pöhköilyä katsoessani. 

Juho Milonoff. Kuva Noora Geagea.

Komedian kirjoittamisen sanotaan olevan vaikeinta kaikesta kirjoittamisesta. KOM-teatterissa tässä on onnistuttu. Kirjailija on säveltänyt koomisen biisin, ja ohjaaja Reinikainen näyttelijöineen nappaa rytmistä kiinni: he osaavat liioitella, kiihdyttää, harhauttaa, pidättää, päästää irti. Yleisö säestää ja kiittää jatkuvilla naurunremakoilla.

Orkesterin jäsenet muodostavat kärjistettyjen tyyppien gallerian. Janne Reinikainen näyttelee bändin liideriä ja laulajaa, juopahtavaa entistä hurmuria, joka tuhlaa toisten keikkapalkat ja venkoilee irti velvoitteistaan. Juho Milonoff on tyhmä ja tosikko basisti. Milonoff heittäytyy pitkäpiimäisiä juttuja ja äärimmäistä nuukailua harrastavan hahmonsa nahkoihin nautiskellen. Samuli Niittymäki tekee riemukkaan roolityön kivikasvoisena, nariseva-äänisenä juniorina, joka yrittää pitää puolensa toisten kyykytystä vastaan. Pekka Valkeejärvi on orkesterin seniori ja zen-ase-filosofi, ammattimies, joka ei osaa soittaa. Jani Rapo nuokkuu näyttämöllä bändin viidentenä jäsenenä, joka ei sano mitään. Se on aika hauskaa.

Janne Reinikainen, Samuli Niittymäki, Pekka Valkeejärvi ja Laura Malmivaara. Kuva Noora Geagea. 

Ajoitus pelaa näytelmässä kaikin puolin. Juuri kun äijien sanailu on vaarassa alkaa polkea paikoillaan, takahuoneeseen täräyttää sisään idolstähti Simone. Laura Malmivaaran hittilaulaja on ylimielisyydessään ehkä vähän kolea, mutta hän tuo näyttämölle mukanaan uutta jännitettä ja lisää järjettömiä käänteitä.

Olavi Uusivirta on säveltänyt ja sanoittanut orkesterin ainoa hitin, ”Lentoon lähdit”. Video löytyy Youtubesta: katsoin sen etukäteen ja olin kohtalaisen hämmentynyt. Esityksessä biisin huumori avautuu, eikä naurusta ole tulla loppua Laula Malmivaaran tulkitessa makkaramainokseenkin yltänyttä laulua rakkaan traagisesta kuolemasta sekä tyhjenneestä pillimehusta.

”Tämähän oli oikeesti kiva”, totesi hymyilevä nainen ystävälleen kavutessaan ylös katsomon kapeita portaita. Niin oli!

 

KOM-teatteri: Orkesteri. The Everlast. Teksti Okko Leo. Ohjaus Janne Reinikainen, lavastus Markku Pätilä, valot Kari Vehkonen, ääni Jani Rapo, puvut Niina Pasanen, maskeeraus Leila Mäkynen. Rooleissa Laura Malmivaara, Juho Milonoff, Samuli Niittymäki, Janne Reinikainen, Pekka Valkeejärvi sekä Jani Rapo.

 

Penkkitaiteilija

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri