Vammaisen palkkaus lyö leiville

MOT-ohjelmaa Kelvottomat vammaiset tehdessäni kuulin monesta suusta, että työantajat empivät vammaisten ja muiden osittain työkykyisten palkkaamista. Pelätään ylimääräisiä kustannuksia ja arvaamattomia riskejä. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen: vammaisten palkkaaminen voi olla työnantajille jopa erittäin kannattavaa ja tuoda myös monia hyötyjä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila vetoaa ohjelmassa työnantajiin, jotta nämä rohkeammin ja aktiivisemmin ryhtyisivät palkkaamaan vammaisia ja osittain työkykyisiä. Antila vetää valtionhallinnon työryhmää, joka valmistelee osatyökykyisten työllistymisen toimintaohjelmaa. Antilan mukaan erilaiset työntekijät monimuotoistavat työyhteisöjä ja avaavat uusia näkökulmia tekemiseen ja toiminnan kehittämiseen.

VATES -säätiön ekonomisti ja tutkija Harri Hietala puolestaan korostaa, että vammaisten ja osatyökykyisten joukossa on runsaasti koulutettuja ja keskimääräistä innokkaampia työnhakijoita. Mahdollisia toimintarajoitteita voidaan kompensoida työolosuhteiden mukauttamisella ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisella. Tähän yhteiskunta tarjoaa monia eri tukimuotoja.

Ensinnäkin työpaikalla tehtäviä järjestelyjä voidaan taloudellisesti kompensoida työolosuhteiden järjestelytuella Toiseksi työhönvalmennuspalvelu vähentää tuntuvasti työantajan ja työyhteisön satsauksen tarvetta. Palvelun kautta rekrytoinnin riskit vähenevät merkittävästi. Kolmanneksi työantaja voi saada palkkatukea, mikäli työantajalle asetettavat vaatimukset täyttyvät. Lisäksi tarjolla on apuvälinetukea, kuljetus- ja avustajakorvauksia sekä työkokeilupalveluja.

Tukien ansiosta työnantajan kustannukset vammaisten palkkaamisesta ovat usein merkittävästi pienemmät kuin ns. ”normaalikansalaisten” kohdalla.

Tukien ansiosta työnantajan kustannukset vammaisten palkkaamisesta ovat usein merkittävästi pienemmät kuin ns. ”normaalikansalaisten” kohdalla. VATES -säätiön selvitysten mukaan kustannukset jäävät 20-60%:a keskimääräistä alhaisemmiksi. Esimerkiksi vammaisen henkilön rekrytoinnista koituva kahden vuoden kokonaissäästö on 30 000 euroa vajaan 1 600 euron palkalla – ja vastaavasti 40 000 euroa 3 100 euron palkalla.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK nosti muutama vuosi sitten esille kiintiömallin vammaisten ja muiden osittain työkykyisten työllistämiseksi. Sen mukaan suuret yritykset velvoitettaisiin työllistämään tietty määrä vajaakuntoisia suhteessa muuhun työvoimaansa. Jos firmat eivät niin tekisi, ne joutuisivat maksamaan sakkomaksua rahastoon, jolla vammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä voitaisiin muulla tavoin edistää.

Hollannissa työkyvyttömyyseläke on pyritty tekemään työnantajille niin kalliiksi, ettei niillä ole varaa päästää duunareidensa työkykyä liikaa heikentymään. Hollannin mallissa olosuhteiden parantaminen työpaikoilla ja muut työkykyä ylläpitävät toimet tulevat työnantajille suhteellisesti ottaen halvemmiksi kuin työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset. Maassa työkyvyttömien määrä pienenee.

Tanskassa aiemmin osatyökyvyttömyysetuuksiin oikeutettujen ajatellaan pystyvän työntekoon, ja etuuksiin menneet rahat käytetään työnantajien tukemiseen. Näin Tanskassa työntekijä saa täyden palkan vähemmällä työajalla ja työnantaja työpanoksen, jonka hintaa on subventoitu. Hollannissa, Tanskassa ja Suomessa työkyvyttömyysetuuksilla elävien osuus väestöstä on ollut suuri.