Vuonna 1987 valmistuneessa Työtä käsille -ohjelmassa kerrotaan Hailuodon kalastajaneuleperinteestä ja muistellaan lammastalouden kulta-aikaa 1900-luvun alkupuolella. Samaa aihetta käsittelee myös radiohaastattelu vuodelta 1960.
Neulotuilla kalastajapaidoilla on pitkät perinteet ympäri Eurooppaa. Islantilaisten, färsaarelaisten ja irlantilaisten villapaidat ovat tunnettuja klassikkoja. Suomessa tunnetuin kalastajaneule on hailuotolainen luotolaispaita. "Luotolainen" neulotaan yhtenä kappaleena. Nykyisin paita neulotaan pyöröpuikoilla, aiemmin kymmenellä sukkapuikolla, eli hailuotolaisittain tikulla. Luotolaista kutsuttiin myös tikkuröijyksi tai tikkuripaidaksi. Hailuotolaisen kalastajan kotipaikka on mantereella voitu päätellä hänen villapaidastaan, sillä tällaisia ei valmistettu missään muualla. Hailuotolaiset kalastajat perinteisesti myös vihittiin morsiamen tekemä luotolainen yllään. Luotolaispaitoja tehdään käsin ja käytetään yhä edelleen.
Luotolaispaita on yksinkertainen ja käytännöllinen. Paidan peruspinta on joustinneuletta ja sen etuosaan neulotaan usein korinpohjaneuleinen västäräkiksi kutsuttu neliön muotoinen kuvio. Alkujaan luotolaispaidat olivat kauluksettomia ja niitä pidettiin pitkän kaulaliinan kanssa. Nykyään niihin kudotaan korkea kaulus ja napitus sijoitetaan toiselle olkapäälle. Eila Rantasuomela selvittää ohjelmassa hailuotolaiselle käsityöperinteelle ominaisia sanoja käyttäen, miten "luotolainen" tehdään. Anna Annunen kertoo radiohaastattelussa, että hän on kutonut yleensä harmaita luotolaisia, joskus valkoisia ja tilauksesta mustia.
Pesemätöntä, hailuotolaisten lampaiden villaa yhteen paitaan kului noin 1,5 kiloa ja pesun jälkeen paita painoi noin kilon. Karitsantapposateet, rahalammas ja jakoperät sanojen merkitykset tulevat tutuiksi Eero Isolan haastattelussa, jossa hän muistelee lammastalouden hyviä vuosia Hailuodossa ja erityisesti lammasmarkkinoita, joita ei vuoden 1956 jälkeen ole enää järjestetty.
Teksti: Annimaiju Pudas
