Hyppää pääsisältöön

Peltimopolla pitkin Pohjanlahtea

Dokumentissa vuodelta 1985 kerrotaan Perämeren ammattikalastajien siirtymisestä verkko- ja rysäpyynnistä silakan troolaamiseen ja seurataan kalastajien raskasta työtä itse rakentamissaan pyyntialuksissa.

Perämeri oli maankohoamisesta johtuen rehevöitynyt ja mataloitunut ratkaisevasti. Lisäksi syksyllä 1969 Oulun edustalla pääsi paha myrkkypäästö mereen. Perinteisistä pyyntikeinoista tuli kannattamattomia. Vain muutama ennakkoluuloton kalastaja rohkeni kokeilla uusia pyyntikeinoja.

Ruotsista opitun mallin mukaan alettiin vetää kahden moottorialuksen perässä laahusnuottaa, troolia, suurten muikkusaaliiden toivossa. Muikkujen määrä väheni romahdusmaisesti parissa vuodessa, jolloin siirryttiin silakan pyyntiin.

Kehitystyön tuloksena syntyi pyyntiin soveltuva pikku troolari, joka sai nimekseen ”peltimopo”.

Viiden metrin levyiseen troolarin ruumaan mahtuu 25–30 tonnia silakkaa. Kahdeksan millimetrin teräsrunko ja vahvat kaarirakenteet tekevät siitä kestävän. Tehokkailla moottoreilla saadaan sähköt kaikkiin aluksen laitteisiin.

Aluksi kalastajat rakensivat moponsa itse, mutta myöhemmin niitä alettiin tehdä tilaustyönä – Ruotsiin saakka. Yhden troolarin tekemiseen menee keskimäärin kolme ja puoli kuukautta.

Kalastajat lähtevät syksyllä silakkaparvien perässä kohti etelää. Keväällä palataan jäänreunan mukana kotisatamaan, ja troolit vaihdetaan matalaan veteen sopiviksi. Heinäkuun helteet ovat Perämerellä kesätauon ja juhlan aikaa silakan loikoillessa viileissä syvänteissä

Teksti: Antti Majala

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto