Rita Trötschkes
Yle
Suomalaisten puolueiden sanotaan syntyneen usean kiistakysymyksen ympärille. Keskiössä ovat olleet kielellisyys, venäläistäminen, valtiomuoto, oikeistoradikalismi, rakennemuutos ja EU:n vastareaktio.
Ennen puolueita Suomessa oli säätyjärjestelmä, jossa samanmieliset pitivät kokouksia toistensa kotona, maaseudulla usein pappilassa. Viralliset valtiopäivät olivat oman kansakunnan tärkein symboli.
Suomessa ei ollut poliittisia puoluejärjestöjä 1800-luvun alussa. Maahan syntyi kuitenkin pikku hiljaa ryhmittymiä, joita kutsuttiin tuolloin puolueiksi.
Valtiopäivillä mielipideryhmittymät esiintyivät yhteisen kannan mukaan, vaikka niiden edustajat jakaantuivatkin eri säätyihin. Suomalaiset talonpojat olivat kuuluneet säätyläisjärjestelmään jo 1500-luvulta Ruotsin vallan ajoista lähtien. Valtiopäivillä he pääsivät vaikuttamaan myös politiikkaan.
Säätyjen merkitys
Sääty-yhteiskunnan säädyt olivat aatelisto, papisto, porvaristo sekä talonpojat. Jaottelu perustui työnjaon erioikeuksiin. Vain osalla sääty-yhteiskunnasta oli äänioikeus.
Porvoon valtiopäivät pidettiin Suomen sodan olosuhteissa maaliskuussa vuonna 1809 Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräyksestä. Sen jälkeen aikaa kului kokonaiset 54 vuotta ennen kuin säädyt kutsuttiin uudestaan koolle. Vuonna 1863 järjestettiin ns. toiset säätyvaltiopäivät, kun hallitsijana oli keisari Aleksanteri II.
Vuoden 1863 säätyvaltiopäivät koostuivat ryhmittymistä, joiden jäsenet kerääntyivät johtajiensa ympärille neljässä eri säädyssä. Säädyt saivat enemmän vapauksia toimittaa mm. verotuksia. Jos ¾ säädystä kannatti jotakin ehdotusta, asia eteni keisarille, joka hyväksyi tai hylkäsi ehdotuksen.
Säätyjen perimmäisenä tehtävänä oli antaa neuvoja keisarille, eikä tehdä päätöksiä. Säädyt käsittelivät ainoastaan yleisiä periaatteita, eivät lakiesityksiä. Säädyt edustivat alle 10% kansasta ja kaikki säätyjen edustajat olivat miehiä.
Kieli- ja kansallisuuskysymys
Suomalainen puolue (1863-1905) oli yksi varhaisimpia puolueita. Puolueen ideologiaan kuului suomenmielisyys eli fennomania.
Monet fennomaanit suomenmieliset kuuluivat sivistyneistöön. He pyrkivät parantamaan suomen kielen ja talonpoikien asemaa. Liikkeen henkinen johtaja oli J.V. Snellman, joka oli esittänyt kansallisuusohjelmansa sanomalehtimiehenä ja yliopiston opettajana. Hän loi idean yhdestä Suomen kansasta, jolla yhteinen kansallisuustietoisuus. Snellmanin osasi suomea, mutta hänen äidinkielensä oli ruotsi, jolla hän hoiti valtion asioita. Hän kohosi senaattoriksi ja lopulta hänet aateloitiin.
Fennomaanien tärkeimmät edustajat olivat professoreita ja opettajia. Suuri kannatus oli talonpoikaissäädyssä, mutta myös pappissäädyssä.
Fennomaanien liike jakaantui kahtia, kun vuonna 1894 perustettiin nuorsuomalainen puolue. Puolueeseen jääneitä alettiin kutsua vanhasuomalaisiksi. Tämä jakautuminen kytkeytyi suhtautumiseen venäläistämistoimenpiteisiin.
Muita ajan puolueita olivat:
Ruotsalainen puolue (RP) 1870-1906
Liberaalinen puolue (LP) 1880-1899
Nuorsuomalainen puolue (NSP) 1894-1918
Suomen työväenpuolue (STP) 1899-1903
Säädyistä puolueiksi
Säätyjen työskentelyä vahvistettiin vuonna 1869, jolloin säädettiin ensimmäinen valtiopäiväjärjestys. Siinä vahvistettiin parlamentaarisen toiminnan perusperiaatteita kuten se, että säädyt kokoontuvat säännöllisesti, vähintään 5 vuoden välein.
Säätyvaltiopäivät lakkautettiin Suomessa vuonna 1906 ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta.
Vuoteen 1907 asti valtiopäivillä oli kullakin säädyllä yksi ääni, mikä korosti etenkin aatelin valtaa ja jätti mm. torpparit, työläiset ja naiset äänittä.
Keisari Nikolai II antoi suostumuksensa, että perustuslakia muutettiin Suomessa. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa puolueiden piti vedota kansan suosioon.
Vuonna 1907 valittiin ensimmäisissä eduskuntavaaleissa maailman ensimmäiset 19 naiskansanedustajaa. Myös työväenpuolue tuli vahvasti mukaan.
Sen jälkeen eduskuntatyö on jatkunut keskeytyksettä. Eduskunta kokoontui jopa talvisodan aikana evakossa. Silloin eduskunta kuljetettiin junalla Kauhajoelle asti.
Lähteet
Suomen historian aikakirja (Edita 2005)
HS:n artikkeli 16.9.2013
Historiallinen opastus vuoden 1863 paikkoihin, jotka liittyvät valtiopäivätoimintaan
Eduskunta: vuoden 1863 valtiopäivien 150 vuotisjuhlat vuonna 2013
Koonnut: Rita Trötschkes
